Koirasosiaalinen koira

Koirasosiaalinen koira on leikkisä, sosiaalinen ja hellyydenkipeä toisten koirien kanssa. Se on myös usein erittäin taitava elekielessä, eikä ajaudu itse tai aja toista osapuolta liian vaikeaan tilanteeseen. Koirasosiaalinen koira osaa antaa tilaa, väistää ja lepytellä, mutta myös puolustaa rajojaan oikeinmitoitetulla elekielellä.

Koirasosiaalisuus on yksilöllinen, vahvasti perinnöllinen persoonallisuuden piirre. Piirteen voimakkuus riippuu eniten rodusta, mutta on tärkeää muistaa, että jokaisen koirarodun sisällä löytyy aina erilaisia persoonia. Sosiaalisiin taitoihin vaikuttavat hyvin vahvasti myös koiran ikä ja se, miten pentuajan sosiaalistaminen on onnistunut.

Pentuaika on riski

Pennun sosiaalistaminen toisiin koiriin on äärimmäisen tärkeää. Luovutuspäivänä pennun jatkuva kontakti emoon ja sisaruksiin katkeaa täysin, ja jos kotona ei ole muita koiria, pentu jää yhtäkkiä täysin ilman koiraseuraa. Ilman hyviä kokemuksia muista koirista pentu oppii nopeasti pelkäämään lajitovereitaan. Pennun koirasosiaalistaminen onkin aloitettava heti, osana pennun kokonaisvaltaista sosiaalistamista.

Koirapuistoilua ei voi edes harkita ennen rokotuksia, eikä koirapuisto ole oikea paikka sosiaalistaa keskenkasvuista koiraa. Riski huonoon kokemukseen isossa ja vieraassa koiralaumassa on liian suuri. Sen sijaan tapaamiset terveiden pentuystävällisten koirien kanssa metsässä tai leikkitreffeillä vaikka lemmikkitarvikeliikkeessä tai omalla pihalla ovat hyvä tapa koirasosiaalistaa pentua. Leikkitreffeillä tulee kuitenkin muistaa aina edetä pennun rohkeuden mukaan. Joskus on hyvä katsella hetki muiden touhuja kauempana.

Usein ihminen olettaa koiran automaattisesti sietävän muita lajitovereita. Joskus jopa aivan normaali välinpitämättömyys muita koiria kohtaan voidaan mieltää ongelmaksi.

Pitääkö olla kaikkien kaveri?

Usein ihminen olettaa koiran automaattisesti sietävän muita lajitovereita. Joskus jopa aivan normaali välinpitämättömyys muita koiria kohtaan voidaan mieltää ongelmaksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että osa koirista ei todellakaan edes kaipaa koiraseuraa ja on onnellisempi yksin. 

Osa roduista on jo lähtökohtaisesti sellaisia, ettei voida olettaa rodun yksilön tulevan toimeen ainakaan saman sukupuolen edustajan kanssa aikuisena. Tämä ei tee koiraa mitenkään huonommaksi, mutta tällaisen rodun omistajana on tietysti tunnettava vastuunsa ja koiransa ominaisuudet. 

Tärkeintä on järjestää koiran arki ja sosiaaliset aktiviteetit juuri kyseisen koirapersoonan ehtojen ja tarpeiden mukaan. Osa kaipaa päivittäistä seuraa ja toisille riittää pelkkä muiden koirien hajujen nuuhkiminen lenkillä. Suurin osa koirista sijoittuu johonkin näiden keskiväliin ja hyötyy säännöllisistä viikoittaisista tapaamisista. Havainnoimalla omaa koiraa ja tarkkailemalla sen käytöstä tapaamisten aikana ja jälkeen, selviää usein helposti, mikä on juuri sille sopiva määrä muiden koirien seuraa tai kuka on sen paras kaveri.

Moikataanko hihnassa?

Hihnassa tervehtiessä elekieli ei pääse oikeuksiinsa ja koirien keskinäinen kommunikointi on vaikeampaa. Ristiriitoja syntyy helposti. Hihnassa tervehtiminen ei olekaan välttämätöntä koirasosiaalistamisen kannalta, jos koira muuten tapaa lajitovereita. 

Oman linjansa tervehtimisiin voi valita aika vapaasti sen mukaan, miten tervehtimiset tai tervehtimättä jättämiset koiraan ja ohituksiin vaikuttavat. Voi moikata tuttuja ja jättää muut tapaamatta tai päättää, ettei koskaan moikkaa ketään, vaan sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu vaikka metsälenkeillä vapaana ollessa.

Hihnassa lenkkeilyä voi kuitenkin käyttää hyödyksi koirien totuttamisessa toisiinsa. Kun välimatka on riittävä, voi kaksi toisiaan jännittävää koiraa kävellä sopuisasti peräkkäin, vierekkäin ja harjoittelun myötä ehkä jo samalla jalkakäytävälläkin. 

Tilanne ja paikka vaikuttavat

Koirasosiaalisuus vaihtelee paikan ja tilanteen mukaan. Sama koira kotikulmilla on uhka, mutta ei metsässä kohdatessa. Omaan kotiin tulevat vieraat koirat voivat olla monelle koiralle epämieluisa yllätys. Tähän vaikuttavat esimerkiksi reviiritietoisuus ja kohtaavien koirien sukupuoli. Oman reviirin vahtiminen on kuitenkin normaalia koirien lajityypillistä käytöstä eikä laumanvartijan pihalle vieraan kannata ilman lupaa edes mennä. 

Toisilleen vieraiden koirien, varsinkin samaa sukupuolta olevien, on aina hyvä tavata ensin neutraalissa paikassa. Koska koira voi kokea myös treenihallin, koirapuiston, tutun metsän tai pari lähintä kotikorttelia omaksi reviirikseen, on usein hyvä hakeutua molemmille koirille täysin vieraaseen paikkaan tutustumaan.

Opetusmestarit kunniaan

On kullanarvoista löytää omanarvontuntoinen koira, joka sietää provosoitumatta ja rauhallisena pentuja, teinejä tai muuten epävarmoja tovereitaan. Usein tällainen koira on vanhempi, mutta nuoremmissakin löytyy supertaitavia esimerkkikoiria. Opetusmestari on rauhantahtoinen, mutta sanoo tarvittaessa mielipiteensä. Taitava yksilö lisäksi mitoittaa sanomisensa vastapuolen osaamisen ja kyvyn mukaan. Villille pennulle murahdetaan napakasti ja rauhallisemmalle pennulle kommunikoidaan ihan eri sävyllä. Arkaa pentua opetusmestari saattaa rohkaista menemällä maahan makaamaan tai ihan vain antamalla tilaa ja kävelemällä pois, pennun rohkaistuessa seuraamaan. 

Joskus hihnassa räyhäävä koira hiljenee kuin salamaniskusta opetusmestarin ohittaessaan, koska tällainen koira saattaa vain vilkaista räyhäävää ja kääntyä sitten nuuskimaan jotain maassa näyttäen kaikin keinoin, että mitään syytä räyhäämiselle ei ole. Hormoonihuuruinen uroskoirakin saattaa rauhoittua, kun vanhempi narttu napakasti kertoo, missä rajat menevät ja mikä on soveliasta kosiskelua. 

Tällaisia koiria on ja niitä kannattaa hyödyntää, jos mahdollista, mutta vain sillä ehdolla, että itse vahtii ja ymmärtää, että myös opetusmestari on koira. Opetusmestarillakin voi olla huono päivä tai voi käydä niin, että rähisevä ei rauhoitu ja opetusmestarinkaan taidot eivät riitä.

Rauhallisena muiden koirien läsnäollessa

Pennulle, aralle tai toisista koirista kiihtyvälle koiralle on erinomainen ja helppo keino koirasosiaalistamiseen vain istahtaa alas vaikka puistonpenkille ja katsella ohikulkijoita. Etäisyyden pitää tietysti olla kohdallaan, jotta tavoitetaan oikea tunnetila. Samalla koiraa voi silitellä ja kehua rauhallisesti.

Kaikille koirille on hyödyksi osata olla muiden lajitovereiden seurassa rauhallisena. Joskus kaikki erilainen tekeminen, lelulla leikittäminen, huomion haku tai namittaminen aiheuttavat sen, että koira odottaa ”äksöniä” toisia koiria nähdessään ja kiihtyy pelkästään siksi toisen koiran nähdessään. Harjoitus toimiikin ohitusharjoitusten tukena, ja on tarpeen jokaiselle, joka kiihtyy vaikkapa treenihallilla muista koirista.

Koirien kohdatessa tulisi leikissä ja yhteisissä touhuissa näkyä leikkieleiden lisäksi myös taukoja ja rauhoittavia eleitä, joihin lisäksi muut reagoivat.

Leikkietiketin pitää näkyä

Vieraiden koirien kohdatessa on leikkietiketistä aina pidettävä huolta. Varsinkin jos kyseessä ovat vielä sosiaalisia taitoja opettelevat yksilöt. Koirien kohdatessa tulisi leikissä ja yhteisissä touhuissa näkyä leikkieleiden lisäksi myös taukoja ja rauhoittavia eleitä, joihin lisäksi muut reagoivat. Jos näin ei tapahdu, ihminen voi järjestää tauon tai ohjata villimpää antamaan tilaa toiselle. Pääsääntö on, että jos joku on alakynnessä, tilanteeseen kannattaa puuttua heti, ja jos koira hakeutuu jalkoihin turvaan tai pelkää, on usein parasta poistua paikalta. 

Varsinkin pentujen kanssa on hyvä huolehtia, että sama yksilö ei aina alistu tai aina dominoi. Leikkitaitojaan hiova koira hyötyy siitä, että kohtaa erilaisilla leikkienergioilla ja -tyyleillä varustettuja tovereita. Leikkiminen on myös sosiaalisten taitojen harjoittelua. Jos pentu aina dominoi jokaisessa koirakohtaamisessaan, tämä puoli vahvistuu jatkuvasti ja koira oppii ehkä ratkomaan kaikki asiat dominoimalla.

Uskalla puuttua

Kun tunteet kuumenevat tarpeeksi, ei ihminenkään tee järkeviä päätöksiä. Miksi siis koirien pitäisi antaa selvittää välit keskenään? Tappelu on aina kriisi ja aiheuttaa vahinkoa. On tärkeää puuttua nopeasti tilanteeseen viimeistään, kun kierrokset nousevat sellaisiksi, että koirat eivät enää osaa itse katkaista tilannetta. Kokenut kuulee ehkä jo äänestä, kun taas kokemattoman pitää vähän harjoitella. Niskavillojaan kannattaa kuunnella herkästi ja luottaa siihen, että on järkevää olla mieluummin ylivarovainen kuin lähteä pian eläinlääkäriin paikkaamaan koiraansa. 

Puuttuminen tarkoittaa konkreettisesti reipasta, kantavaa, jämäkän iloista kehotusta tai kutsua ja ehkä käsien taputtelua ja koirien ohjaamista kauemmas toisistaan. Koirat voi myös aina ottaa hetkeksi hihnaan rauhoittumaan ja puuhaamaan muita juttuja. Vaikka riehumisleikkejä on oltava, ei niitä tuntitolkulla pidä antaa leikkiä, sillä väsymys ja kiihtymys sytyttävät nopeasti turhia riitoja.

Liikettä puistoon

Koirapuistoissa voi löytää paitsi itselle vertaistukea, koiralleen myös elinikäisiä hyviä leikkitovereita. Koirapuistoissa on kuitenkin aina riski siihen, että paikalla olijat eivät lue koiria oikein tai joku tuo sinne koiran, joka ei ole koirasosiaalinen. Nämä riskit tulee tiedostaa ja olla itse hereillä koko ajan. 

On hyvä tietää, että liike laukaisee jännitystä. Jos ihmiset kävelevät puistossa, koiratkin liikkuvat eivätkä kasaudu yhteen kohtaan puistoa ja konfliktien vaara on heti hieman pienempi. Lisäksi ei pidä antaa koirien kasautua portille, kun joku tulee tai lähtee. Ahdas tila on aina riski. Heittoleikit eivät myöskään kuulu koirapuistoon, koska paikalla voi olla resursseja vahtiva tai leikistä muuten liian kovasti kiihtyvä yksilö.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan