“Kaikki hokevat, että pitää luoda koiraan hyvä suhde, mutta kukaan ei kerro, miten se tehdään?”
Niinpä. Ei ihan helppo asia laatia ohjelistaa tästä asiasta. Kyseessä kun ei ole mikään temppu, jonka voi opettaa koiralle. Tai ihmiselle.
Asioiden muuttaminen lähtee sen ymmärtämisestä, että jotakin voisi tehdä vielä paremmin. Ja halusta tehdä se.
Valitettavasti epäilisin, että ihmisen lahjakkuudella on paljon vaikutusta asiaan. Toiset ihmiset nyt vain ovat lahjakkaampia kommunikoimaan eläinten kanssa kuin toiset. Jossain määrin uskoisin, että asiaa kuitenkin voi myös opetella. Edellytyksenä on silloin, että on valmis kyseenalaistamaan omaa toimintaansa. Onko minulla oikeasti hyvä suhde omaan koiraani? Voisiko sitä parantaa? Onko meillä ongelmia? Mistä ne johtuvat? Olenko minä valmis pohtimaan ja opettelemaan asiaa? Olenko valmis haastamaan itseni ja kehittymään? Asioiden muuttaminen lähtee sen ymmärtämisestä, että jotakin voisi tehdä vielä paremmin. Ja halusta tehdä se.
Millaisia konkreettisia neuvoja suhteen luomisessa koiraan voisi antaa?
Ensinnäkin: ole kaikissa tilanteissa koirasi luottamuksen arvoinen. Älä tee asioita vain sen takia, että muukin treeniryhmä tekee niin. Tai että kouluttaja neuvoo niin. Tai koska haluat olla kohtelias toisille ihmisille. Se pieni ääni omassa takaraivossa on ihan liian helppo vaientaa, kun ympäristön paine muuta sanoo. Myös positiivinen koulutus, jossa ei käytetä yhtään pakotetta, voi olla koiralle erittäin epäreilua. Positiivinen koulutus ei aina koiran mielestä ole positiivista, vaikka ihminen ja treeniryhmä niin kuvittelisivatkin.
Suhteen luominen koiraan vaatii herkkyyttä ja halua oppia kuulemaan koiraa, lukemaan sen pieniäkin signaaleja. Tee vähemmän, pysähdy ja kuuntele enemmän. Anna asioille aikaa. Opettele kärsivällisyyttä.
Herkkyyden lisäksi suhteen luominen eläimeen edellyttää myös johdonmukaisutta. Jos sellaista ei ole omaan ihmisluonteeseen synnyinlahjana istutettu, se pitää myöntää ja sitä pitää opetella. Suhteen luomisen yksi isoimpia esteitä on ohjaajan jatkuva sählääminen, sohlaaminen ja epäjohdonmukainen käyttäytyminen, mikä tekee ihmisestä koiralle vaikeasti tulkittavan ja ennalta-arvaamattoman.
Opettele luopumaan asioista. Jos tämä laji, tämä treenitapa, tämä treeniryhmä, tämä tekniikka tai jokin muu ei meidän suhdettamme koirakkona vahvista, siitä pitää osata luopua. Liika sitkeys on huono ominaisuus ihmisessä. Luovuttaminen on myös viisautta. Se avaa ovia uusille – usein paremmille – asioille.
Opettele luopumaan myös omien korvien väliin muodostuneista käsityksistä ”minulla nyt on tällainen koira”, ”tämä nyt on tällainen pentu”, ”tätä rotua nyt vaan pitää kouluttaa näin”. Uskalla rehellisesti tutkia jokaista koiraa yksilönä ja opettele tuntemaan sen erityispiirteet. Tässä päästään taas yllämainittuun herkkyyteen osata kuunnella ja lukea koiraa.
Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka osaavat kyseenalaistaa rehellisesti ja aidosti niitä puutteita, joita näkevät sinun suhteessasi koiraasi. Ulkopuoliset, viisaat silmät ovat kullanarvoiset ja niiden näkemistä asioista poikiva keskustelu parasta mitä koiranohjaajalle voi tapahtua. Jos asioista pystyy keskustelemaan ilman suuttumista ja loukkaantumista aidosti hyvässä hengessä, on kehittymistä vaikea välttää.
Valitettavasti suhteen luominen koiraan ei ole temppu, jonka voi kouluttaa naksuttamalla, palloa heittämällä tai tottelevaisuuskentällä käymällä. Suurin mahdollisuus onnistuneen suhteen luomiseen on ohjaajan omien korvien välissä, ajattelukyvyssä ja kehittymisen halussa. Hyvä uutinen on se, että meistä ihmisistä se on kiinni. Parhaiten muutat suhdetta koiraasi muuttamalla omaa käyttäytymistäsi – et koiran käyttäytymistä.
Johanna Franzén pitää aihetta sivuten nettiluennon SporttiRakissa ma 8.10. alkaen klo 18. Lue lisää luennosta!
MAINOS
Tulen lainaamaan tätä tekstiä useasti jatkossa.
Tässä on konkreettisesti kirjoitettu myös Ossin ja minun matkan “salaisuus”.
Kiitos jälleen kerran hienosti tiivistetystä kirjoituksesta.
Johannalla on kyllä niin hieno taito tiivistää lyhyesti ja ytimekkäästi monta viisautta.
Kiitos paljon <3
Hieno ja viisas kirjoitus! Taas tuli itselle paljon miettimisen aihetta. Kiitos.
Kiitos paljon, mukava kuulla että herättää ajatuksia!
Hei, voisitko avata tätä tekstiä, jää minusta tulkinnanvaraiseksi: “Myös positiivinen koulutus, jossa ei käytetä yhtään pakotetta, voi olla koiralle erittäin epäreilua. Positiivinen koulutus ei aina koiran mielestä ole positiivista, vaikka ihminen ja treeniryhmä niin kuvittelisivatkin.” Kiitos!
Moi, kiitos kysymyksestä 🙂 Tuolla tarkoitan sitä, että välillä ihmisillä on valitettavan usein puutteellinen kyky lukea omaa koiraa ja tulkita sen reaktioita. Esimerkiksi herkkiä koiria viedään tilanteisiin, joissa ne eivät tunne pärjäävänsä ja kokevat kovaa stressiä tai koiralle käytetään sellaisia koulutusmenetelmiä jotka eivät sille sovi. Myös tilanne, jossa koira ei ymmärrä mitä siltä halutaan, voi olla sille erittäin epäreilu. Stressi on este oppimiselle – liian kovassa stressissä oleva koira ei opi.
Kiitos. Tätä kirjoitusta suomalainen koiramaailma tarvitsi ja tarvitsee. Erityisesti loppukaneetti on musiikkia korvilleni:
”Valitettavasti suhteen luominen koiraan ei ole temppu, jonka voi kouluttaa naksuttamalla, palloa heittämällä tai tottelevaisuuskentällä käymällä. Suurin mahdollisuus onnistuneen suhteen luomiseen on ohjaajan omien korvien välissä, ajattelukyvyssä ja kehittymisen halussa.
Hyvä uutinen on se, että meistä ihmisistä se on kiinni. Parhaiten muutat suhdetta koiraasi muuttamalla omaa käyttäytymistäsi – et koiran käyttäytymistä.”
Kiitos kommentista! 🙂
KIITOS! Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitettu teksti. Energisen ja ehkä hieman itseriittoisenkin junnukoiran kanssa ollaan vähän oltu hakoteillä. Tämä sinun tekstisi rohkaisee jatkamaan ja etsimään sitä oikeaa/parempaa tietä yhteisen sävelen löytämiseksi.
~Päivi