Kasvatus- ja kuntoutuskoiran kouluttaminen

Kasvatus- ja kuntoutuskoiralla on aina jokin toiminnallinen rooli työpaikalla. Yleensä siis toiminta ei perustu vain siihen, että koira on paikalla ilahduttamassa tai rapsutettavana, mikä taas riittää esimerkiksi kaverikoiralle. Työkentästä riippuen koiralla voi olla hyvinkin monenlaisia tehtäviä. Toisaalta taas esimerkiksi psykologin vastaanotolla koiran rooli on passiivisempi ja se on usein paikalla tuomassa asiakkaalle turvaa, rohkaisemassa ja kannustamassa. Koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutussuhde on aina tärkein asia koira-avusteisessa työskentelyssä. Sillä on myös positiivinen rooli terapiasuhteen muodostumisessa terapeutin ja asiakkaan välillä.

Koulutuksessa on hyvä huomioida koiran tunnetila: että koiralle jää harjoituksesta positiivinen olo.

Positiivinen vahvistaminen koulutuksen perustana

Perustana koiran koulutuksessa on positiivinen vahvistaminen. Koiralähtöiset ja positiiviset koirankoulutusmetodit saavat onneksi yhä enemmän jalansijaa arjessakin. Luottamukseen perustuvaan vuorovaikutussuhteeseen kannattaa panostaa, sillä se edesauttaa hyvän suhteen muodostumiseen koiran ja omistajan välillä, ja pakkokeinoja ei tarvita. Tämä on erityisen tärkeää, kun koulutetaan koiraa joka toimii erityislasten ja muiden erilaisista toiminnan rajoitteista kärsivien ihmisten parissa. Positiivisen vahvistamisen perusteet käydään läpi myös opinnoissa, mikäli menetelmä ei ole tuttu omistajalle ennestään. Koulutuksessa on myös hyvä huomioida koiran tunnetila: että koiralle jää harjoituksesta positiivinen olo. Kannattaa myös välttää liian ylivireän tunnetilan luomista eri tehtäviin tai ympäristöihin, sillä niiden karsiminen myöhemmin voi olla vaikeaa. Toisaalta eri kohteisiin (lelut tai alustat) voidaan opettaa lataamaan rauhallinen tunnetila, jolloin koiran vireystilaa on helpompi säädellä.

Mitään sirkustemppuja koiran ei välttämättä tarvitse osata. Tärkeimpiä taitoja koiralle koulutettavaksi ovat odottaminen, rauhoittuminen sekä häiriönsieto. Koiran täytyy osata kulkea mukana, vaikka paikalla olisi muitakin ihmisiä ja ärsykkeitä sekä ehdottomasti osata tulla luokse myös häiriössä. Taukoa varten kätevintä on opettaa taukomatto tai muu oma paikka, jossa koira odottaa, kun sitä ei tarvita työskentelyssä. Taitojen opettelu on hyvä aloittaa jo pienenä pentuna ja vahvistaa niitä monissa eri ympäristöissä. Monet koirakot harjoittelevatkin kontaktia, rauhoittumista ja häiriönsietoa kauppakeskuksissa, kahviloissa sekä omilla työpaikoillaan. Häiriössä harjoitellut taidot onnistuvat todennäköisemmin rauhallisessa ympäristössä. Tärkeää näissä harjoituksissa on, että niitä tehdään positiivisesti vahvistaen ja koiran kehitystaso huomioiden, ts. ei liian vaikeita harjoituksia liian aikaisin.

Tärkeintä on totuttaminen eri ympäristöihin

Iso osa koulutusta on totuttaa koira erilaisiin ympäristöihin, ääniin ja alustoihin. Erilaiset pinnat, kaikuvat tilat ja muuttuvat ympäristöt on syystä tehdä koiralle tutuksi jo pennusta alkaen. Ne kuuluvat nykyään jo monen harrastus- ja kotikoirankin ohjelmistoon, mutta on todella tärkeä asia kasvatus- ja kuntoutuskoiralle. Usein koulujen ja muiden työskentelypaikkojen lattiat saattavat olla liukkaita, käytävillä saattaa kaikua ja tulla muita yllättäviä, koviakin ääniä. Alusta- tai ääniarka koira ei ole sopiva valinta kasvatus- ja kuntoutuskoiraksi. Ympäristön jännittäminen lisää koiran stressiä ja vaikeuttaa koiran rauhoittumista työskentelytilanteissa. Kun nämä asiat ovat kunnossa, koiraa voi hyödyntää myös esimerkiksi käymällä yhdessä asiakkaan kanssa koiraystävällisessä kahvilassa tai muussa julkisessa paikassa, vaikka ilman koiraa se voisi olla vaikeaa. Koiran olemus ja läsnäolo usein rauhoittaa jännittynyttä henkilöä.

Mitä ne sitten osaavat?

Vaikka laaja temppurepertuaari ei ole mikään edellytys koiralle, käytännössä kuitenkin työskentelevät koirat osaavat paljon hyödyllisiä temppuja. Nouto toimii hyvänä perustana monien liikkeiden opetteluun ja se kannattaakin opettaa koiralle jo pentuna. Esineiden nostamista voi hyödyntää siten, että koira voi nostaa laatikosta vaikkapa matematiikan tai äidinkielen tehtäviä. Tylsätkin harjoitukset voivat muuttua mukaviksi, kun koira osallistuu niihin. Koira toimii usein hyvänä motivaationa koulussa tai jos asiakas on muutoin haluton käymään terapiassa. Hyödyllisiä taitoja ovat erilaiset alustakosketukset, sillä niitä voi hyödyntää hyvin monipuolisesti. Erilaisten esineiden tunnistamista voidaan käyttää tukena monenlaisissa harjoituksissa.

Vaikka toiminnon voisi suorittaa ilman koiraa, on se usein mielekkäämpää koiran ollessa mukana. Pallon kopittelu on varmasti ainakin tuplasti hauskempaa koiran kuin terapeutin kanssa. Lautapeli muuttuu toisenlaiseksi, kun koira heittää noppaa. Kauppaleikissä voikin ostaa koiran nameja ja varusteita ja lopuksi suorittaa tehtävän yhdessä koiran kanssa. Erilaiset esteet voivat tuntua pelottavilta, mutta kun ne suorittaa yhdessä koiran kanssa, asiakaskin rohkaistuu. Sen vuoksi onkin tärkeää, että koira on tottunut asioihin ja esineisiin, joita esimerkiksi toiminta- tai fysioterapeutin vastaanotolta löytyy. Koira täytyy aina ennakkoon myös opettaa, mitä välineissä tehdään ilman asiakasta.

Koira voi olla toiminnan kohteena myös passiivisessa roolissa. Asiakas voi harjoitella käden hienomotoriikkaa pilkkomalla koiran namit, laittamalla sille valjaat tai pannan tai esimerkiksi harjaamalla koiraa. Halvauspotilaan kanssa voi siirrellä koiran nappuloita kuppiin, eikä koiran tarvitse muuta kuin nauttia palvelusta. Koiran kanssa voi tehdä erilaisia toimintoja tai vierailla eri paikoissa ja harjoitella havainnoimaan sen tunnetiloja ja mielialaa. Namien piilotuksessa asiakas saa suunnitella omaa toimintaansa ja toimia yhdessä koiran kanssa. Jotkin koiran taidot voivat myös olla avustavia, esimerkiksi koira voi ottaa asiakkaan sukat pois ennen harjoitusta.

Koiran on hyvä olla myös opetettu siihen, että se tottelee muidenkin käskyjä. Temppujen kouluttaminen tuo monelle aivan uudenlaisia onnistumisen kokemuksia ja kasvattaa itseluottamusta. Jonkin tempun opettamisen voi ottaa yhteiseksi projektiksi. Naksuttimen käyttö ja namien antaminen voi kuntouttaa heikkoa motoriikkaa. Lisäksi se vaatii useamman toiminnan yhtäaikaista hallintaa ja toiminnan suunnittelua. Ohjaaja on kuitenkin aina päävastuussa koiran tekemisistä, eikä asiakas ole koskaan vastuussa siitä, että koira tottelee esimerkiksi julkisella paikalla.

Pentuvaiheen harjoittelu

Heti pennun kotiutuessa on hyvä lähteä harjoittelemaan tarvittavia taitoja. Pentua kannattaa viedä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joihin pennun kanssa voi vain mennä. Jo alusta lähtien on hyvä opettaa pennulle, että kaikissa ympäristöissä voi ja pitää rauhoittua. Rauhoittumisen opettelu on muutoinkin tärkeimpiä taitoja, sillä koira tulee tarvitsemaan sitä työssään runsaasti. Myöhemmin eri ympäristöissä voi harjoitella kontaktia, lähellä pysymistä sekä esimerkiksi paikalla makuuta.

On hyvä muistaa, että useimmat koirat ovat melko mustavalkoisia. Ei siis kannata ajatella, että kotona on eri säännöt kun työpaikalla. Tämä vaatii usein huomiointia myös muilta perheenjäseniltä. Joskus muiden voi olla vaikea ymmärtää, miksei koiran kanssa voi painia tai miksei sen kanssa kannata leikkiä leikkejä, joissa se esimerkiksi saa leikillään purra omistajaa. Tämän vuoksi kaikki epätoivottu käytös kannattaa kitkeä pois heti alusta alkaen. Koiran voi olla todella vaikea ymmärtää, miksi se kotona saa hyppiä ja työssä ei, vaikka osa koirista pystyykin tällaiseen erotteluun verrattain hyvin. Tärkeä taito on myös opettaa koira tervehtimään ihmisiä hillitysti ja esimerkiksi istuen, ehdottomasti vain luvan kanssa. Moni opettaa koiran tervehtimään rauhallisesti esimerkiksi käsikosketuksella, jolloin vilkkaankin koiran on helpompi kanavoida ilo ja energia tehtävän suorittamiseen. Voi olla hyöyllistä ehdollistaa pentu kotonakin siihen, että kun joku tulee kotiin, mitään erityistä ei tapahdu. Innoissaan vastaantuleva ja hyppivä koira on toki hellyyttävä, mutta on huomattavasti helpompaa, kun koira tulee vain kurkkaamaan, kuka tuli ja saa rapsutukset, kun käyttäytyy rauhallisesti.

Pentuna on myös hyvä jo tottua siihen, minkä kanssa työskentelee. On se sitten lapset, erityisryhmät tai esimerkiksi apuvälineet. Oma kuntoutuskoirani kävi jo pikkupentuna tekemässä tuttavuutta esimerkiksi erilaisten pyörätuolien kanssa, vaikka se ei jatkossa niiden kanssa juurikaan työskentele. Kävimme tutustumassa myös ulkona oleviin päiväkotilapsiin sekä koululuokassa. On sanomattakin selvää, että kokemuksien tulee olla hyviä ja turvallisia. Jos pentuna tulee huonoja kokemuksia, se voi vaikeuttaa työskentelyä tulevaisuudessa tai ainakin tuoda jonkin verran lisätyötä. Tässä toisaalta vaikuttavat koiran ominaisuudet: kova koira ei todennäköisesti hätkähdä huonoakaan kokemusta yhtä paljon kuin pehmeä koira, eivätkä pelot yleisty arkuudeksi niin herkästi.

Sääntöjen kanssa oltava tarkkana

Henkilökohtaisesti koen, että kasvatus- ja kuntoutuskoirakoksi tulevan koiran kanssa on oltava tarkempi sääntöjen ja toimintojen kanssa. Minä ohjaajana olen vastuussa myös asiakkaiden turvallisuudesta aivan kaikissa tilanteissa. En koskaan leiki koiran kanssa provosoivia leikkejä, jossa se esimerkiksi lähtee haukkumaan tai näykkimään. Tarkkana kannattaa myös olla sen kanssa, ettei koira opi jahtaamaan; ei ihmisiä, pyöräilijöitä tai juoksevia lapsia. Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n eettisten ohjeiden mukaan koiran kanssa ei saa harrastaa lajeja, joissa se opetetaan hyökkämään ihmistä kohti (esimerkiksi siis suojelu). Vastuullisesti tuotettu palvelu tuo turvaa asiakkaille ja viestii, että alalla todella välitetään niin asiakkaan kuin koirankin hyvinvoinnista.