Joskus tuntuu, että koiran huonolla mielellä tai tilanteeseen sopimattomalla vireys- tai tunnetilalla ei ole merkitystä, vaikka koira pelkäisi, alistuisi tms. Miksi näin?

Koiran elekieli

Koiran elekielestä löytyy lukuisia kirjoja ja videomateriaalia, joten elekielen opettelua voi harjoitella kotisohvallakin. Rodut ovat ulkomuodoltaan kovin vaihtelevia, joten yhden rodun edustajien elekuvia voi joskus olla vaikea yhdistää täysin erinäköisen koiran elekieleen. Koirien elekielessä on rodusta riippumatta kuitenkin sen verran yhteistä, että selkeimmät eleet ovat yleensä tunnistettavissa.

Näitä ovat:

  • korkea/matala ruumiinasento
  • etukeno/takanoja
  • keho suoraan kohti/sivuttain/poispäin
  • pää suoraan kohti/poispäin
  • pää ylhäällä/alhaalla
  • nopeat/hitaat liikkeet
  • liikkeet kohti/pois/kaartelu
  • yleisimmät rauhoittavat signaalit, esim. rapsuttelu, haukottelu, nuoleskelu, nuuskiminen, poispäin katsominen

Häntä on hieman hankala, koska joillakin sitä ei ole, se on lyhyt tai kippuraksi kiertynyt tai se on lähes aina ylhäällä. Samoin korvien asento vaihtelee, osalla korvia ei erota karvan seasta tai ne ovat kovin pienet. Naaman ilmeiden ja silmien tulkitseminen vaatii lähikontaktia koiraan sekä sitä, että koiran naaman ja ilmeet pystyy erottamaan. Jotkut rodut ovat hyvin eleettömiä ja toiset taas omaavat suuren elekielen varaston, kun taas osalla naama on niin peittynyt karvaan, ettei siitä erota edes silmiä. Vaihtelua siis riittää.

Koirien elekieltä tulee tutkittua tietysti kotioloissa, jos/kun kotona on koira tai koiria. Omat koirat oppii ajan myötä tuntemaan yleensä aika hyvin ja samalla myös tulkitsemaan elekielestä, mitä koira tuumailee, millainen mieliala ja tunnetila sillä on. Joskus tämä menee pieleen eikä koiran omistajan tulkinta koiransa eleistä ole lähelläkään oikeaa (esim. rähisee lenkillä – koira on pikkuinen Napoleon, luulee olevansa iso koira ja pomo, kun oikeasti koira pelkää ja siksi mahtailee muille).

Mielialan merkitys

Koiran kanssa eläessä ei oikeastaan ole sellaisia tilanteita, joissa koiran elekielen tulkinta ei olisi tärkeää. Tämä on kanssakäymisen edellytys myös ihmisten kesken, mekin olemme sosiaalisia ryhmässä eläviä ”eläimiä”. Arkielämä, hoito- ja koulutustilanteet – kaikissa näissä pitää eleitä osata tulkita, jos haluaa, että koiralla olisi ko. tilanteissa oikea mieliala (tunnetila, vireystila) sekä jotta pystyisimme kommunikoimaan koiran kanssa.

Jos koira esittää em. tilanteissa esim. ylikiihtymyksen, epätoivotun aggressiivisuuden, ahdistuneisuuden, alistumisen tai pelon merkkejä, ei koiralla yleensä ole kovinkaan hyvä olla (stressitilanne). Jos koiralla on joissakin tilanteissa aina tukala olla, aiheuttaa se varmuudella jotain negatiivista koiran elämään. Esim. koira pelkää ihmisiä ja sen kanssa kuljetaan usein paikoissa, joissa koira joutuu jollakin tapaa kohtaamaan ihmisiä. Koira elää jatkuvassa pienessä pelossa, mikä voi vaikuttaa mm. sen oppimiskykyyn, annettujen tehtävien suorittamiseen ja terveyteen. Pelko on todellinen tunne koiralle, reaktio ihmisiin, ei koiran keksimä asia. Vertaa tätä tilanteeseen, jossa itse joutuisit jatkuvasti kulkemaan pimeän puiston läpi, jossa kohtaat ihmisiä, jotka voivat uhkailla sinua (ja olet varma, että he voivat tehdä sinulle pahaa) – näin koira voi tilanteen nähdä.

Otatko koiran tunnetilan huomioon?

Se, miten tärkeää koiran mieliala (mitä koira tuntee) ihmiselle on, riippuu ihmisestä ja tilanteesta. Joskus tuntuu, että koiran huonolla mielellä tai tilanteeseen sopimattomalla vireys- tai tunnetilalla ei ole merkitystä, vaikka koira pelkäisi, alistuisi tms. Miksi näin? Useasti syynä voi olla se, ettei koiran elekieltä osata tulkita, esim. pelon alkumerkkejä. Ei nähdä, että koira rauhoittelee, väistää tai välttelee tilannetta. Ei mietitä, miksi koira tekee tai tuntee niin (esim. pelkää meidän mielestämme jotakin tavallista asiaa), mikä aiheuttaa tämän. Ehkä ei ajatella, että sillä, mitä koira tuntee, on merkitystä tai siitä ei välitetä, koska se on vain koira. Koira on pienehkö otus ja sitä on helppo hallita, vaikka se pelkäisi tai olisi aggressiivinen, esim. räyhäävä koira lenkillä on aika helposti hallittavissa vrt. esimerkiksi hevonen, joka lähtee sinkoilemaan jonnekin.

Koska koira on luonteeltaan kesy, sosiaalinen ja yleensä haluaa tehdä, kuten ihminen tahtoo, sen saa myös toimimaan silloinkin, kun sillä on vähän ”paha olla” tai sen saa suhteellisen helposti vietyä erilaisiin tilanteisiin (esim. koira pelkää johonkin paikkaan siirtymistä ja sen voi hinata sinne hihnasta). Joskus koiran terveyden tms. takia koiralle on aiheutettava ”pahaa mieltä”, esim. pitää tempaista hihnasta luokse, jottei se juokse auton alle tai viedään eläinlääkäriin ikävään toimenpiteeseen – nämä ovat pakkotilanteita ja silloin ei mietitä koiran mieltä, vaan ensisijaisesti sen terveyttä (+ myöhemmin koulutetaan koiraa ko. tilanteisiin).

Hoitotilanteet

Hoitamisessa tyypillisiä ongelmatilanteita ovat mm. trimmaaminen, peseminen ja kynsien leikkaaminen. Koirat oppivat alistumaan näihin, koska niitä on helppo ohjailla vaikka hihnasta, jolloin koira oppii, ettei se voi vaikuttaa asiaan ja alistuu toimenpiteeseen. Jotkut koirat taistelevat vastaan viimeiseen asti, jolloin niiden hoitaminen on hankalaa, jopa liki mahdotonta. Jotkut vain eivät pidä esim. kastumisesta, jolloin peseminen tuntuu niistä kamalalta, vaikka siinä ei tapahdu mitään erityistä. Suurin osa huonosti käyttäytyvistä koirista lienee kuitenkin sellaisia, joita ei ole opetettu käsittelyyn miellyttävällä tavalla. Tyypillistä (negatiivista) elekieltä hoitotoimenpiteissä:

  • rauhoittavat signaalit: hidas liikkuminen, poispäin meneminen, katse pois, pään kääntäminen pois, kaartelu, nuuskiminen, rapsuttelu, selän kääntäminen, nuoleskelu
  • välttely: koira karkaa paikalta, piiloutuu, ei tule luokse, hidastelee tullessa
  • alistuminen: matala asento, korvat takana, jännittynyt kroppa, häntä matalana, passiivisuus, selälleen kääntyminen
  • pelko: välttely, rimpuilu ym. pakenemisyritykset, täriseminen, jähmettyminen, murina, pureminen, vinkuminen

Esimerkiksi koira pitää trimmata. Se nostetaan trimmauspöydälle, jossa se jämähtää paikoilleen istumaan. Jotta se seisoisi, se pitää nostaa mahasta ylös. Seisomisasento on takapainoinen. Koira pitää päätä ja häntää alhaalla, sen asento on matala. Se ei katso ihmiseen päin. Se voi satunnaisesti yrittää hypätä pöydältä pois tai jopa yrittää näykkäistä trimmaajaa. Koira voi läähättää, pitää silmiä sirrillään, nuoleskella ja haukotella. Sen on vaikea muuttaa asentoaan pöydällä, se pitää käsin siirtää uuteen asentoon. Se ei syö makupaloja. Kun se pääsee trimmauksesta pois, se esittää yli-innokasta tervehtimiskäytöstä, mielistelee, hyörii ja pyörii, ehkä äänteleekin, läähättää ja ravistelee.

Hoitotoimenpiteisiin totuttaminen

Eläimiä on kuitenkin totutettu, siedätetty ja vastaehdollistettu ikäviinkin toimenpiteisiin (vrt. eläintarhaeläinten hoitaminen), joten koiran totuttaminen hoitotoimenpiteisiin ei ole ylivoimainen tehtävä. Sitä pitää kuitenkin harjoitella lisäämällä toimenpiteen voimakkuutta/kestoa vähitellen ja yhdistämällä hoitotoimenpide johonkin mukavaan. Aina tämä ei onnistu täydellisesti, mutta usein kuitenkin siten, että hoitotoimenpiteet saa tehtyä ilman suurta draamaa. Ks. esim. Sopia Yinin videot tai (hätäisesti kyhätty…) video kynsien leikkaamisesta.

Tunnetilat koulutustilanteissa

Koulutuksessa näkee myös negatiivisen mielialan tai tunnetilan merkkejä. Koulutus itsessään on aina pieni stressitilanne (koira joutuu miettimään, oppimaan uutta, hakemaan uusia ratkaisuja jne.), mutta stressin toivotaan pysyvän maltillisena ja enemmän hyvänä vireystilan nousemisena. Liiallinen stressi heikentää oppimista, joten stressin merkkejä pitää koulutuksessa tarkkailla ja miettiä, miten niitä ei esiintyisi liikaa. Huonoa elekieltä koulutuksessa:

  • liiallinen määrä rauhoittavia signaaleja
  • välttely, alistuminen, passivoituminen, pelko
  • ylikiihtymys: läähättäminen, vinkuminen, haukkuminen, näykkiminen, pureminen, kiihtynyt liikehdintä, sinkoilu, paikallaan pysymättömyys, karkaaminen toimintaan, ylihitaat liikkeet, jännittyneisyys…
  • aggressiivisuus: jäykistyminen, tuijottaminen, murina, hampaiden näyttäminen, näykkiminen, pureminen

Esimerkkejä negatiivisesta tunnetilasta

Esimerkiksi koira tekee noudon. Se on aikaisemmin karannut noutoon, mutta nyt se istuu aloillaan heiton aikana ja hieman tärisee, on jännittynyt. Se lähtee noutoon nopeasti, äännähtäen liikkeelle lähtiessä. Se ottaa kapulan pienellä saalishypyllä ja lähtee palauttamaan sitä ohjaajalle hieman kaartaen. Vauhti hidastuu ohjaajaa lähestyttäessä ja koira alkaa hieman pyöritellä kapulaa suussaan. Loppumatkan ohjaajan luokse koira ravaa hieman matalana, korvat vähän takana ja häntä hieman alhaalla. Se istuu kapula suussaan liian kauas ohjaajasta ja hieman pureskelee kapulaa. Katsekontakti ei ole aivan suora ohjaajaan.

Esimerkiksi koira on paikallaolossa. Ennen maahan-käskyä koira katselee hieman muualle, kontakti ei säily. Maahanmeno on hieman hidas ja samalla koiran korvat menevät taakse ja se lipaisee suutaan. Kun ohjaaja jättää koiran, se liikauttaa hieman tassuaan, nuuskaisee maata ja katsoo muualle. Paikallaolon aikana koira läähättää ja katselee muualle, saattaa hieman äännelläkin. Kun aika on täysi ja ohjaaja palaa koiran luokse, se välttelee ohjaajan katsetta, haukottelee ja nuolee huuliaan. Istumiskäskyyn se reagoi hieman hitaasti ja nousee puoli-istuvaan asentoon.

Ohjaaja päättää, millaiseen tunnetilaan pyrkii

Jokaisella on omia mieltymyksiä siinä, millaisen koiran haluaa nähdä koulutuksen tuloksena, joten koiran kouluttaja ohjaa koiraansa siten, että se myös näyttää halutunlaiselta. Jos ohjaaja haluaa, että koira seuraa rennosti häntä iloisesti heiluen, pitää seuraamista opettaa siten, että koiran mieliala on iloisen rento ja häntäkin liikkuu iloisen rennosti. Jos koira seuraa jännittyneempänä, näkyy tämä hännässäkin (esim. häntä alhaalla, liikkuu vähän). Sama pätee muihinkin tehtäviin – koiran mielialan pystyy usein lukemaan sen työskentelytyylistä ja ohjaaja muokkaa mielialaa (eli ilmettä, virettä, tunnetilaa) samalla kun kouluttaa koiraa ko. tehtävään (klassista ehdollistumista). Muokkaaminen tapahtuu etenkin koulutusmenetelmien ja vahvisteiden sekä vahvistamisen valinnan kautta.

On myös eroja siinä, millaisia koiria lajissa halutaan ja/tai on totuttu näkemään. ”Ennen vanhaan” esim. tokossa koirat olivat aika ilottomia suorittaessaan liikkeitä (”matkalaukkuseuraamista” jne.), mutta sitä pidettiin tyypillisenä suorittamisena ennen kuin koulutustyylit ja tavoitellut suoritustavat muuttuivat. Joissakin lajeissa on ajatuksia tästä sääntökirjassa asti, esim. tokossa sanotaan, että ”koiran suoritusta arvosteltaessa sen iloisuutta ja halua totella käskyjä arvostetaan”. PK:ssa sanotaan ”Kaikissa liikesuorituksissa koiralta edellytetään iloista työskentelyä sekä tarkkaavaisuutta ohjaajaan päin. Työskentelyn iloisuuden lisäksi on arvostelussa luonnollisesti kiinnitettävä huomiota myös liikkeiden korrektiin suoritukseen.” Joissakin lajeissa tähän ei oteta kantaa, mutta yleisesti ottaen harvassa lajissa halutaan nähdä esim. selkeästi alistuneen näköisiä koiria.

Tunnetila vaikuttaa suoritukseen

Koiran huono mieliala vaikuttaa myös siihen, miten koira suorittaa tehtävät. Joissakin lajeissa tai tilanteissa koiran mielialalla ei ole niin suurta merkitystä koiran suoritukselle, kun taas joissakin koiran oikea mieliala on tärkeä osa kokonaisuuden onnistumista. Epävarma, pelokas, jännittynyt tai ylikiihtynyt koira ei yleensä pysty tekemään monimutkaisia, pitkäkestoisia tai moniosaisia suorituksia hyvin. Yksittäiset tehtävät vielä sujuvat, mutta tilanteen jatkuessa tai tehtävien monimutkaistuessa suoritus usein heikkenee. Jos koiralla on työskennellessä hyvä olla, voidaan ainakin olettaa, että koira pyrkii tekemään kuten sille on opetettu. Tämän vuoksi koiran mielialan lukeminen ja tulkitseminen koulutuksessa on tärkeää. Jos koiralla on huono olla, väärä vireystila ja se ilmentää epätoivottua elekieltä, pitää koulutusta miettiä – miksi koira ei koe oloaan hyväksi ja mitä koulutuksessa pitää muuttaa, jotta koiran olotila muuttuisi.


Näin kuulet lisää!

Pipa Pärssinen pitää aihetta sivuten nettiluennon SporttiRakissa ke 14.11.2018 alkaen klo 18. Lue lisää luennosta ”Koiran stressi”! 


Lisätietoja

Sophia Yinin videoita: https://drsophiayin.com/videos/

Siedättäminen heijastinliiveihin: https://www.youtube.com/watch?v=UqjwOS4N30Q

Pelko ja käyttökoirat
Rooney ym. 2016: Minimizing fear and anxiety in working dogs: A review. Jour. of Vet. Behav. 16.

Koirat eläinlääkärissä
Lind ym. 2017: Assessing stress in dogs during a visit to the veterinary clinic: Correlations between dog behavior in standardized tests and assessments by veterinary staff and owners. Jour. of Vet. Behav. 17.

Koulutusmenetelmistä
Ziv 2017: The effects of using aversive training methods in dogsdA review. Jour. of Vet. Behav. 19.

Koiran tunteista
Kujala 2017: Canine emotions as seen through human social cognition

Työskentelen opettajana nuoriso- ja aikuiskoulutuksen parissa Kannuksessa ”kennellinjalla” eläintenhoidon ja hyötykoirien kouluttamisen parissa. Toimin myös tottelevaisuuskokeiden tuomarina ja olen suorittanut eläintenhoitajan ammattitutkinnon eläinten kouluttamisen osaamisalalta. Koiraharrastukseni alkoi kauan sitten cockeri Minkin kanssa agilityssä ja myöhemmin myös tokossa. Sen jälkeen minulla on ollut sileäkarvaisia noutajia, joiden kanssa kilpailen tokossa, agilityssä, PK-jäljellä, rally-tokossa, noutajien metsästyskokeissa sekä metsästyskoirien jäljestämiskokeissa. Lisäksi syksyllä noutajat pääsevät mukaan tositoimiin metsästyksessä. Kouluttamisen lisäksi olen kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä, luonteista, kognitioista, jalostuksesta jne.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän