Tiimityötä parhaimmillaan – yhteistyö kohenee vepeleirillä

Kirjoittanut: Katri Henttonen
Kuvat: Elisa Pekki

Maalitolpat saivat ensimmäisenä kyytiä, kun kahden päivän mittainen vepeleiri starttasi Salossa kesä-heinäkuun vaihteessa. Leirin vetäjän, Merja Tornikosken, mukaan muissa maissa maalitolppia ei käytetä vesipelastuksessa lainkaan, joten niitäkään ei vepeleirillä tarvittu.

– Suomi on ainoa vepemaa, missä on käytössä maalitolpat. Muissa maissa maalialueena on koko ranta-alue, hän sanoo.

Eri maissa erilaisia vepeliikkeitä

VaVi ry:n järjestämällä vepeleirillä päästiin tutustumaan muiden maiden vepeliikkeisiin. Leirin aikana kokeiltiin kokonaisia liikkeitä naapurimaa Virosta sekä variaatioita muiden maiden virallisista koeliikkeistä ja käytännön vesipelastuksesta. Leirin vetäjänä toiminut Tornikoski on harrastanut vesipelastusta 1990-luvulta lähtien ja on tutustunut useiden eri maiden vesipelastusliikkeisiin. Työkseen Tornikoski on tähtitieteilijä Aalto-yliopistossa.

Vesipelastusta harrastetaan eri puolilla Eurooppaa, mutta kokeiden säännöt vaihtelevat maittain. Useissa maissa liikkeitä suorittavat sekä koira että ohjaaja.

– Esimerkiksi Puolassa vepekoirat osallistuvat kokeiden lisäksi oikeisiin pelastustehtäviin samalla tavalla kuin vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsintäkoirat Suomessa, Tornikoski kertoo.

Italiassa vesipelastuskoirat ja näiden ohjaajat suorittavat huimia tehtäviä, ainakin Suomen vepeliikkeisiin verrattuna. Italiassa ohjaaja esimerkiksi hyppää koiran kanssa helikopterista veteen. Suomessa on välillä ongelmia löytää ranta-alueita vesipelastuksen harjoitteluun, kun taas muissa Euroopan maissa vesipelastuskoirat ja -ohjaajat saavat vapaasti harjoitella millä tahansa rannalla. Tornikosken mukaan vepeleirin tärkein tavoite on kehittää koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä – koira ja ohjaaja toimivat tehtävissä tiiminä.

– Leiri myös parantaa koiran itseluottamusta ja tarjoaa mahdollisuuden monipuoliseen ja normaalista poikkeavaan treenaamiseen, Tornikoski sanoo.

Leiri poikkesikin huomattavasti normaalista treenaamisesta, sillä miltei kaikissa liikkeissä ohjaaja oli koiran kanssa vedessä. Leirille osallistuvan kannattaa ehdottomasti pukeutua kuiva- tai märkäpukuun. Tornikoski antoi leiriläisille tehtäviä, jotka piti ratkaista mielestään parhaalla tavalla. Leiriläisten piti ratkaista muun muassa, miten pelastaa vedessä tai veneessä tajuttomana oleva ihminen.

Leirillä harjoiteltiin myös mm. uintia yhdessä koiran kanssa sekä koiran ja ohjaajan hyppyä liikkuvasta veneestä. Osa liikkeistä suoritettiin yhdessä toisten koirakoiden kanssa eli vedessä saattoi olla useita koiria sekä ohjaajia suorittamassa tehtäviä.

– Liikkeiden aikana saa ja täytyykin kehua sekä kannustaa koiraa. Moni ohjaaja yllättyy, kuinka vaikeista tehtävistä oma koira selviytyy, Tornikoski sanoo.

Haastetta myös ohjaajille

Koirien lisäksi myös ohjaajat joutuivat suoriutumaan “haastavista tehtävistä”. Leiriviikonlopun haasteellisimmaksi tehtäväksi tuli ohjaajana nouseminen vedestä kumisen kanootin päälle. Suorituksesta nähtiin lukuisia eri variaatioita.

Leiriviikonloppu oli kokonaisuudessaan onnistunut. Jokainen koirakko suoritti annetut tehtävät ja leirin aikana nähtiin huikeita suorituksia. Leirin henki oli kannustava ja iloinen. Leirille osallistui parikymmentä eri tasoista koiraa ja ohjaajaa – joukossa oli sekä vesipelastuksesta valioituneita että vähän aikaa sitten lajin harrastamisen aloittaneita koiria.

Itse osallistuin leirille kahden noutajan kanssa. Vanhempi, kokenut koira oli selvästi tyytyväinen, kun se sai suorittaa uusia tehtäviä. Nuorempi koirani on aloittanut oman vepeuransa vasta tänä vuonna ja se sai viikonlopun aikana rutkasti lisää itseluottamusta. Myös yhteistyö molempien koirien kanssa parani selvästi. Ensi vuonna siis uudestaan leirille!