Mitä muuttuu vai muuttuuko, kun siirrytään noseworkissa kakkosista kolmosiin? Mietin tätä itsekin, kun näin pääsi tapahtumaan, että mitä me nyt oikein treenataan ja miten me nyt sopivia taitoja kartutetaan. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että tilanteessa on paljon samaa kuin kadonneita ihmisiä etsivän pelastuskoiran koulutuspolussa. Ensin suoritat ne pakolliset kokeet, joissa on tiedossa maalien lukumäärä, alta pois. Suoritukset voivat olla hyvinkin teknisiä, koska koiralta vaaditaan karkeasti sanottuna se, että se löytää ja ilmaisee. Mutta matka kokeiden suorittamisesta kadonneita ihmisiä etsiväksi pelastuskoiraksi oikeassa hälytystehtävässä onkin jo suurempi, sillä nyt ohjaajan rooli alkaa korostua mm. järkevien etsintäsuunnitelmien tekemisen muodossa ja myös sen, että etsintätilanteet eivät ole ennakoitavissa. Hälytysharjoitukset simuloivat oikeita tilanteita, jolloin koiratiimi pääsee harjoittelemaan alueen läpikäyntiä sopivalla kammalla huomioiden maasto- ja sääolosuhteet, jolloin löytö joko tulee tai sitten on osattava sanoa, että alue on tyhjä. Ja se tyhjäksi toteaminen onkin se vaikein juttu! Ja sitä onkin hyvä harjoitella treeneissä.

Tämän ajatusleikin varjolla olenkin sitä mieltä, että kolmosluokassa korostuvat nimenomaan koiratiimin yhteiset taidot. Vaikka koira olisi aivan superetsijä ja -löytäjä, voi ohjaaja tyriä koko homman sillä, että hinkkaa aluetta edestakaisin läpi käyttäen koko enimmäisajan. Tai vastaavasti jos ohjaaja ei vielä täysin luota taitavaan koiraansa, voi hän yliohjata koiraa tarkistamaan jokaisen kulman ja kolon, jolloin enimmäisaika ehtii tulla vastaan. 

Koiran taitojen kartuttamisen lisäksi yksi tärkeimmistä treenattavista asioista kakkosista kolmosiin siirryttäessä tulee olemaan ohjaajan taitojen kartuttaminen.

Eroavaisuudet edeltäviin luokkiin

Eroavaisuudet ykkös- ja kakkosluokkiin verrattuna voidaan karkeasti jakaa kolmeen osaan: hajut, alueiden koot ja etsittävien hajulähteiden määrä.

Eukalyptus- ja laakerinlehtihajun rinnalle tulee kolmantena hajuna laventeli. Etsittävä haju voi olla myös näiden kaikkien yhdistelmähaju.

Alueiden koot tai etsittävien kohteiden lukumäärät kasvavat. Laatikkoetsinnässä laatikoiden lukumäärä voi olla 40-100. Sisäetsinnässä sisätilojen lukumäärä vaihtelee kolmesta viiteen. Hajulähteen korkeus muuttuu, eli piilo voi olla maksimissaan 1,8 metrin korkeudessa sekä sisä- että ulkoetsinnässä. Ajoneuvoetsinnässä etsintä voi muodostua 3-5 ajoneuvosta. 

Yksi isoimmista eroista edeltäviin luokkiin on kuitenkin se, että piilojen määrää ei kerrota osallistujille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sisäetsinnässä jokin alueista voi olla tyhjä ja/tai kaikki hajulähteet voivat olla yhdessä tilassa. Löydöt ilmoitetaan samaan tapaan kuin ennenkin, mutta tämän lisäksi ohjaajan pitää ilmoittaa ”valmis”, kun etsintäalueet on käyty läpi ja kaikki siellä olevat hajulähteet löydetty. Etsittävien hajulähteiden määrä kullakin alueella on yhdestä kolmeen eli täysin tyhjiä etsintäalueita ei kolmosluokassa pitäisi olla.

Perustaitojen preppaus

Siirryttäessä kohti ylempiä luokkia perustaitojen merkitys korostuu entisestään. Kun sekä etsintäalueiden/kohteiden että etsittävien hajulähteiden määrä kasvavat, lisää tämä samalla virhepisteiden kertymisen todennäköisyyttä, jos koiralla on taipumusta vähänkään vaikuttaa etsintäalueisiin esimerkiksi nuolemalla, raapimalla, tönimällä tai nousemalla ajoneuvoja vasten. 

On siis aina hyvä idea harjoitella perustaitoja, vaikka ne olisivat hyvin hallussa tai jos ne tuntuisivat turhalta hifistelyltä tai varmistelulta. Perustaitojen treenaus on kuitenkin mukavaa treeniä, joka ei vaadi isoja etsintäalueita tai muita erityisiä järjestelyitä, vaan sitä voi toteuttaa erilaisilla purkkiradoilla. Hyviä treeniaiheita perustaitojen preppaamiseksi ovat erilaiset ilmaisuharjoitukset häiriöhajuilla tai ilman. Tässä voi tsempata omaa mielikuvitustaan keksimällä erilaisia harjoitusasetelmia.

Perustaitojen preppaukseen lasken mukaan myös etsinnän aloitukseen, lopetukseen ja palkkaamiseen liittyvät rutiinit yhtä lailla kuin erimittaisten etsintäliinojen sopivan käyttämisen. Tällä haen sitä, että vaikka harjoituksissa pääpaino usein on koiran taitojen kehittämisessä, niin myös ohjaajan omat taidot tarvitsevat kertaamista. Jos olet pääasiassa etsinyt pitkällä liinalla, voi olla hyvä hetki muistutella, miten lyhyttä hihnaa käytetään etsinnöissä, sillä joissain tilanteissa lyhyt hihna voi olla se paras vaihtoehto. Tai vastaavasti on hyvä miettiä, miten palkata koiraa, jos tila on hyvin ahdas 100 laatikosta ja koiraa on aiemmin sujuvasti palkattu esimerkiksi lelulla, mutta paljon tilavammissa olosuhteissa.

Uusien taitojen oppiminen

Taitojen karttuessa treenit monipuolistuvat, kun erilaisia uusia mielenkiintoisia piilopaikkoja voidaan sujuvasti hyödyntää erilaisilla tavoilla. Uskon kuitenkin, että koirille tämä on suhteellisen helppo juttu, sillä kolmosluokkaan päästyään koirilla on väistämättä oltava suuri palo etsintätyöskentelyyn ja nenänkäyttöä on harjoiteltu paljon. Niinpä näen, että uusien taitojen oppimisessa tärkeänä lenkkinä on ohjaaja itse.

Ohjaajan pitää kyetä ilmoittamaan, milloin etsintäalue on käyty läpi ja kaikki siellä olevat hajulähteet löydetty. Tähän päälle tulee myös aikapaine, sillä vaikka etsintäalueiden koko ja etsittävien hajulähteiden määrät kasvavatkin, etsintään käytettävä enimmäisaika ei välttämättä kasva merkittävästi. Enimmäisaika säilyy edelleen viidessä minuutissa, kuten se voi olla sekä ykkös- että kakkosluokassakin.

Etsinnässä tulevat korostumaan etenkin koirakon taidot tiiminä. Koiran on oltava riittävän itsenäinen, jotta se etsii hajua ja lähtee tarkentamaan sitä kauempaakin. Toisaalta koiran pitää tarvittaessa olla myös ohjattavissa. Ohjaajan on tiedettävä, miten hajut erilaisissa olosuhteissa ja paikoissa liikkuvat ja milloin haju voikin jäädä lillumaan yhteen pieneen paikkaan. Tällöin on ohjaajan tehtävänä ohjata koiraa tarkentamaan sellaiset paikat. Miten tasapainotat vapaan etsimisen ja ohjaamisen? Jos alue on iso, ei aikaa ole pikkutarkkaan ohjaamiseen. Toisaalta taas, jos koira menee vauhdikkaasti ja itsenäisesti, mutta ei esimerkiksi saa kiinni alussa olevaa hajua, ei välttämättä ole aikaa enää palata tarkistamaan ohitettua aluetta. 

Ohjaajan tehtävänä on tarkkailla koiran pienimpiäkin reaktioita. Näitä voivat olla ihan pienet käyttäytymisen muutokset, esimerkiksi pään heilahtaminen toiseen suuntaan, hännän asennon muuttuminen, nuuhkuttelutiheyden kasvaminen, suun sulkeminen tai muutos liikkumisvauhdissa. Näitä on hyvä harjoitella oppia tunnistamaan ja tarkkailemaan oman koiran kohdalla, ja siihen hyvä keino on treenien videointi. Jälkikäteen voi katsoa, missä kohdissa tulee käyttäytymismuutoksia verrattuna hajulähteen sijaintiin. Ja kun on paljon videoita katsellut, oppii ehkä tunnistamaan ja näkemään näitä myös etsintätilanteen aikana.

Kun oppii lukemaan koiran reaktioista, milloin koira saa hajun, päästään jo pitkälle. Ohjaaja huolehtii, mitä osia alueista on käyty ja missä kohdissa reaktioita on tullut. Koira hoitaa sen, mitä se parhaiten osaa, eli käyttää nenäänsä etsimällä hajun ja ilmaisemalla sen. Sen jälkeen jatketaan alueen läpikäyntiä. Kun alue on käyty läpi, voi ohjaaja luottavaisesti ilmoittaa ”valmis”. Iso suositus siis sokkotreeneille, joissa hajulähteiden määrä ei ole tiedossa!


MAINOS

Koiraharrastamista vuodesta 2001 alkaen, mm. pelastuskoiratoiminnassa (hälytysryhmässä olin mukana edesmenneiden suomenlapinkoirien Viiman ja Myryn kanssa), agilityssä ja nose workissä. Harrastuskavereinani ovat suomenlapinkoira Kero (synt. 12/2012) sekä bordercollie Disco (synt. 10/2017). Keron kanssa on tehty pelastuskoirajuttuja, mutta aktiivisesti harrastamme enää agilityä sekä nose workkia. Uuden oppiminen, itsensä kehittäminen, koiran oivallusten seuraaminen ja onnistumiset haasteiden jälkeen kiehtovat erityisesti, kun harrastuskumppanina on koira!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän