Koiramaailmasta näyttää kadonneen sana ”kiitos”.
Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että tämä ei ole perinteinen ”me muutamat aktiiviset tehdään kaikki talkootyöt ja suurin osa vaan vapaamatkustaa mukana” -valitus. Minä en nimittäin ole enää nykyään mikään aktiivinen talkoolainen. En tosin myöskään juuri kuormita koirayhdistysten resursseja.
Innostuin kuitenkin minäkin kuluneena vuonna pitkästä aikaa taas talkoilemaan – jopa pariinkin kertaan. Kun mukavat tyypit ja hyvät ystävät pyysivät mukaan. Ja kun joka suunnasta kuulee, kuinka talkoolaisia on nykyään vaikea saada. Ihmiset ovat niin itsekkäitä. Eivät ajattele muita kuin itseään ja omaa koiraansa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Hyi meitä.
Molemmat tapahtumat, joihin talkoolaisena osallistuin, olivat isoja – sellaisia, joihin osallistuu paljon muitakin kuin oman kylän väki. Oma talkoopanokseni oli noin hiirenkakka verrattuna siihen, mitä monet muut tekivät. Siltikin oivalsin oikein hyvin, miksi monet päättävät nykyään mieluummin jättää talkoot väliin.
Talkoissa pitää olla hyvä flow
Talkooporukat joihin osallistuin, olivat aivan erinomaisia. Talkoohommat oli organisoitu viimeisen päälle – ei mitään valittamista sillä suunnalla. Tämä kuitenkin on yksi tekijöistä, joka saa ihmiset karttamaan talkoita. Ystäväni sanoin: ”Talkoiden järjestäminen meidän yhdistyksessä on nykyään sellaista sekoilua ja kaikki on ihan hirveän hankalaa. Tietoa ei tule, viime tipassa saa kaikki ohjeet ja koko ajan kiukutellaan. Ei enää kiinnosta osallistua.”
Talkoohommissa on se ongelma, että ihmiset eivät kärvistele siellä saadakseen rahaa. Talkoissa pitää olla niin hyvä flow, että talkoolaiset haluavat tulla toisenkin kerran.
Hyvä talkooporukkakaan ei valitettavasti yksin riitä luomaan tekemisen flow’ta – tämä hahmottui minulle tänä kesänä varsin selkeästi. Monilta koiraihmisiltä näyttää nimittäin kadonneen ymmärrys siitä, että talkoolaiset hoitavat asiat oman työnsä ohella, omalla vapaa-ajallaan, ilman palkkaa, eivätkä ole tapahtumajärjestämisen tai markkinoinnin ammattilaisia. Lyhyesti sanottuna: ottaa rajusti päähän ihmisten käytös.
Talkoolaista kohdellaan huonosti heti, kun jokin asia alkaa itseä harmittaa. Positiivista palautetta ei juurikaan kuulu, sen sijaan negatiivinen palaute annetaan korviin kyllä heti. Ja ihan sama kenen kenen korviin, sillä kun ei tunnu olevan mitään merkitystä, pystyykö kyseinen talkoolainen edes vaikuttamaan asiaan vai ei. Kunhan saa valittaa jollekin. Erään huonoa asiakaspalvelua kohdanneen ei-maksavan asiakkaan sanoin ”mitäs lähdette talkoita tekemään”. Ihan kuule täysin samaa mieltä! Miksi ihmeessä edes aloin tähän?
Tottakai se on vain pieni vähemmistö, joka valittaa. Suuri enemmistö on ihan tyytyväinen. ”Asiakkailta”, eli niiltä koiratoimijoilta, joille ilmaista työtä teimme, saamani palaute oli 95 % negatiivista. Tämä ei taatusti tarkoita sitä, että 95 % tekemästäni työstä olisi ollut huonoa. Koiramaailmasta näyttää vaan täysin kadonneen sana ”kiitos”. Jos teet talkoosi hyvin, palkinto on se, että kukaan ei kiukuttele tai huuda sinulle. Kaunein palaute on hiljaisuus.
Ei kannata ihmetellä, miksi talkoolaiset katoavat – minulle se ainakin kirkastui tämän vuoden aikana varsin hyvin. Talkoolaisten arvostus on koiramaailmasta täysin kateissa. Tilalle on tullut korkeat asiakaspalveluvaatimukset ammattimaiseen tapahtumatuotantoon – sitä isommat mitä isommasta tapahtumasta puhutaan.
Kiitos ihanille tämän vuoden talkooporukoille – teidän kanssa oli tosi kivaa. Kattellaan niitä seuraavia talkoita taas joskus. Mutta ei kyllä ihan vähään aikaan.
MAINOS
