Toiminnan aikaansaamisen keinot osa 1 – Sheippaus ja ympäristön muokkaus

Toiminnan aikaansaamisen keinot ovat vaihtoehtoja, joista kouluttaja voi valita sopivan menetelmän. Mikä menetelmä kannattaa valita, riippuu mm. tilanteesta, koulutettavasta taidosta sekä koirasta ja sen oppimiskyvystä. On tärkeää tiedostaa menetelmien hyvät ja huonot puolet, jotta voi valita niistä sopivimman, sillä oikea menetelmä nopeuttaa koulutusta suuresti. Tässä artikkelissa käsitellään sheippausta ja ympäristön muokkaamista.

Menetelmänä shaping kehittää koiran oppimiskykyä ja itsevarmuutta.

Sheippaus

Sheippaus tulee sanasta shaping (suom. muokkaaminen). Keino on hyvin monikäyttöinen ja sopii monenlaisille koirakoille. Nimensä mukaisesti menetelmässä koiran käytöstä muokataan pieni askelin kohti päämäärää. Koiran käyttäytyminen on ikään kuin muovailuvahaa, jota kouluttaja muovailee palkkaamisen avulla oikeaan suuntaan.

Menetelmänä shaping kehittää koiran oppimiskykyä ja itsevarmuutta. Mitä enemmän koiralle opetetaan asioita sheippaamalla, sen taitavampi oppija siitä tulee. Koiran kyky kokeilla itse erilaisia asioita lisääntyy ja siitä tulee koulutustilanteessa oma-aloitteinen osallistuja. Koiran käyttäessä omia aivojaan ratkoakseen tehtäviä, oppiminen on tutkitusti vahvempaa ja oppimistulos pysyvämpi. Sheippaamalla voi koiralle opettaa lähes mitä tahansa.

Toiminnan muokkaus toimii itsetunnon kohottajana

Usein arankin koiran rohkeus lisääntyy sheippausta käytettäessä. On kuitenkin huomioitava, että arka koira saattaa myös mennä tilanteessa lukkoon. Jos tilanne tuntuu koirasta liian vaikealta, se ei ehkä uskallakaan toimia tai yrittää. Tällöin voi olla syytä valita ainakin aluksi jokin toinen menetelmä. 

Arkaa koiraa voi kuitenkin rohkaista palkkaamalla aluksi mitä tahansa yritystä tai toimintoa ja näin opettaa, että kaikkea mahdollista kannattaa kokeilla. Usein koiran saadessa lopulta ideasta kiinni, sen olemus muuttuu silmissä. 

Toimintaa pikkuhiljaa muokkaamalla koira ei yleensä ylitä mukavuuskynnystään, eli sitä ei voi saattaa vahingossa liian pelottavaan tilanteeseen liian nopeasti. Tällaisia tilanteita voi syntyä vaikkapa pelottavalle alustalle menoa tai erilaisia hoitotoimenpiteitä harjoitellessa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ruoalle perso koira saattaa mennä herkun perässä epähuomiossa liiankin nopeasti harjoittelutilanteessa eteenpäin.

Kouluttajan taidot kehittyvät sheipatessa 

Naksutinkoulutus liittyy saumattomasti sheippaamiseen, ja koulutusmenetelmän käyttö on sen kanssa huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Ennen menetelmän käyttöä onkin perehdyttävä naksutinkoulutukseen. Ennen kuin aloitetaan sheippaus, koiralle on ehdollistettava palkkiomerkki, jonka avulla koira oppii helpommin, mistä toiminnosta saa palkan, eli mitä kannattaa tehdä.

Vaikka toiminnan muokkaaminen voi ensi yrityksillä tuntua monimutkaiselta, se on loppujen lopuksi helppo tapa kouluttaa erilaisia toimintoja koiralle. Lisäksi kouluttajan omat taidot kehittyvät menetelmää käytettäessä suuresti. Ajoitukseen tulee tarkkuutta ja havainnointi- ja reaktiokyky kehittyvät paremmaksi. Lisäksi yhteistyö oman koiran kanssa vahvistuu ja koiran elekieltä sekä käytöstä oppii tulkitsemaan paremmin. 

Sheippaus on luovaa

Sheippaukseen kuuluu olennaisena osana käytöksen pilkkominen niin pieniin osiin kuin mahdollista, eli koulutussuunnitelman teko. Jos opetetaan vaikkapa rauhoittumismatolle menoa, koulutussuunnitelma voi olla seuraavanlainen. Aluksi palkitaan vilkaisusta matolle päin ja  kun tämä sujuu, palkitaan pään kääntymisestä. Sitten etuosan kääntymisestä jne. Näin jatketaan pikkuhiljaa edeten kohti tavoitetta. 

Itse tilanteessa kouluttaja käy kuitenkin suunnitelmansa kanssa jatkuvaa vuoropuhelua ja tehden salamannopeita päätöksiä. Palkkaanko tuosta, mikä oli vähän sinnepäin mutta ei täysin samoin kuin suunnitelmassani? Entä kannattaako minun palkata tästä uudelleen vai tulenko vahingossa vahvistaneeksi väärää käytöstä liikaa? Tällaista luovuutta ja nopeutta, jonka avulla voi muuttaa jopa lennosta suunnitelmaa, oppii vain kouluttamalla ja siinä varmasti kehittyy pikkuhiljaa taitavammaksi. 

Sheippauksen riskinä roskakäytökset

Sheippauksen huonona puolena ovat mahdolliset ”roskakäytökset”. Nämä ovat käytösmalleja, joita ei ole ollut tarkoitus koiralle tilanteessa kouluttaa. 

Kaikki mitä koira palkkiomerkin ja palkan saamisen välillä tekee, vahvistuu. On siis mahdollista, että jokin tällainen ei-toivottu käytös muodostuu yhtä vahvaksi kuin opetettava käytös. Varsinkin, jos koira on hyvin nopea ja tarjoaa tiheään erilaisia toimintoja, on roskakäytösten riski suuri. Roskakäytöstä voi olla esimerkiksi kosketuskohteen lipaisu, jokin ylimääräinen liike tai tilanteessa ääntely. 

Parhaiten näitä käytöksiä saa kitkettyä pois keskeyttämällä koulutuksen hetkeksi, kun tätä ilmenee, ja miettimällä koulutussuunnitelmaa, ajoitustaan ja ehkä jopa käytettävää menetelmää uudelleen.

Taitava kouluttaja on hyvä havainnoimaan niin itseään, koiraansa kuin ympäristöäänkin.

Ympäristön muokkaaminen

Ympäristöä voi usein muokata otollisemmaksi halutulle käytökselle. Ympäristön muokkaus ei itsessään ole varsinainen koulutustekniikka, vaan sitä käytetään yhdessä jonkin muun tekniikan kanssa.

Tarkoitus on muokata ympäristö sellaiseksi, että koira todennäköisesti suorittaa halutun toiminnon. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi rauhoittumisalustan laittaminen maahan koiran näkyviin ja muiden kiinnostavien esineiden poistaminen muokkaavat koiran ympäristöä siten, että käytös, eli alustalle meno, on todennäköisempää. 

Erilaisilla sermeillä ja seinillä voidaan muokata myös esimerkiksi suoraan taaksepäin peruuttamista: asettamalla sermit siten, että koira kulkee suoraan, ikään kuin käytävää pitkin. Koiraa voidaan myös ohjata hyppäämään este, estäen sermeillä koiran pääsy esteen sivusta pois. 

Hihnankin käyttö on eräänlaista ympäristön muokkaamista. Hihnallahan pidetään koira esimerkiksi harjoitustilanteessa. Jos häiriöt ulkona ovat liian suuria, on sisällä harjoittelukin ympäristön muokkaamista. On siis paljon tilanteita, joissa ihminen ei välttämättä edes tiedosta muokkaavansa ympäristöä.

Taitava kouluttaja on kuitenkin hyvä havainnoimaan niin itseään, koiraansa kuin ympäristöäänkin. Kouluttajan tärkein tehtävä on taata koiran onnistuminen, joten on hyödyksi opetella havaitsemaan ympäristön erilaiset mahdollisuudet. Yksinkertaisimmillaan tämä voi olla pensaan käyttämistä näkösuojana liian vaikeassa ohitustilanteessa. Ympäristössä voikin olla joskus yllättävä mahdollisuus parantaa onnistumisprosenttia myös äkillisemmissä tilanteissa.

Ympäristön muokkaamisen on oltava turvallista

Kun ympäristöä muokataan, on aina otettava turvallisuus huomioon. Seinät eivät saa rämistä tai kaatua koiran päälle. Erilaisten välineiden on sovelluttava tehtävään ja esimerkiksi liinan oltava siten kouluttajan hallussa, että se ei sotkeudu koiran jalkoihin. 

Useita koiria saattavat ahtaat tilat pelottaa. Jos siis on tarkoitus rajata esimerkiksi sermeillä koiraa siten, että se peruuttaa suoraan, ei sermejä tule heti tuoda koiran lähelle, vaan harjoittelu aloitetaan sermien ollessa kauempana.

Ympäristön muokkaamiseen ja turvallisuuteen kuuluu myös olennaisena osana huomioida kaikkien häiriöiden etäisyys. Pelokas koira ei mahdollisesti edes kykene keskittymään muiden koirien ja ihmisten läsnä ollessa tai kuullessaan liikenteen melua liian lähellä. Kouluttajan pitäisi siis tiedostaa, miten kaikki ympäristössä olevat asiat ja ilmiöt vaikuttavat koulutustilanteeseen. Lisäksi ympäristössä on aina paljon asioita, joita ei edes voi täysin hallita tai ennakoida, kuten tuulenpuuska tai äkillinen ääni.

Ympäristön muokkaus ongelmallisten käytösten sammuttamiseksi

Ympäristön muokkaaminen on oivallinen keino monien ongelmallisten käytösten kohdalla. Jos koira rosvoaa pöydiltä ruokaa, huolehditaan, että pöytä on aina tyhjä ja käytös pikkuhiljaa sammuu. Näin ympäristöä suhteellisen vaivatta muokkaamalla saadaan hyvä lopputulos. Toki tilanteen on oltava pysyvä, jotta käytös ei ala uudelleen.

On hyödyllistä pohtia ympäristöä aina koiran kannalta. Mitä koira erilaisissa ympäristöissä voi haluta ja saavuttaa ja onko tämä jotain, mitä halutaan vai ei. Voidaan myös pohtia, miten ympäristöä voidaan muokata, jotta koulutus saadaan alulle. Yksinkertaisimmillaan koiran rähistessä lenkillä siirretään lenkit rauhallisemmille poluille ja sitten aloitetaan hallittu harjoittelu. 

Menetelmiä voi turvallisesti kokeilla ja valita sopivimmat, kun muistaa havainnoida ennen kaikkea, mitä koira tilanteessa tekee, kokee, oppii ja tuntee.

Onko häivyttäminen aina tarpeen?

Välineet, joilla ympäristöä on muokattu, pitää joskus myös häivyttää pois, eli opettaa koira toimimaan halutulla tavalla ilman apuvälinettä. Esimerkiksi sermit, joilla on ohjattu koiraa oikeaan suoritukseen, on yleensä häivytettävä ja koira opetetaan pikkuhiljaa tekemään toiminto ilman sermien apua, siirtäen kerta kerralta sermejä kauemmas.

Häivyttäminen ei kaikissa tilanteissa ole aivan yksinkertaista. Jos koira on oppinut menemään rauhoittumisalustalle, voidaan miettiä, onko rauhoittumisalustan häivyttäminen edes järkevää vai tukeeko se toimintoa niin, että se on varmempi. Mikäli koira on aina treenannut hihnassa ja se tuntuu toimivan, ei hihnan häivyttäminen (eli vapaana oleminen) ole ehkä edes tarpeen. 

Menetelmistä riippumatta on tärkeää aina huomioida koirakon yksilölliset tarpeet ja kyvyt. Menetelmiä voi turvallisesti kokeilla ja valita sopivimmat, kun muistaa havainnoida, mitä tekee, ja ennen kaikkea, mitä koira tilanteessa tekee, kokee, oppii ja tuntee.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan