Tokon harjoittelussa löytyy erilaisia harjoitustyyppejä riippuen koiran osaamistasosta. Näistä osa on ”pakollisia”, joita ilman ei pääse etenemään pitemmälle, esim. koetilanteeseen. Osa on sellaisia, joita perustasolla kokeisiin menevä ei juurikaan tarvitse, mutta ne voivat piristää treeniä tai tuovat nokkelalle koiralle lisähaastetta.
Perusharjoituksissa asiat opetetaan sekä teknisesti että tunnetasolla oikein.
Perusharjoitukset
Kaikki tekeminen lähtee siitä, että koiran perusosaaminen on hyvällä tasolla. Perusharjoituksissa asiat opetetaan sekä teknisesti että tunnetasolla oikein (ohjaajan haluamalle tasolle). Jos tavoite on korkealla, näihin voi mennä pitemmästikin aikaa, esim. hiotaan perusasennon istuma-asentoa tai kaukoissa täydellistä liikkumattomuutta yhdessä nopeiden asennonvaihtojen kanssa. Hyvä ärsykekontrolli on osa harjoittelua, eli koira tekee tehtävän tietyllä käskyllä ja malttaa odottaa lupaa tehdä tehtävä. Latenssin hiominen eli riittävän nopea reagoiminen annettuun käskyyn on myös osa perustreenaamista.
Jos harrastamisen päätavoitteena on mukava yhdessäolo koiran kanssa ilman suuria kisatavoitteita, perustreeneissä panostus voi olla enemmän hyvässä tunnetilassa (eli iloinen, aktiivinen ja rento koira) ja liikkeiden perusosaamisessa. Teknisiä yksityiskohtia hiotaan koiran mukaisesti ja jos jokin asia tuntuu kovin hankalalta (esim. juuri oikea ote tunnarista tai täsmälleen tiettyyn paikkaan ruudussa meneminen), niin tässä voi ”tyytyä” vähemmän hienostuneeseen suoritukseen. Kaikki eivät jaksa, eivätkä halua nipottaa pienistä yksityiskohdista, vaan suuret linjat ovat tärkeämpiä. Pääasia on se, että harjoittelu ja harrastaminen ovat kivoja, rentoja asioita molemmille ja tarkkailun kohteena on ensisijaisesti koiran hyvä ”fiilis” ja toissijaisesti pilkuntarkka työskentely. Nämä eivät tietysti ole toisiaan poissulkevia, mutta toisaalta eivät aina niin helposti saavutettavia, sen varmaan kaikki tokoilijat tietävät. Esimerkiksi koiralla voi olla fyysisiä rajoitteita, jonka vuoksi joidenkin liikkeiden täydelliseksi saamiseksi harjoitteluun pitäisi panostaa monellakin tapaa todella paljon, eikä kaikilla ole mahdollisuuksia asian korjaamiseksi.
Perusharjoitukset ovat pohja muille harjoituksille, joten näissä ei kannata kiirehtiä, vaikka tavoitteena ei olisikaan MM-taso. Koiran tulisi osata luotettavasti ja ilman apuja tehdä ne liikkeiden osat, joita tarvitsee liikkeiden tekemisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että joitakin perusosia täytyy ylläpitää koko ajan pienellä harjoittelulla, jotta kerran opittu taito ei katoa ja tehtävän oikeat liikeradat pysyvät muistissa. Koko ajan tarkkaillaan siis sitä, että koira säilyttää oppimansa tason esim. perusasennon suoruudessa ja paikassa, noutamisessa kapulan ottamisessa, kaukoissa tekniikan säilymisenä tai kiertämisessä halutun kiertoradan ja vauhdin säilymisessä. Jos jossakin alkaa tulla lipsumista, täytyy tätä harjoitella lisää (tekninen osa tai tunnetila).
Häiriöharjoitukset
Häiriöharjoitukset ovat myös pakollisia harjoituksia. Riippuen tavoitteista ne voivat olla melko lieviä (liikkeenohjaaja ja tuomari kehässä, yleisöä ja koiria kehän reunalla, erilaisia merkkejä kehässä, noutoesineet kehän reunalla jne.) eli sellaisia, joita kokeessa oikeasti tulee eteen. Perushäiriöharjoituksiin kuuluu myös paikallaolon harjoittelu ryhmässä, jossa tulee yhtäaikaista käskyttämistä sekä joku koira lähtee paikallaolosta liikkeelle (ja EVL:ssä luonnollisesti luoksetulon harjoittelu).
Vähän voimakkaampia häiriöitä tarvitaan silloin, kun tavoite on sellaisissa kokeissa, joissa oletettavasti on monenlaisia häiriöitä. Esimerkiksi SM-kilpailu on tällainen, jossa on useita kehiä yhtä aikaa toiminnassa eikä koira saa reagoida viereisessä kehässä tapahtuvaan käskytykseen tai koirien työskentelyyn. Kuulutuksia, yleisön kovaäänistä kannustamista ja taputtamista yms. voi myös olla, joten niitäkin kannattaa harjoitella.
Jos intoa riittää, voi harjoitella epänormaaleiden tai erikoishankalien häiriöiden kanssa. Näitä ei kokeessa tule esille tai vain todella harvoin, joten ne eivät ole pakollisia, mutta niillä voi mm. monipuolistaa treeniä, varmentaa koiran osaamista ja käskyihin reagoimista. Näitä ovat mm. ihmisjoukkojen läpi luoksetulojen tai ruutuun menemisten tekeminen, tunnistusnoudossa ihmisrykelmässä kapulan etsiminen, lelujen heittely kesken seuraamisen häiriönä tai ihmiset/toiset koirat juoksentelevat liikkeestä jättämistä tekevän koiran ympärillä. Koira voi kokea nämä epämiellyttävinä, jos häiriöitä on liikaa tai liian voimakkaina, eikä koiran osaaminen ole vielä riittävällä tasolla. Osaaville koirille nämä voivat toimia työskentelyn skarppaajina, jos tavalliset tehtävät alkavat tuntua kovin helpoilta.
Häiriöt tehdään aina aluksi helpoilla treeneillä onnistumisen varmistamiseksi. Onnistuneet toistot ovat avain onnistuneeseen suoritukseen, ei se, että koira epäonnistuu ja tekee usein virheitä (ja koiraa vielä moititaan näistä). Jokunen virhe matkalla kohti oikeaa suoritusta ei haittaa, lähinnä voi hidastaa oppimista. Useat virheet heikentävät oppimista, voivat viedä koiran itsetuntoa alaspäin ja kertovat jostakin koulutuksellisesta virheestä.
Kokeenomainen harjoittelu
Kokeeseen aikoville kokeenomainen harjoittelu on välttämätöntä edes jossain määrin. Tämä sisältää mm. kokeessa käytettävän palkitsemisen harjoittelun (eli ns. sosiaalinen palkkaus), mahdollisen etä-/loppupalkan opettamisen (iso palkkio kokonaisen suorituksen jälkeen), kehään tulot, liikkeiden väliset siirtymät, liikkeenohjaajan käskytysten mukaan toimimisen, erilaisissa paikoissa erilaisten ihmisten ja koirien kanssa harjoittelun, liikkeiden osien kasaamisen kokonaisiksi ketjuiksi sekä näiden ketjujen kokoamisen kokonaiseksi koesuoritukseksi. Näiden avulla saa koesuorituksen tutummaksi sekä koiralle että ohjaajalle, kun eri tilanteisiin kokeessa on olemassa toimintamalli (esim. mitä teen, kun liike päättyy ja siirrytään toiseen paikkaan, miten palkkaan koiran, miten saan koiran mukaani ja perusasentoon uudessa liikkeen aloituspaikassa jne.).
Ylivaikeita harjoituksia ei voi tehdä ennen kuin perustreenit ovat kunnossa ja häiriöharjoituksia on tehty helppojen tehtävien yhteydessä.
Ylivaikeat harjoitukset
Ylivaikeat harjoitukset voivat olla liikkeitä, jotka tehdään pitempinä tai vaikeampina suorituksina kuin normaalisti. Esimerkiksi alokasluokan koira tekee voittajaluokan seuraamisen, avoimen luokan koiran tekee voittajaluokan/erikoisvoittajaluokan liikkeestä pysähtymiset, avoimen luokan koira tekee ruudun 25 m matkalla tai tunnarissa on kapuloita yhteensä 20. Erikoisvoittajaluokan koira voi tehdä kaukot 25 m matkalta, ohjaaja lähettää koiran tunnariin 20 m päästä tai teettää kaukoissa 15 asennonvaihtoa. Jos nämä sujuvat, itse koetilanne on helpompi koiralle, kuin mitä se treeneissä on tehnyt. Ideana on siis pidentää matkoja, aikoja, tehtävien määrää jne. siitä, mitä koira omassa luokassaan muutoin tekisi.
Ylivaikeat harjoitukset voidaan yhdistää häiriöharjoituksiin, jolloin koira voidaan esim. käskeä kiertonoudossa kiertämään merkkiä 30 m päähän ja merkin takana häämöttää vielä ruutu sopivasti houkuttimena tai kun alokasluokan koira tekee kaukokäskyjä 5 m päästä, liikkeenohjaaja takana kääntää asennonvaihtoja kuuluvasti yskien ja ohjaajan takana kävelee ihminen koiransa kanssa. Ylivaikeita harjoituksia ei voi tehdä ennen kuin perustreenit ovat kunnossa ja häiriöharjoituksia on tehty helppojen tehtävien yhteydessä.
”Ällyyttäminen”
Ällyyttämisessä (tulee oululaisesta Ällyyttäjästä) koira treenatessa joutuu tilanteeseen, jossa se kuvittelee tietävänsä, mitä tapahtuu, mutta tapahtuukin jotain ihan muuta. Tilannetta voi kuvata koiran juksauttamisena (luulit tietäväsi, mitä tapahtuu, vaan tapahtuikin jotain yllättävää), kuuntelutreeneinä, kaavojen rikkomisena tai ikävässä mielessä simputtamisena. Ällyyttämisesimerkkejä ovat esimerkiksi
- koira on L- tai Z-liikkeessä paikoillaan, ohjaaja kiertää sen, tulee vierelle, mutta jatkaakin matkaa ilman, että ottaa koiran mukaan seuraamaan
- koira kutsutaan luokse, mutta pysähtymisen jälkeen sen pitääkin tehdä kaukokäskyjä
- koira lähetetään ohjatussa noudossa merkille, jolloin koira alkaa odottaa lähetystä kohti noutokapuloita. Se käsketäänkin siitä luokse ja aletaan tehdä seuraamista, jonka yhteydessä se jätetään/lähetetään uudelleen merkille ja vasta sitten se päästetään noutoon
- koira tekee kaukokäskyjä, jossa sille sanotaan välillä oikeita käskysanoja ja välillä muita sanoja – koiran pitää kuunnella, milloin sille sanotaan oikea käsky vs. muu sana (tehdään siis ärsykekontrolliharjoituksia)
Ideana näillä harjoituksilla on rikkoa koiran odotuksia siitä, mitä tulee tapahtumaan ja täten estää esim. ennakoimista, ääntelyä tai kiihtymistä. Samoin koira joutuu kuuntelemaan tarkemmin ohjaajaa ja tämän käskyjä, koska tuleva käsky ei välttämättä liity siihen liikkeeseen, jota koira olettaa tekevänsä. Kesken tutun liikkeen tapahtuva yllättävä asia voi pitää koiria kiinnostuneempana treenistä, kun ”aina ei tehdä sitä samaa”. Lisäksi näillä (kuten ylivaikeilla harjoituksissa) voidaan haastaa koiraa yrittämään enemmän, kun se joutuu käyttämään aivokapasiteettiaan uusissa tilanteissa. Erilaiset temppuradat toimivat myös hyvin kaavojen rikkomisessa (esimerkki lopussa).
Ällyyttäminen ei saa mennä simputtamiseksi, joka eroaa ällyyttämisestä siitä, että siinä koiraa ”kiusataan” ajamalla se tilanteeseen, jossa se on epävarma, joutuu osaamisensa ylärajan yli ja/tai tekee virheen (josta sitä moititaan). Epävarmuuden hakeminen liittyy yleensä näissä siihen, että koira ei ole täysin hallinnassa, alkaa ennakoida tehtäviä tai viretila on liian korkea.
Hallintaharjoitukset
Hallintatreenit voivat yhdistyä joihinkin edellisistä tai ne osittain ovat niitä. Tavoitteena hallintatreeneissä on saada pidettyä koira ohjaajan kanssa yhteistyössä kaikenlaisissa tilanteissa. Hallintaan liittyy luopumisen opettaminen/jätä-käsky, jossa koira luopuessaan jostain sen mielestä mukavasta asiasta saa tilalle jotain muuta mukavaa (tai mukavampaa). Ennen kuin hallintatreenejä aletaan tehdä, pitää koiralle olla opetettuna hyvin perusasiat, eli lähellä kulkeminen, pysähtyminen, paikallaolo ja luoksetulo erilaisissa tilanteissa ja häiriöissä.
Hallintatreenejä ovat mm. tilanteet, joissa koira haluaisi mennä tervehtimään toisia koiria, lähteä heitetyn esineen perään tai nuuskutella mielenkiintoisia hajuja. Tavoitteena on pitää koira näissä tilanteissa ohjaajan mukana/paikoillaan tilanteesta riippuen. Arkielämän tilanteet liittyvät myös näihin, eli koira tulee ohjaajan luokse lenkillä, ei rynni vastaantulevia koiria kohti jne. Näitä tilanteita pitää harjoitella ja haluttua käytöstä vahvistaa – itsestään koira ei näitä opi.
Hallintaa on myös se, ettei koira lähde tekemään asioita itsekseen tai ilman lupaa (liittyy ärsykekontrolliin) sekä tekee sen asian, jota se on lähetetty tekemään. Esim. jos koira haluaa oikein kovasti lähteä noutamaan heitetyn kapulan ja kurkottelee eteenpäin, se ei tuolloin pääse noutoon, vaan joutuukin lähtemään seuraamaan. Tai laitetaan makupala maahan ohjaajan oikealle puolelle koiran ollessa perusasennossa ja lähetetään koira kiertämään merkki – koira ei saa mennä namille, vaan sen pitää ensin kiertää merkki saadakseen herkun. Hallinnassa on siis paljolti kyse ärsykekontrollista ja luopumisesta sekä peruskäskyjen osaamisesta eri tilanteissa ja häiriöissä, ei koiran kieltämisestä.
Yleistä harjoittelusta
Harjoittelu on yleisesti ottaen sopiva sekoitus erilaisia harjoituksia: perusharjoitukset luovat pohjan kaikelle muulle. Perustaa pidetään koko ajan yllä ja vahvistetaan muilla harjoituksilla. Miten paljon muita tehdään, se riippuu tavoitteista, mahdollisuuksista harjoitella ja koirasta. Ei jatkuvasti tai liian usein, koska muut harjoitukset ovat koiralle tavallisia perustreenejä vaikeampia, mutta sopivasti koiraa haastaen ja treeneistä mielenkiintoisempia tehden.
Esimerkki helposta temppuradasta avoimen luokan koiralle:
1 = kaukokäskyt häiriöiden lähellä
2 = luoksetulo tai seuraaminen häiriöiden välistä
3 = seuraaminen merkin ohi, merkin kohdalla pysähtyminen perusasentoon / merkin kiertäminen tms.
4 = täyskäännös ja merkin kiertäminen
5 = kääntyminen ruutua kohti ja koiran lähettäminen ruutuun
MAINOS
