Tämän vuoden NOM-kilpailut eli palveluskoirien Pohjoismaiden mestaruuskilpailut järjestettiin tällä kertaa Suomessa, Liperissä, syyskuun alkupuolella. Suomalaiset veivät kilpailuista peräti kolme mestaruutta, sillä jäljellä mestaruuden nappasivat Heli Rissanen ja spn Wolfganger Musty ja viestissä Jonna Markkanen, Jari Pölhö ja bpmn Aktivistin Kanerva.  Pohjoismaiden IPO-mestareiksi nousivat puolestaan Minna Pättikangas ja Harmaahurstin Jarkkosamuli ”Sampo”. Vaativassa ja monipuolisessa lajissa menestyminen vaatii paljon laadukasta treeniä, vuosien kokemusta ja hyvää valmistautumista. Näitä kaikkia löytyy Minnan ja Sampon mestaruustarinan takaa.

Hyötyä pitkästä harrastuskokemuksesta

Koiraharrastus on aina ollut osa Minnan elämää – lapsesta saakka. Ensimmäisen rottweilernartun jälkeen laumaan on kuulunut niin englanninspringerspanieli, cockerspanieli, husky kuin lyhytkarvainen colliekin, joiden kanssa Minna aluksi harrasti tokoa, hakua ja jälkeä. Ensimmäisen malinoisin Harmaahurstin C-Bibberin ”Pepen” kanssa oli myös tarkoitus harrastaa hakua, mutta ajautuminen suojelutreeneihin muuttikin suunnitelmat nopeasti, sillä laji vei Minnan heti mukanaan. Pepen kanssa Minnan tie kulki suojelussa alkuluokista heti suoraan rotu- ja suomenmestaruuskilpailuihin ja he edustivat Suomea myös FCI MM -kilpailuissa Sloveniassa vuonna 2005. Pepe ja Minna voittivat myös sekä suomen- että rotumestaruuden vetohiihdossa.

Pepen jälkeen Minnalla on ollut jo viisi malinoisia, joista kaksi on päätynyt alkukoulutuksen jälkeen virkakoiriksi. Kotona ansaittuja eläkepäiviään viettää jo kohta 13-vuotias Irma (Harmaahurstin Erin), jonka kanssa Minna ehti kilpailla useammatkin RM- ja SM-kilpailut sekä NOM-kilpailut vuonna 2011 Ruotsissa, sijoittuen 4. sijalle. Myös suojelussa Minna on hankkinut arvokasta kokemusta eri roduista, sillä hän on kilpaillut myös saksanpaimenkoirien suojelumestaruuksissa 2007 lainakoira Siirin kanssa.

Kotona puolestaan laumasta huolen pitää gööttimummo Armi, joka täyttää tammikuussa jo kunnioitettavat 16 vuotta.

”Jokainen koira on opettanut minulle paljon sekä koirista että koiraharrastamisesta.”

Haasteellisen koiran kanssa on itse kehityttävä

IPO:sta haastavan tekee sen kolme täysin erilaista osuutta, joissa koirakon tulisi kyetä maksimaaliseen suoritukseen jokaisessa erikseen. Koiran tulee työskennellä jäljellä äärimmäisen tarkasti ja rauhallisesti, tottelevaisuudessa tulee esittää voimakasta, tarkkaa sekä hallittua yhteistyötä ja suojeluosuudessa yhdistyvät koiran voimankäyttö, räjähtävyys sekä äärimmäisen hyvä hallinta.

”IPO on koiraurheilun kuninkuuslaji. Se vaatii paljon sekä ohjaajalta että koiralta ja mittaa koiran ominaisuuksia parhaalla tavalla. Kaikki IPO:n osa-alueet ovat itselleni todella kiehtovia, niin jälki, tottis kuin suojeluosuuskin. Minulla on ollut ominaisuuksiltaan hyvin IPO:on sopivia koiria, joten sitä on ollut todella mielekästä harrastaa. Tykkään lisäksi siitä, että IPO:ssa voi tavoitella edustuspaikkaa aina MM-tasolle asti eli se on FCI:n alainen kansainvälinen laji.”

Muutaman viikon päästä 5 vuotta täyttävän Sampon kanssa tie IPO:n huipulle on ollut välillä kivinen, vaikkakin Samposta onkin sittemmin tullut Minnan tähän asti lahjakkain koira IPO-kentille. Sampo oli pentuna rauhallinen, mutta melkoinen rähjääjä, jonka kanssa Minna sai tehdä paljon töitä saadakseen koirasta sellaisen kuin se nyt on: sellainen, jonka kanssa on helppo liikkua missä vaan, on helposti käsiteltävä ja myös matkustaa rennosti.

”Sampo on terävä ja erittäin kiihkeä koira, joka nousee nollasta sataan nanosekunnissa. Kotona Sampo on varsinainen unikeko, mutta kiihtyy kaikesta tekemisestä, kisapaikoista ja kisatilanteista todella paljon. Sampo on haastavin koira kouluttaa, mikä minulla on koskaan ollut, mutta se on pakottanut minut olemaan myös koko ajan parempi ohjaaja ja oppimaan asioita uudella tavalla. Sampo tekee aina kaiken täysillä ja se tekee aina parhaansa. Sampon kanssa voi harrastaa ihan mitä vaan.”

Nyt parivaljakolla on takanaan jo kahdet suojelun SM-kilpailut, kahdet suojelun rotumestaruuskilpailut, tuore IPO NOM-mestaruus, FH1- ja FH2-jäljen rotumestaruuskilpailut, PK-jäljen rotumestaruuskilpailut sekä yhdet vetohiihdon SM-kilpailut.

Oma keskittyminen auttaa myös koiraa keskittymään

Sampon kanssa on keskitytty alusta alkaen hyvän yhteistyön rakentamiseen. Muun muassa C-osaan eli suojeluun koira on huolella rakennettu tutun ja saman maalimiehen kanssa alusta asti. Kaikissa osa-alueissa, etenkin tottelevaisuudessa, Minna on pyrkinyt erityisesti säilyttämään koiran rentouden, koska vain sen kautta tulee esiin paras keskittyminen ja myös onnistumiset. Jälki on ollut haastava, mutta kova työ on alkanut tuottaa tulosta ja siitä on yllättäen kehittynyt jopa koirakon vahvin osa-alue.

Tottiksen rakentaminen varmaksi on ollut kiihkeän koiran kanssa suuri haaste, sillä kilpailutilanteessa koiran keskittyminen herpaantuu helposti, kun isot kentät, koirat, kuulutukset ja yleinen kilpailupaikkojen hälinä nostavat vireen helposti liian korkealle. Minna on tyytyväinen, että monesti Sampo on kuitenkin päässyt yllättämään positiivisesti, sillä se on pystynyt kokoamaan itsensä ehjiin suorituksiin liian korkeasta vireestä huolimatta.

”Lisäksi olen itse oppinut ja opin koko ajan lisää, miten tilanteet hallitaan ja miten valmistelen koirani. Kilpailusuoritus kun on yleensä ratkennut jo ennen tuomarille ilmoittautumista. Haasteet ylitämme parhaiten minun rauhallisen käytökseni ja keskittymisharjoitusten kautta.”

Arvokilpailuihin valmistaudutaan kuten muihinkin kilpailuihin – treenaamalla säännöllisesti ja paljon. Minna koittaa mahdollisuuksien mukaan ottaa selvää kaikesta kilpailupaikalla tapahtuvasta ja siitä, miten pystyy paikan päällä valmistelemaan koiraansa suoritukseen.

”Suojelun eri osa-alueita treenaamme niin, että jälkeä ajamme 3-4 pv kuureina, tottista teemme joka päivä ja C-osaa niin usein kun se on maalimiehen kanssa mahdollista. Haastavin on saada C-osan treenejä soviteltua omien työkuvioideni takia. Kaikkia osa-alueita voi kuitenkin treenata onneksi myös itse.”

NOM:eissa parivaljakko ylsi omaan parhaimpaansa

”NOM:eista jäi päällimäisenä mieleen meidän onnistuminen joka osa-alueella koiran senhetkisen koulutustason mukaisesti. Jälki oli Sampon tähän asti paras suoritus. Tottis oli ehjä suoritus turhan korkeasta vireestä huolimatta ja C-osa oli saatu nostettua takaisin koiran omalle tasolle ja se oli parasta Sampoa.”

Minna kehuu kilpailutapahtumaa mukavaksi kaikin puolin muutenkin, sillä kilpailupaikalla oli mukava tutustua muuhun joukkueeseen sekä uusiin ihmisiin. Joukkueenjohtaja oli järjestänyt kaiken hienosti ja kaikki toimi hyvin: niin majoitukset, valmistelut kilpailuun jne. Joukkukavereiden epäonnistumiset jäivät Minnaa hieman harmittamaan, mutta onneksi suomalaiset napsivat myös hienoja sijoituksia ja mestaruuksia.

”Aina jää petrattavaa. Tässä lajissa et tule valmiiksi koskaan. Sampo on lisäksi vielä nuori poika, joten paljon on vielä opittavaa tuleville kisakausille. Tavoite on ensi vuonna IPO SM -kilpailuissa tehdä ehjät suoritukset joka osa-alueella ja katsoa, mihin se riittää. Tavoite on saada erityisesti tottelevaisuus paremmalle tasolle. Tavoitteena on myös FH2 sekä kansallisten lajien JK3.”

Tulostavoitteiden lisäksi Minnalla on selkeät tavoitteet myös itselleen.

”Tulevaisuuden ehkä tärkein tavoite on myös oppia koiran kanssa rentoutumaan ja sitä kautta keskittymään paremmin kisatilanteissa. Se on avain erinomaisiin suorituksiin koiralla, joka osaa, kunhan saa toimia oikeassa tunnetilassa. Haluan myös, että yhdessä tekemisen ilo säilyy.”

Suorituskuvat SporttiRakin ottamia kuvia tämän vuoden IPO SM -kilpailuista.