Aktiivisesti harrastavan ja kilpailevan koiran perushuoltoon tulisi kuulua hyvä lämmittely ennen fyysistä suoritusta, ja jäähdyttely suorituksen jälkeen. Harva on tainnut tulla ajatelleeksi, että sama analogia pätee, kun ajetaan hiekkakuopalle juoksuttamaan koiria, ja kuopan reunalla avataan auton peräkontti ja lasketaan koirat irti. Lämmittelyllä valmistellaan lihaksisto suoritukseen ja ehkäistään lihasvammoja, jäähdyttelyn tarkoitus on auttaa kehoa palautumaan ja poistaa maitohappoja lihaksista. Jos suorituksia on päivän aikana useampia, niiden välillä tulisi tarjoilla ainakin vettä.
Markkinoilla on useampia koirille tarkoitettuja palautusjuomia, mutta sellaisen voi soveltaa itsekin elektrolyyttijauheesta ja vaikkapa tonnikalasta. Pitkänä kisapäivänä koiralle voi olla hyvä antaa jotakin pientä hiilihydraattipitoista snacksia suoritusten välissä, jolla se saa energiavarastonsa tankattua. Myös tämä on osa kehonhuoltoa: se mihin kuntoon koiran suorituksen jälkeen jätät, on se, mistä seuraavalla kerralla jatkat. Nuori koira antaa laiminlyönnit anteeksi, mutta mitä vanhemmaksi koira tulee, sen enemmän sen keho rasituksessa kuormittuu ja palautuminen hidastuu.
”Ei mun koiralla mitään ole”
Osa harrastajista on opiskellut kehonhuoltoa itsekin, loput luottavat ammattilaiseen. Nykyään ilahduttavan suuri osa käyttää koiriaan hierojalla, faskiakäsittelyssä, osteopaatilla tai fysioterapeutilla ainakin muutaman kerran vuodessa. Valitettavasti hyvin usein ammattilaisen pakeille mennään kuitenkin vasta sitten, kun maito on jo maassa.
Omakohtaisella kokemuksella koira voi juosta, vaikka sen jalka olisi kirjaimellisesti irti, eli on omistajan vastuulla tarkkailla koiran liikkumista ja käyttäytymistä, ja huolto onkin toimivin silloin, kun se tehdään ennen kuin akuutti trauma on muuttunut krooniseksi. Kannattaa suosia eri alojen osaajia, koska jokainen takuulla löytää eri asioita, samalla opit itsekin koirasi fysiologiasta monipuolisesti eri asioita. Ehkäistäkseen ikäviä vammakierteitä jokaisen koiran kanssa harrastavan olisikin hyvä opetella muutamia perusjuttuja koiran liikkumisesta ja biomekaniikasta.
Koiran liikkuminen paljastaa ongelmat
Liikkumisen tarkkailu on kaiken avain. Harjaantumattomalle silmälle se on vaikeaa, mutta senkin voi opetella. Silloin tällöin kannattaa videoida koiransa liikkumista, tarpeen tullen ne auttavat toimintahäiriön syntyajankohdan paikallistamisessa. Koiran tulisi liikkua joka askellajissa kevyesti, tasapainoisesti ja symmetrisellä askelpituudella. Pään ja kaulan tulisi myötäillä muun rangan liikettä. Jos katsoo kuvia laukan eri vaiheista, huomaa kuinka valtavan paljon liikkuvampi koiran selkäranka on vaikkapa ihmisen rankaan verrattuna.
Etuosan ongelmia on ehkä hiukan hankalampi havaita, helpoiten ne näkyvät laukassa, jossa etujalkojen liike jää helposti polkemaan alle: koira voi vaikuttaa siltä, että se olisi kompastumaisillaan. Takaosan jumit ovat yleisimpiä, taustalla on useimmiten syvien lannelihasten kireys, joka voi johtua esimerkiksi vetämisestä, liukastelusta, kylmästä tai uroksilla korostuneesta seksuaalivietistä. Lannelihaksen kiristyessä lantio tilttaa alle ja etureidet alkavat kiristää, liike muuttuu tehottomaksi, pompottavaksi ja mahan alla polkevaksi ja ylälinja köyristyy. Ristiluun lantiokoriin liittävät SI (sacroiliac) nivelet kärsivät etenkin liukastelusta, ja aiheuttavat jumiin mennessään lantioon aavistuksenomaisen kierron. Kierto kompensoidaan rintarangasta, ja sillä on vaikutuksia aina kaulaan saakka. Ongelmilla on tapana esiintyä ristikkäisissä jaloissa, eli vasemman SI-nivelen ongelmat kuormittavat voimakkaasti oikean puolen lapaa.
Tietynlainen poikkeava käytös voi myös kieliä ongelmista: yhtäkkiä alkaneet närästysoireet, virtsan tai ulosteen pidätysongelmat tai haluttomuus hypätä sohvalle tai autoon kielivät usein hermopinteestä. Jalkojen perusvenyttelyt ojentajiin ja koukistajiin olisi hyvä opetella, koska niistä saa hyvin konkreettista tietoa kudosten elastisuudesta ja toisaalta myös nivelten liikkuvuudesta. Myös rangan kevyt palpointi eli tunnustelu on hyvä opetella asiantuntijan opastuksella.
Pidä kirjaa poikkeavuuksista
Osa pitää treenipäiväkirjaa, mistä onkin helpoin jäljittää mahdollisia ongelmia. Vaikka ei tarkasti kirjaisikaan kaikkia tapahtumia, kannattaa merkitä muistiin joko harrastuskalenterin reunaan tai ihan erilliseen vihkoon, mikäli treeneissä tai kisoissa tapahtuu jotakin poikkeavaa, kuten kaatuminen, paha liukastuminen tai törmäys. Hoitoon mennessä hoitaja yleensä kysyy, onko ollut jotain tapahtumia, mutta ne unohtuvat helposti, ja joskus niillä on hoidon lopputuloksen kannalta kriittinen merkitys. Hoitajaa voi myös pyytää muutamalla sanalla merkitsemään muistiin omat löydöksensä, jolloin pitkällä aikavälillä on helppo seurata, mikäli koiralle on kehittymässä jokin krooninen vaiva.
MAINOS
