Koira oppii nopeasti, miten kukin sen perheessä toimii ja mitä siitä koiralle seuraa. “Iltapalalla juustosiivu tulee tältä, mutta ei koskaan tuolta ihmiseltä, kannattaa siis tuon ihmisen syödessä keskittyä muihin mielenkiintoisiin puuhiin”. Kun lapset syövät, koira asemoi itsensä ruokapöydän alle lepäämään, koska sinne aina tipahtaa herkkuja.
Tämä yllä kuvailtu voi tapahtua aivan huomaamatta. Harvempi tietoisesti kouluttaa koiraa 24/7, vaikka koira kyllä oppii koko ajan. Jos viettää muutaman päivän tarkkaillen koiran käytöstä eri perheenjäsenten kanssa erilaisissa tilanteissa, saattaa yllättyä siitä, miten paljon koira on oppinut meistä ja toiminnastamme.
Mummolassa koirakin saa ottaa vapauksia?
Koska koira on sopeutuvainen laji, se pystyy omaksumaan eri sääntöjä ja usein pärjääkin ihan hyvin, vaikka kaikilla on vähän oman näköisensä jutut. Luoksetulokäsky voi olla eri perheenjäsenillä hyvinkin erilainen, mutta koira silti tulee jokaisen luo. Mummolassa vieraillessa saa nukkua kainalossa, eikä mummolassa ehkä niin jakseta panostaa hihnakäytökseen, mutta silti koira toimii kotona ihan kuten ennenkin – ei pyri sänkyyn viereen eikä vedä hihnassa sen enempää kuin ennenkään.
Johdonmukaisuus on hyvä asia ja siihen kannattaa pyrkiä, mutta pieni jousto tekee ihan hyvää kaikille. Perherauha on tärkeää, ja on syytä muistaa, että jokainen luo omanlaisensa suhteen koiraan. Siihen kuuluu väistämättä tietty määrä opettelua ja vain kyseisen kaksikon välisiä omia juttuja. Tämä on osa ainutlaatuista suhdetta kunkin ihmisen ja koiran välillä. Tätä kaikkea pitää kunnioittaa ja antaa sille myös hieman tilaa. Koira ei yleensä mene siitä pilalle, kunhan ylilyöntejä ei synny.
Vieraat yleistämisen apuna
Sukua ja ystäviä kannattaa hyödyntää kouluttamisessa, sillä koiran on usein vaikea yleistää asioita. Jos siltä pyytää ajan mittaan samaa asiaa koko suku vuoron perään ja koira vielä onnistuu, ollaan vahvan oppimisen äärellä. Jonkun, yleensä koiran omistajan, tulee tietysti vahtia taustalla, että koiran jaksaminen riittää ja hyvinvointi toteutuu. Koiraa ei voi antaa esimerkiksi vieraille lapsille yksin lenkitettäväksi ja koulutettavaksi, mutta yhdessä lastenkin kanssa voidaan tehdä jo monenlaisia asioita. Joskus taas voi pelkkä kosketuksen tai läsnäolon sietäminen olla riittävä treeni ja toisen yksilön kanssa pääsee treenaamaan kaikki sukupäivällisen osallistujat rally-tokotemppuja.
Osa koirista on ohjaajalleen herkkiä tai muuten tarpeiltaan erilaisia, ja sekin tulee ottaa huomioon. Oman koiran ja aikuisenkin vieraamman ihmisen tekemisiä on joskus vähän vahdittava. Kokematon ihminen ei välttämättä osaa lukea koiraa lainkaan tai aiheuttaa epähuomiossa vaaratilanteen, kun ei tiedä, miten koira toimii.
Läheskään kaikki koirat eivät sovellukaan kenen tahansa ohjattaviksi, eli oma koira on tunnettava, jotta tietää mitä ja kenen kanssa se voi touhuta. Toisaalta laadukas vieraamman ihmisen kanssa tapahtuva pikku treenihetki on ehkä juuri sitä siedätystä, mitä moni koira tarvitsisi. Pitää vain löytää oikea vieras.
On usein vaikeaa katsoa hiljaa, kun toinen tekee jotakin ”vähän sinnepäin” ja itse tietää, mikä olisi toimivampaa.
Tärkeitä sääntöjä ei tarvita kuin muutama
Kun tärkeät säännöt perustuvat omiin arvoihin ja oman koiraperheen arjen sujuvuuteen, niitä ei lopulta ole kovin montaa ja ne on helppo perustella. Niistä on tällöin myös helppo pitää kiinni. Lapsiperheessä tärkeimmät säännöt voivat olla, että koiraan ei kukaan lapsi (edes omat) koske ilman koiran suostumusta, eikä koiraa häiritä sen nukkuessa. Tai voi olla, että hyppimättömyys on erittäin oleellista tai se, ettei hihnassa tervehditä ketään.
Näitä pohdittuja, itselle tärkeitä sääntöjä vaalitaan. Niitä voi aina myös arvioida ja muuttaa, mutta niiden on oltava selvät ja perustellut. Kun appivanhemmat tai koiraa tervehtivä vieras sanovat, ettei hyppiminen haittaa heitä, on helppo reagoida: ”tämä koira työskentelee lasten kanssa, hyppimättömyys on meille turvallisuusasia”. Sitten voikin jo seuraavaksi opastaa ihmisiä, miten toimia, jotta koira ei hypi, ja näin saada heidätkin kätevästi kouluttamisen avuksi.
Anna muille tilaa tehdä
On usein vaikeaa katsoa hiljaa, kun toinen tekee jotakin ”vähän sinnepäin” ja itse tietää, mikä olisi toimivampaa. Toisen pienille virheille olisi kuitenkin hyvä antaa hieman tilaa, muuten voi jäädä koiran kanssa aika yksin. Varsinkin, jos itse osaa paljon, on hyvä olla joskus vaiti ja odottaa, että toinen oivaltaa itse. Jos palkkaus menee pieleen ja ajoituskin tökkii, niin se ei aina ole syy korjauksiin, vaan joskus pikemminkin kannustukseen ja kehuihin.
Puolison ja muun perheen innon tappaa hyvin nopeasti, jos yrittää itse olla kaikkitietävä osapuoli, minkä lisäksi se on myös hyvin uuvuttavaa. Joskus paras ratkaisu on mennä ottamaan päiväunet, kun muut lähtevät koiran kanssa ulos. Koiran kasvattaminen, kouluttaminen ja sen kanssa eläminen kaipaa muitakin ihmisiä kuin yhden omistajan. Joskus se on ystävällinen naapuri, joskus koiranhoitaja ja joskus koko suku. Jos alusta asti ottaa muitakin kasvatustyöhön mukaan, ei ole niin yksin mahdollisissa haastekohdissakaan.
Kokeneelle voi olla yllätys havaita, että joku ei tosiaan hoksaa, että koira ei istu pelkästään käskyä hokien, ellei sitä ole sille erikseen koulutettu.
Tarjoile tietoa sopivasti
Jos tietää kouluttamisesta enemmän kuin muu lähipiiri, on tietoa jaettava sopivissa paloissa. Näin toimien asiaan perehtymätön jaksaa kuunnella ja motivoituu tekemiseen. Varsinkin, jos kyseessä on vanhanaikaisiin metodeihin, kuten rangaistuksiin, helposti turvautuva ihminen. Tuomitsevuuden ja jyräämisen päälle on haastava rakentaa. On oltava jämäkkä, mutta ymmärtävä.
On hyvä muistaa, että moni koiraton ei tiedä lainkaan, millainen koira on. Usein tarvitaan sopivissa suupaloissa tarjoiltua tietoa ihan perusasioista. Kuinka koira kommunikoi, miten se ilmentää pelkoa tai iloa. Miksi pentu puree ja riehuu tai miksi teinikoiraa yhtäkkiä pelottavat tutut asiat. Kokeneelle voi olla yllätys havaita, että joku ei tosiaan hoksaa, että koira ei istu pelkästään käskyä hokien, ellei sitä ole sille erikseen koulutettu.
Koska tutkimusta koirista tehdään valtavasti, voi uusi tutkimustieto avata keskusteluyhteyttä ja lisätä ymmärrystä koirista. Jollekulle voi olla hyvin mielenkiintoista seurata, miten koira vaikka käyttää nenäänsä tai kuulla millaisissa tehtävissä koiria voi käyttää. Koiran oppimiskyvyn, nopeuden, temppuarsenaalin tai fyysisten taitojen demonstroiminen voi herättää paljon mielenkiintoa läheisissä, joille koira on vieraampi.
Vedä rajat
Joskus on vedettävä tiukasti rajoja. Jos kehotuksista huolimatta sukulainen tai ystävä, vaikka kuinka rakaskin, toimii väärin koiran kanssa, on omistajan vihellettävä tilanne poikki. Väkivallalla ”kouluttaminen” tulee eläinsuojelullisistakin syistä keskeyttää heti. Koiranomistajalla on siihen oikeus ja velvollisuus. Se voi olla vaikeaa, mutta on syytä muistaa, että koiralla ei ole viime kädessä ketään muuta kuin omistajansa. Harrastuskentillä, kotona ja kaupungilla omistajan on suojeltava koiraa.
Rajojen asettaminen voi hetkellisesti viilentää välit, mutta vielä pahempaa on katsoa sivusta, kun sinulle rakas koira ehkä pelkää ja läheinen ihminen toimii väärin. Tilanteesta poistuminen toimii aina ja myöhemmin perinteisen kirjeen tai viestin kirjoittaminen rauhassa, mutta jämäkästi, voi auttaa. Tilanteen ollessa akuutti on usein aivan turha selittää kovin paljoa mitään. Tunnekuohussa ihminen ei ole vastaanottavainen eikä myöskään selkeä sanoissaan.
Helppo suorasukainen tapa akuutissa tilanteessa on vedota yksinkertaisesti siihen, että koira on sinun ja lain silmissä koiranomistajan omaisuutta ja lähteä tilanteesta pois. Tarvittaessa tilanteen laantuessa voidaan pohtia keskusteluyhteyden avaamista.
Sataprosenttisesti koiraa
Voi olla haastavaa, jos huomaa, että joku lähipiirissä ei pidä koirista. Sukuriitoja on alkanut vähemmästäkin. Nykyään koiria voi viedä hyvin moniin paikkoihin, mutta jos lähtee toisen kotiin tai mökille, ei voi olettaa automaattisesti siellä asioiden olevan samalla tavalla kuin kotona. On ihan hyvä arvioida, sopiiko koiraelämä juuri tänne vai olisiko kaikkien kannalta parempi keksiä muita ratkaisuja. Vaikka itse rakastaa koiraansa, ei voi olettaa tai vaatia jokaisen kokevan samoin. Sopu vaatii aina kompromisseja ja huomaavaisuutta.
Koiraihmiselle tekee myös hyvää hieman päästää irti koiramaailmasta. Usein koira vie mennessään ja elämä on koirailua 24/7. Koirattomia ystäviä saattaa vähän uuvuttaa, jos pentukuulumisten tykitys tai koiran jätösten laadun analysointi on ihan loputonta. Koirakuplassa on kiva olla, mutta jos sieltä kurkistaa välillä ulos ja tavoittelee muita, koiratietous, hyvinvointi ja ymmärrys kasvaa ihmistenkin välillä. Koira hyötyy tästä.
Teksti: Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan
MAINOS
Kiitos tästä kirjoituksesta!!!! Ihan huippu todella monella tavalla.
Mukava kuulla, kiitos palautteesta! 🙂