Ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja Anni Saarela lähestyy koirien kouluttamista omaehtoisuuden kautta. Saarela hyödyntää omaehtoisuutta omien koiriensa lisäksi myös koirakouluasiakkaidensa kanssa. Hän on hakenut lisää oppia omaehtoisuudesta esimerkiksi starttinappula-käsitettä luomassa olleelta Eva Bertilssonilta. Lisäksi Saarela on suorittanut Yhdysvalloista käsin jaettavia Cooperative Care -sertifikaatteja. Sertifikaatteja varten Saarela on osoittanut videoitujen näyttöjen avulla, että hän osaa kouluttaa koiralleen hoito- ja käsittelytoimissa vaadittavia taitoja omaehtoisuuden avulla. Ajattelen, että omaehtoisuus voi olla mukana kaikessa mitä teemme koiriemme kanssa, niin lenkkeilyssä, hoitotoimenpiteissä kuin lajiharrastamisessa, sanoo Saarela.

Omaehtoisuutta koiran kanssa toimiessa hyödyntämällä ihmisen ja koiran vuorovaikutus monipuolistuu ja suhde kehittyy aivan uudelle tasolle verrattuna siihen, että pelkästään ihminen tekee ehdotuksia ja informaatio kulkisi vain yhteen suuntaan.

Mitä omaehtoisuus tarkoittaa?

Ajattelen omaehtoisuuden olevan vuorovaikutusta kahteen suuntaan, eli ihmiseltä koiralle ja takaisin, kuvailee Anni Saarela. Hän lisää, että perinteisesti on ajateltu, että ohjaaja käskyttää koiraa, eli viesti kulkee vain ihmiseltä koiralle. Omaehtoisuudessa kuunnellaan myös koiraa, eli sille annetaan mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä ehdotuksia. Koira voi esimerkiksi kertoa, milloin on valmis aloittamaan harjoituksen ja koska haluaa pitää tauon. Jotta voidaan puhua omaehtoisuudesta, tulee koiralla olla vähintään mahdollisuus kieltäytyä ja poistua paikalta tai pitää taukoa, täydentää Saarela. Omaehtoisuus on yhteistyötä, hän korostaa, ja huomauttaa englanninkielellä usein käytettävän termiä ”cooperative”.

Omaehtoisuus, vuorovaikutteisuus ja mahdollisuus tehdä valintoja vaikuttavat positiivisesti koiran hyvinvointiin, motivaatioon ja sitoutuneisuuteen, luettelee Saarela. Aivan kuin ihminenkin on tyytyväisempi, kun tulee työpaikallaan kuulluksi ja pomo antaa vaikutusmahdollisuuksia, kuten miten aikatauluttaa oma työpäivä ja milloin pitää taukoja, hän kuvailee, tai kun hammaslääkärissä tietää saavansa tauon poraamiseen nostamalla käden ylös.

Koiralle voidaan antaa mahdollisuus päättää lenkillä, mihin suuntaan kävellään tai kauanko tiettyä lenkkipolulta löytyvää hajua haistellaan. Kun koira oppii, että sillä on mahdollisuus vaikuttaa ja se saa tehdä mukavia asioita, ihmisen ehdottamat asiat näyttäytyvät sille myös kannattavampina, Saarela sanoo. Koira voi siis olla jatkossa avoimempi ihmisen tekemille ehdotuksille, kuten kynsien leikkaamiselle tai luoksetulemiselle. Omaehtoisuutta koiran kanssa toimiessa hyödyntämällä ihmisen ja koiran vuorovaikutus monipuolistuu ja suhde kehittyy aivan uudelle tasolle verrattuna siihen, että pelkästään ihminen tekee ehdotuksia ja informaatio kulkisi vain yhteen suuntaan, kuvailee Saarela.

Starttinappula

Koiralle voidaan opettaa niin sanottu starttinappula, eli käytös jolla koira ilmaisee, että se haluaa aloittaa tai jatkaa harjoittelua. Käytös voi olla esimerkiksi tietylle alustalle nouseminen, katsekontakti, tassulla alustan kosketus tai vaikkapa kuonon asettaminen ihmisen kädelle. Saarela kertoo, että esimerkiksi ääniaralle koiralle voidaan opettaa, että kun se asettaa tassunsa alustalle, kuuluu ääni. Aluksi ääni on hyvin pieni ja tavanomainen, mutta kun koira saa itse päättää milloin ääni kuuluu, ja se osaa ennakoida tapahtumia, muodostuu hallinnan tunne. Kun koira itse valitsee, milloin ääni kuuluu, päästään pienin askelin nostamaan äänien voimakkuutta ja harjoittelun kautta vähentämään äänten aiheuttamaa pelkoa tai ahdistusta, kuvailee Saarela.

Hoito- ja käsittelytoimien harjoittelussa yleisesti käytössä olevia starttinappuloita ovat esimerkiksi nopea kuonokosketus kulloinkin harjoituksessa mukana olevaan välineeseen, kuten kynsisakset tai harja, tai pitkäkestoinen leukakosketus ohjaajan käteen, millä koira antaa luvan käsittelylle, Saarela kertoo.

Omaehtoisuutta voidaan toteuttaa myös ilman erikseen opetettavaa starttinappulaa. Koira voi esimerkiksi osoittaa katseellaan tai vaikkapa tassullaan, että haluaa harjoitella tai kaipaa lisää rapsutuksia. Koiralla voi siis olla valmiina käytöksiä, joita me ihmiset osaamme jo tulkita starttinappulan kaltaisena toimintana.

Omaehtoisuuden tukitaidot

Omaehtoisuutta tukevia taitoja ovat esimerkiksi eri palkitsemistapojen sujuva käyttäminen, palkkiomerkit, luopuminen, kohteiden käyttäminen ja ohjaajan taidoista koiran elekielen lukeminen, luettelee Anni Saarela.

Saarela kertoo, että esimerkiksi pelokas koira voi suorittaa tehtävän palkkion toivossa, vaikka koiran eleistä olisi ollut nähtävissä, että nyt olisi ollut tauon paikka. Omaehtoisuudessa koiran ohjaajan tehtävänä on ottaa vastaan koiran viestejä, eli lukea koiransa eleitä. Saarela lisää, että jos koira päättää pitää tauon tai se poistuu paikalta, ohjaaja ei saa ottaa itseensä. Emme saa painostaa koiraa harjoitteluun, hän täsmentää. Ihmisen täytyy olla joustava ja analysoida koulutustilannetta. Esimerkiksi: poistuiko koira paikalta, koska harjoitus oli liian pitkä, harjoituksen kriteeri oli asetettu liian korkealle tai tapahtuiko ympäristössä muutos, joka aiheutti painetta koiralle. Omaehtoisuus vaatii koiran ohjaajalta koiran kuuntelemista, eleiden seuraamista, mutta myös ohjaajan oman toiminnan seuraamista ja analysointia, Saarela kertoo.

Ohjaaja voi kehittää palkkaustaitojaan ja laajentaa palkkiovalikoimaa. Koira voi esimerkiksi valita, minkä lelun se haluaa palkkioksi tai tuleeko ruokapalkkio ohjaajalta vai ruokakiposta. Saarela kertoo, että kun koira saa valita vaihtoehdoista sille kulloinkin mieluisimman palkkion, koiran motivaatio kasvaa. Koira on siis halukkaampi yhteistyöhön esimerkiksi harrastuslajeissa, hän jatkaa.

Omaehtoisuuden tukitaitoihin voidaan myös laskea taukomaton tai -alustan opettaminen. Koiralle voidaan siis opettaa, että kun se siirtyy matolle tai alustalle, se saa pitää tauon. Lisäksi koira voi kertoa halustaan jatkaa harjoittelua esimerkiksi tökkäämällä kumoon alustan vieressä olevan vesipullon. Taukomatto tarjoaa selkeän merkin ohjaajalle, eli koira saa helposti itsensä kuulluksi.

Miten omaehtoisuutta hyödynnetään koulutuksessa?

Kun harjoituksen vaikeustaso, ympäristö huomioon ottaen, on säädetty sopivaksi ja palkkion laatu on kunnossa, voidaan omaehtoisuutta hyödyntää aika lailla kaikessa, kertoo Anni Saarela. Hän jatkaa, että ainoana poikkeuksena ovat vaaratilanteet, eli esimerkiksi akuutisti loukkaantunut koira pitää tietenkin aina hoitaa, vaikka koira ei sillä hetkellä haluaisi, että siihen kosketaan. Tällaisiakin tilanteita voidaan helpottaa harjoittelemalla etukäteen erilaisia tukitaitoja vahvoiksi ja mukaviksi tehtäviksi, kuten kuonokopan pukemista tai sitä, että koirasta pidetään kiinni tutkimuksen ajan. Koiran ohjaajalla on viime kädessä aina vastuu kaikkien turvallisuudesta, vaikka omaehtoisuudessa halutaankin kuunnella myös koiraa ja antaa sille vaikutusmahdollisuuksia, tiivistää Saarela.

Luentovinkki!

Anni Saarela luennoi SporttiRakissa ti 23.8. klo 18.30. Hoitotoimet hauskaksi -luennolla käymme läpi, miten erilaisia hoito- ja käsittelytoimia kuten kynsien leikkaamista, hampaiden harjaamista, turkinhoitoa, vaatteiden/ulkoiluvälineiden pukemista tai kiinni pitämistä ja vieraan ihmisen käsiteltänä olemista (esim. eläinlääkärikäynnit, koiranäyttelyt/kokeet, hieronta ja muu kehonhuolto) sekä niissä tarvittavia tukitaitoja harjoitellaan koiralähtöisesti, palkitsemista, omaehtoisuutta sekä ns. starttinappulakäytöksiä hyödyntäen. Tervetuloa luennolle!

Toimittaja: Sanni Lempiäinen