Päästäkseen taipumuskokeesta läpi koiran pitää osata noutaa ja palauttaa noutamansa riista ohjaajalle, sen pitää uida, pystyä toimimaan ampumisen jälkeen sekä sen pitää osata hieman jäljestääkin.
Noutajien taipumuskoe (taipparit) on peruskoe noutajille, joiden kanssa halutaan jatkaa kohti metsästyskokeita tai joille halutaan saada FI MVA -arvo.
Lisäksi taipumuskoe on yksi tapa selvittää, millaisia noutotaipumuksia koiralla on. Esim. jos sitä halutaan käyttää jalostukseen tai haluaa metsästää koiransa kanssa (tosin metsästystilanne ja taipparit ovat hyvinkin erilaiset, mutta perusasioita saa taippareissa selville). Päästäkseen taipumuskokeesta läpi koiran pitää osata noutaa ja palauttaa noutamansa riista ohjaajalle, sen pitää uida, pystyä toimimaan ampumisen jälkeen sekä sen pitää osata hieman jäljestääkin. Ennen näitä tehtäviä koiran pitää osoittaa olevansa riittävän sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan.
Taipumuskoe on tarkoitettu nuorille koirille, alaikäraja osallistumiselle on 9 kk, joten koiran ei sinänsä tarvitse osata kovin erikoisia temppuja eikä sitä tarvitse näihin harjoituttaa yhtä paljon kuin esim. metsästyskokeisiin. Perustottelevaisuuden hallitseminen on osa tätä, etenkin luoksetulon osalta – se luo perustaa muillekin tehtäville.
Noutaminen
Perusnoutaminen aloitetaan pennun kanssa, kun se haluaa tulla ihmisen luokse ja kantaa esineitä. Pentua houkutellaan omalla liikkeellä, eleillä tms. tulemaan luokse esineen kanssa kehumista ja hellittelyä varten. Tyypillistä on haluta koira ”syliin asti”, jolloin koira tulee esim. kyykyssä olevan ihmisen luokse esine suussaan rapsuteltavaksi ja kehuttavaksi. Esine voidaan ottaa koiralta pois ja antaa takaisin, jottei koira luule, että ihmisen luokse tuleminen tarkoittaa esineen menettämistä. Koiraa myös kehutaan erilaisten esineiden kantamisesta (ja epäsopivat korjataan pois lattioilta tms.).
Koiraa palkitaan noutamisesta ensisijaisesti runsailla kehuilla, rapsuttelulla tms. Namipalkkausta voi käyttää tämän jälkeen, kun esine on luovutettu tai vaihtoehtoisesti palkkiona voi käyttää jotain lelua, johon noudettu esine vaihdetaan (voidaan leikkiä esim. ns. kahden lelun leikkiä). Namipalkkaus ei kuitenkaan ole aina välttämätöntä, koska moni noutaja on kovin onnellinen, kun sen toimintaa ja esineen kantamista ihastellaan kovasti.
Namipalkkausta voi parhaiten käyttää silloin, kun harjoitellaan esim. noutoesineen pitämistä suussa (esim. luopumisen ja käänteisen houkuttelun kautta) tai esineen nostamista ohjaajalle käteen. Tätä ennen olisi hyvä, että perusnoutaminen ja kantaminen olisi kunnossa, jottei koira ala ”sylkeä” noutamiaan esineitä lähellä ohjaajaa. Samoin namipalkkausta voi käyttää harjoittelun lopuksi, kun koira joutuu luopumaan noutamastaan, ettei koiralle tule mieleen, että harjoittelu päättyy aina ikävästi kivan menettämiseen.
Riista
Taippaririistoina käytetään yleensä maalla variksia (jossakin fasaaneja) ja vedessä lokkeja. Jälki tehdään kanilla. Riistat siis eivät ole sellaisia, joita metsästyksessä halutaan, mutta ne ovat yleisiä metsästyskokeissa ”oikean” riistan lisäksi. Kaikki nämä ovat tyypillisesti pakastettuja ja sulatettuja, joten koira pitää totuttaa siihenkin (esim. jos koira on käynyt metsästämässä lämmintä riistaa). Suurin osa noutajista syttyy riistalle pienen innostamisen jälkeen, kunhan koira vain hahmottaa, miten ja mistä riistaa voi kantaa.
Osa koirista voi vieroksua aluksi riistaa, jolloin niitä pitää rohkaista ottamaan esim. saalisleikittämisen avulla riista suuhun. Aluksi riistan voi myös paketoida kasaan esim. teipillä tai laittaa sukan sisälle, jolloin se on helpommin otettavissa suuhun. Riistan tulisi kokemattoman koiran kohdalla olla aina mahdollisimman hyväkuntoista, jottei se ole esim. liian pehmeä tai siitä irtoaa paljon höyheniä. Riistatreenejä ei yleensä voi eikä kannata tehdä joka kerta, kun noutamista harjoitellaan, joten perustreeneissä noudettavina käytetään täytettyjä kangaspussukoita tai muoviesineitä eli dameja (tai dummy).
Riistan palauttaminen ohjaajalle tapahtuu kuten damien tai muiden esineiden kanssa, kehutaan ja kannustetaan koira tulemaan luokse esittelemään löytämäänsä, jonka jälkeen riista voidaan ottaa koiralta pois. Tällöin voi olla ihan hyvä palkita koira jollain, jottei koira murehdi menettämäänsä arvokasta saalista, vaan saa tilalle jotain.
Uiminen
Uimahalua testataan taippareissa heti aluksi, kun koiran pitää hakea kaksi kertaa lokki vedestä. Toisen noudon yhteydessä ammutaan yksi laukaus haulikolla ja lokki heitetään veneestä (siihenkin pitää koira totuttaa). Uimaharjoittelun voi aloittaa oikeastaan minkäikäisen koiran kanssa vain, kunhan vedet eivät ole kamalan kylmiä aloittelijalle. Kahlaamalla tai uimalla itse voi houkutella koiraa veteen, toiset koirat voivat olla esimerkkinä tai koira innostetaan uimaan noutamisen kautta – tapoja on monia. Aluksi rantojen on hyvä olla helposti kahlattavia ja loivia, jottei koira yhtäkkiä uppoa syvälle veteen ja säikähdä sitä.
Haku
Taippareissa koiran tulee etsiä max. 50 m päähän yleensä suurin piirtein puolikaareen laitettuja riistoja ja tuoda ne ohjaajalle. Lisäksi yksi riista heitetään alussa ampumisen yhteydessä ja useimmat koirat tuovatkin tämän ensimmäisenä. Koiran tulee liikkua alueella itsenäisesti (etenkin ilmavainua käyttäen) ja käydä koko alue hyvin läpi, jotta se löytäisi riistat (ei siis pistomaista työskentelyä kuten esim. PK-haussa). Koiran tulee liikkua riittävän ripeästi, vaikka kyse ei olekaan nopeuskilpailusta. Hakualueella voi olla jotain näköesteitä tai pieniä maastonmuutoksia, jotka eivät saa haitata työskentelyä.
Nuoren koiran kanssa voi ensimmäiset haut tehdä helppoon maastoon vastatuuleen, jolloin koira vain hetken edettyään saa hajua noudettavasta. Etäisyyksiä voi kasvattaa helpossa maastossa melko nopeasti koiran iän ja koon mukaan. Etäisyyden kasvattamisen apuna voi käyttää esim. dameilla/riistolla hakualueelle vedettyjä jälkiä tai kokenutta koiraa, jonka kanssa kokematon koira työskentelee vuorotellen mallia katsoen. Hakualueen voi myös täyttää yhdessä koiran kanssa, jonka jälkeen tehdään jotain muuta ja sitten tehdään haku – muistikuva jätetyistä dameista auttaa koiraa irtaantumaan alueelle.
Koska koiran pitää taippareissa noutaa useampia riistoja, pitää tätäkin harjoitella. Sen voi tehdä erikseen etsimisestä, esim. heittelemällä pihalle 10 damia koiran nähden ja koira noutaa niistä 5. Noudettavien määrää vaihdellaan harjoituksissa, esim. vaihtelevasti 2-7. Harjoituksissa vaihdellaan sitä, harjoitellaanko monen noutamista peräkkäin, jolloin damit ovat helpommin saavutettavissa ja niitä on enemmän. Tai jos harjoitellaan etsimistä, koira tekee vähemmän noutoja, damit voivat olla hieman vaikeammissa paikoissa tai niitä on vähemmän.
Yleinen ongelma taippareissa on se, että koiran hakuinto vähenee, toisin sanoen se ei enää irtaannu ja etene alueella. Sen vuoksi taippareita ajatellen olisi hyvä totuttaa koiraa siihen, että noudettavia on aina useampia tai koiraa motivoidaan noutamaan esim. toisen koiran avulla tai sillä, että koira näkee, kun ohjaaja hakee loput damit pois. Jos hakuinnon säilyminen on suuri ongelma, voi kokeilla sitä, että tekee aluksi usean esineen noutamista läheltä ohjaajalle (esim. 5 m päästä 3-12 esinettä), joista koiraa saa suuren palkkion (esim. koko ruoka). Sitten esineet menevät kauemmaksi ja hankalampiin maastoihin – ja taas koira saa ison palkkion, kun se tuo useita esineitä (esim. 3-8). Noudettavien määrää vaihdellaan satunnaisesti, jottei koira totu noutamaan vain esim. neljää damia.
Jäljestäminen
Taipparijälki on n. 80 m pitkä laahausjälki ja jäljen päässä on kani. Koira menee koko matkan kanille itsenäisesti ja noutaa sen ohjaajalle. Koska matka on noin lyhyt ja jälki tuore, ei koiran tarvitse jäljestää maavainuisesti, vaan ilmavainuisempikin tapa tuottaa tulosta. Hyvä olisi kuitenkin tehdä koiralle joitakin perusjälkiä (esim. namijälki, laahausjälki tai verijälki), jotta se osaisi tarpeen mukaan hyödyntää myös maavainua riistan löytämiseksi. Jälki mittaa myös koiran itseluottamusta eli uskaltaako koira irtaantua ilman ohjaajaa riistalle asti.
Ampuminen
Ampumiseen totuttamisen voi tehdä lähestymällä ampumarataa ampumisen aikaan kauempaa. Muut koirat ovat usein hyvä apuri tässä, kun ne eivät reagoi ampumiseen pelokkaasti. Yleensä noutajat tottuvat ampumiseen ilman erityistä harjoittelua, kun noutaminen yhdistyy ampumiseen. Noutajan kuuluu olla laukausvarma, muuten sitä ei voisi käyttää metsästyksessä. Päinvastoin moni noutaja kuumuu ampumisesta, jos/kun siihen usein liittyy noutamista, jolloin niiden kanssa joutuu tekemään töitä siinä, ettei koira innostu liikaa ampumisen kuullessaan.
Taipparit läpi
Kun koiralla on perusasiat hallinnassa, se selvittää taipparit. Joidenkin kanssa perusasiat tulevat helposti ja koirasta itsestään. Toisin sanoen koiralla on hyvät taipumukset olemassa, joita ohjaajan pitää vain hieman tuoda esiin. Toisten kanssa taippareita joutuu harjoittelemaan enemmän tai odottelemaan, että koiralle tulee lisää ikää ja kokemusta asioista. Nuoret koirat voivat taippareissa järjestää yllätyksiä esim. yhtäkkiä kummeksumalla venettä tai ihmisiä hakualueen lähettyvillä.
Riistojen palautukset eivät ehkä ole aivan priimoja, mutta taippareissa ei kaikkien riistojen tarvitsekaan tulla ohjaajalle käteen asti, kunhan ne ovat riittävän lähellä ja ainakin osa tulee käteen ilman pudottelua matkan varrella. Taipparit ovat vielä edelleen vaatimuksena muotovalion arvoon, mitä voidaan pitää hyvänä asiana noutajien rodunomaisuuden säilymisen kannalta jalostusmielessä.
Taipumuskokeen kulku
Taipumuskoe (NOU)
Metsästyskokeet – taipumuskoe
Kiharakerho – taipumuskoe (NOU)
YLE – elävä arkisto: Noutajat metsällä
Pentuhaku/harjoittelua
Nuoren koiran hakuharjoituksia
MAINOS
