Koira, joka suhtautuu aggressiivisesti toisiin koiriin, ei ole mukava arkielämän kumppani tai treenikaveri. Koirasosiaalinen koira on jokaisen toive, koska sen kanssa on helppoa niin eläminen kuin harrastaminenkin. Mutta miten niitä koirasosiaalisia koiria tehdään?
Koiran sosiaalistamisessa kannattaa miettiä, millaisia kokemuksia koirallesi haluat toisista koirista antaa?
Ensimmäinen kysymys: haluatko oikeasti koirasosiaalisen koiran?
Koiraa kouluttaessa ja varsinkin pennun kanssa elämää aloitellessa kannattaa miettiä aika tarkkaan, millaisen haluat lopputuloksen olevan. Haluatko sinä oikeasti koiran, joka pitää kaikista koirista, innostuu ja kiinnostuu niistä valtavasti, nostaa viettiä aina koiran nähdessään ja on oppinut, että toisten koirien kanssa oleminen on riehumista ja painimista? Onko tämä se ajatusmalli, jolla tehdään koirasta jatkossa mahdollisimman helppo arkielämän kumppani? Saadaanko tällä tavalla aikaiseksi koiria, jotka pystyvät treeneissä helposti keskittymään ohjaajaan eivätkä ympäröiviin häiriöhin? Tuskin.
Minä en nimittäin ainakaan halua koirasosiaalista koiraa. Pidän sellaista aika hankalana kumppanina arjessa ja treeneissä. Minä haluan koiravälinpitämättömän koiran. Haluan koiran, joka ei stressaannu vieraiden koirien kohtaamisesta, mutta ei juuri ole myöskään kiinnostunut niistä. Oman koirani haluan olevan vieraiden koirien läsnäollessa itsevarma, rauhallinen, rento ja välinpitämätön. En halua koirani kiihtyvän, innostuvan ja kiinnostuvan toisen koiran kohdatessaan. Siinä käyttäytymisessä piilee nimittäin usein koira-aggressiivisuuden alku.
Hyvin käyttäytyvä aikuinen koira on pennun paras opettaja
Omat koirani eivät tästä syystä harrasta koskaan pentutreffejä tai koirapuistoja. Toisille rähisevä koira ei ole itsevarma, se on aina epävarma. Epävarmuuden alku on usein siinä, että koira opetetaan pentuna kiinnostumaan, riehumaan ja nostamaan viettiä toisista koirista. Väittäisin, että monen koiran epäsosiaalisuuden alku piilee pentutreffeissä ja koirapuistoissa. Siellä kuvitellaan koiran saavan positiivisia kokemuksia toisista koirista, mutta itse asiassa se oppiikin epävarmaksi toisten koirien seurassa. Kiihtyminen ja riehuminen toisten koirien kanssa on meidän laumassa ei-vahvistettava käyttäytymismalli, pennusta asti. Tämä pätee myös käyttäytymiseen lauman omien koirien kanssa. Myös oman lauman sisällä opetellaan alusta asti olemaan toisten kanssa rentoja, rauhallisia ja itsevarmoja.
Mielestäni pennun on kuitenkin hyvä saada jonkin verran kokemuksia toisista koirista, jotta se oppii, että muut koirat eivät ole uhka. Koirakokemusten tavoitteena on myös opettaa pennulle, että toiset koirat ovat itse asiassa hyvin tylsiä ja epäkiinnostavia. Näitä kokemuksia pentu saa eniten meillä kotona aikuisen koiran kanssa, joka on jo opetettu siihen, että hurjat painit ja riehuminen on meillä kielletty ja toiset koirat ohitetaan niihin edes vilkaisematta. Aikuisen koiran käytökseen on pennun helppo lähteä mukaan – niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvin käyttäytyvä aikuinen koira on pennun paras kouluttaja näissä asioissa, ja annankin pennun esimerkiksi oppia toisten koirien ohittamiset ihan vaan ottamalla mallia aikuisen koiran käytöksestä.
Vieraiden koirien kanssa opetellaan rauhoittumaan, ei kiihtymään
Oman koiranpentuni koirasosiaalistamisen (tai koiravälinpitämättömäksi tekemisen) hoitavat sitten loppuun kavereiden vanhat, viisaat, aikuiset koirat. Näiden koirien kanssa pennulle luodaan ajatusmalli siitä, että toiset koirat ovat ihan ok, mutta oikeastaan aika tylsiä ja epäkiinnostavia. Vanhat ja viisaat eivät lähde pennun hössötyksiin mukaan ja pentu oppii nopeasti siihen, että vaikka läsnä on toisia koiria, on mielenkiintoisempaa tehdä jotain ihan muuta, vaikka haistella hajuja tai syödä luuta. Silloin päästään sellaiseen tunnetilaan, jonka minä haluan koirani oppivan vieraiden koirien kanssa. Se tietää, että läsnä on vieraita koiria, mutta niistä ei tarvitse stressata, koska ne eivät ole uhka ja ne ovat hyvin epäkiinnostavia, joten on paljon mielenkiintoisempaa keskittyä johonkin ihan muuhun.
Rauhoittuminen ja rentoutuminen toisten koirien seurassa on mielestäni yksi tärkeimpiä koiralle opetettavia taitoja. Se antaa hyvät eväät sekä arkielämään että harrastamiseen. Koiran sosiaalistamisessa kannattaa miettiä, millaisia kokemuksia koirallesi haluat toisista koirista antaa? Rentoutta, rauhallisuutta ja välinpitämättömyyttä vai kiinnostusta, kiihtymystä ja riehumista?
Artikkelikuva: Oona Pesonen
MAINOS
