Kirjoitin joitakin vuosia sitten virheistä ja oppimisesta, jossa yhteenvetona oli se, että virheitä saa sattua, riippuen toki mitä ja miten koulutetaan.
Jos koira pelkää virheiden tekemistä (koska niistä rangaistaan), virheiden tekeminen on ”vaarallista” ja voi vaikuttaa koko oppimisprosessiin siten, että koirasta tulee varovaisempi työskentelijä. Tällaisen kanssa voi olla vaikea saada aikaan omia kokeiluja esim. sheipatessa, joten ko. koiratyypin kouluttaminen voi olla helpointa silloin, kun koiraa ohjataan kaikissa asioissa. Tuo taas voi olla opetusta hidastavaa, jos koira ei koskaan itsenäisesti tarjoa tai kokeile tekemistä, vaan tekee kaiken vain käskettynä. Jos koira on saanut tehdä virheitä, esim. sitä on sheipattu tai se on saanut tehdä tarjoamispelejä, ei virheiden tekeminen ole vaarallista, vaan osa koulutusprosessia. Riskinä on se, että koirasta voi tulla liiankin innokas kokeilija ja tarjoaja, jos opetettuja asioita ei laiteta ärsykekontrolliin.
Aivot eivät pysty erottamaan hyvää ja huonoa oppimista toisistaan. Virheiden tekeminen ja niiden toistaminen vahvistavat virheiden tekemisen hermoverkkoja aivoissa.
Kerran on vahinko, kaksi kertaa yhteensattuma & kolmesti tapa
Yksi ehkä toimivakin sanonta virheiden kohdalla on se, että kerran on vahinko, kaksi kertaa yhteensattuma ja kolme kertaa tapa. Tähän liittyy se, että jos koira kerran tekee jotain ”väärin”, sitä voidaan pitää vahinkona. Kun koira toistaa tämän, se on yhteensattuma ja koulutuksen kannalta varottava seikka – kannattaa muuttaa jotain koulutuksessa. Kolmas kerta on jo tapa, ts. sitä ei kannata antaa tapahtua, ettei koira luule, että näin asia tehdään.
Tämä näkyy käytännössäkin ja esim. mielenkiintoista on se, kun koirien kanssa on tehty ns. V-aitatehtävää. Siinä rakennetaan esim. kompostiverkoista V:n muotoinen aitarakennelma, jonka sisäkärjessä on koiran lelu tai ruokaa. Koiran pitää selvittää reitti aidan sisäpuolelle. Testimielessä niille voidaan näyttää reitti sisäpuolelle tai olla näyttämättä ja antaa koiran selvittää reitti itse. Kun tätä on tehty koirille, ne yleensä säilyttävät valitsemansa kiertosuunnan, ts. menevät houkuttimelle joko vasemman tai oikean kautta. Ja reitin pysyvyys ainakin muutamalla kerralla on melko pysyvää, eli jo pari kertaa riittää siihen.
Tässä voidaan viitata behavioristiseen ekonomiaan eli on taloudellista mennä halutulle palkkiolle samaa reittiä kuin aikaisemmin, koska reitti on osoittautunut toimivaksi. Miksi tuhlata energiaa uuteen, mahdollisesti riskejä sisältävään reittiin, kun jo tiedetään toimiva reitti?
Onnistumisen toistaminen vahvistaa oikeanlaista oppimista
Kirjassa ”Aivotaidot” törmäsin virheiden tekemiseen ja siitä tuli vähän lisää näkökulmaa asiaan. Kirjan mukaan aivot eivät pysty erottamaan hyvää ja huonoa oppimista toisistaan. Virheiden tekeminen ja niiden toistaminen vahvistavat virheiden tekemisen hermoverkkoja aivoissa. Epäonnistumalla opitaan siis epäonnistumaan, ei löytämään oikeita tapoja työskennellä. Ja jos koira havaitsee epäonnistumisen, esim. omistaja on tyytymätön tai rankaisee koiraa, tämä vaikuttaa aivojen kemiaan. Aivojen dopamiinituotanto (dopamiini vaikuttaa mm. mielihyvän kokemuksiin) on vähäistä, joka johtaa motivaation ja ponnistelun laskuun.
Vain onnistumisen toistaminen vahvistaa oikeanlaista oppimista, ei virheiden tekeminen. Onnistumisen ajattelu ja ennakointi vahvistavat pystyvyydentunnetta ja dopamiiniaineenvaihduntaa, jolloin motivoidutaan ja ponnistellaan enemmän. Rankaisut eivät opeta oikeita toimintatapoja, koska ne eivät vahvista onnistumiseen tarvittavia hermoverkkoja.
Aivoihin liittyy myös se, että mitä enemmän ns. vääriä toimintatapoja on toistettu, sitä vaikeampi niistä on päästä eroon. Toimintaan vaikuttavat tieto, ympäristö ja kokemukset. Jos tietynlaisesta toiminnasta on paljon kokemuksia (vääriä), on tätä asiaa vaikeampi muuttaa kuin jos vääriä kokemuksia ei ole.
On helpompi opettaa asia oikein ja käyttää siihen 100 toistoa kuin opettaa sitä hieman väärin ja sitten käyttää asian korjaamiseen 200 toistoa.
Sheippaaminen koulutusmuotona
Shaping on hyvä tapa opettaa, jos kriteerit osaa määritellä oikein, eikä koira tee paljon vääriä asioita koulutuksen alkaessa. Shaping ei toimi, jos koiraa ei saa helpohkosti tajuamaan, mitä siltä halutaan (ts. kriteerit ovat liian korkeat). Tällöin koira voi turhautua, lähteä tilanteesta pois tai se tekee ei-haluttua asiaa. Näistä eteenpäin jatkaminen voi olla hankalaa. Jos epäilee osaamistaan jonkin ”tärkeän” asian opettamisessa, voi olla parempi aluksi varmistaa oikeaan suuntaan meneminen ohjaamalla koiraa tai tekemällä ympäristöstä sellaisen, että koira varmasti tekee halutun asian. Kun koira on tehnyt halutun asian pari-kolme kertaa, voi siirtyä sheippaamaan ja siihen, että koira tarjoaa haluttua käytöstä. Tällöin voi olla melko varma, että koira tapaeläimenä tarjoaa jotain sellaista, mistä se juuri aikaisemmin sai palkkion. Puhdasta vapaata shapingia ei kuitenkaan kannata unohtaa ja aina auttaa koiraa liikkeelle tekemiseen, jotta saa pidettyä koiran aktiivisena sekä itse joutuu olemaan tarkka omien opetustaitojensa kanssa.
Jos opetuksessa on tavoitteena jonkin asian rutiininomainen toistaminen, johon ei sisälly paljoakaan koiran omaa ajattelua, voi olla hyvä opettaa asiat melko vähän sheipattuna ja enemmän esim. ympäristöä manipuloimalla. Esimerkiksi tokossa ns. tyhjään meneminen tai nomessa linjalle lähettäminen voisivat olla tällaisia toistoliikkeitä – mene suoraan eteenpäin, kunnes toisin sanotaan. Tai kaukokäskyjen tekniikka, josta pitää tehdä hyvin vahva, ennen kuin siihen aletaan lisätä etäisyyttä. Ajattelua vaativia tehtäviä voisivat olla esim. nomessa haku, jossa koiran pitää oma-aloitteisesti pyrkiä löytämään riistat liikkumalla alueella ja hyödyntämällä tuulen suuntaa. Tai tokossa tunnistusnouto, jossa koiran pitää oppia käyttämään hajuaistiaan oikean esineen etsimiseksi. Eri asioissa voi käyttää hieman erilaisia opetustapoja riippuen siitä, millaista osallisuutta ja aktiivisuutta suorituksessa koiralta halutaan. Liikaa houkuttelua kannattaa kuitenkin aina välttää, jottei koulutuksen painopiste siirry opettamisesta houkuttimien poistamiseen.
Opettamisen kannalta on usein järkevää pyrkiä siihen, että asiat opetetaan mahdollisimman oikein vähillä väärillä toistoilla. Tällöin aivoihin jää voimakas muistijälki siitä, miten asia kuuluu tehdä, mistä palkkion sai. Etenkin nopeat oppijat oppivat nopeasti asioiden välisiä yhteyksiä ja täten myös vääriä asioita nopeasti. Muutama väärä toisto palkittuna voi jo saada aikaan sen, että koira luulee tämän tavan olevan haluttu tapa ja siitä muodostuu koiralle toimintamalli. On helpompi opettaa asia oikein ja käyttää siihen 100 toistoa kuin opettaa sitä hieman väärin ja sitten käyttää asian korjaamiseen 200 toistoa.
Linkkejä aiheeseen liittyen
Isomäki & Uusitalo 2017: Aivotaidot – käytä päätäsi paremmin
http://www.pipap.net/koulutus/Virheet%20ja%20oppiminen.pdf
”Errorless learning” –lähteet
MAINOS
