Koirien ensiapulaukku: mitä pakata retkelle?

Intohimoinen retkeilijä Katariina poikkesi viime kesänä tuntureilla yhdessä koiriensa kanssa. Matkalle piti luonnollisesti pakata hyvin varustettu koirien ensiapulaukku mahdollisia haavereita varten. Tästä tekstistä saat vinkkejä siihen, mitä itse pakata mukaan koiran kanssa retkeillessä.

Koirien ensiapulaukku vaati eniten suunnitelmallisuutta

Olen retkeilijäluonne, ja kuten niin montaa muutakin, myös minua vetävät puoleensa pohjoisen tunturit. Kesällä suuntasimme jälleen pohjoiseen tarkoituksenamme liikkua teltan kanssa ennalta suunnittelematonta reittiä jokusen yön verran.

Yleensä olen todella suunnitteluorientoitunut ihminen ja osa retkikokemusta on juuri suunnitteluosuus: karttojen tutkiminen, vaihtoehtoisten reittien vertailu, muiden kokemusten lukeminen, alueelta otettujen kuvien selaaminen Instagramissa… Nyt kevät oli poikkeuksellinen ja lähtö oli siten epävarma viime hetkille asti, joten päätimme jättää suuremmat suunnitelmatkin tekemättä. Muutama reittivaihtoehto oli valittuna, mutta päätimme tehdä päätöksen kohteesta lopulta sen mukaan, mihin luvataan parasta säätä.

Jos en juuri muutoin suunnitelmia tehnyt (omat tavaratkin pakkasin lähtöaamuna…), koirien ensiapulaukkuun uhrasin ajatuksia enemmän kuin tarpeeksi. Lystin yli vuoden kestänyt tapaturmakierre maalasi melkoisen määrän kauhukuvia verkkokalvoille, ja sen seurauksena koirien ensiapulaukku sai enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin. Samalla totesin, että ihmisille ei kovin montaa tuotetta tarvinnut, koska koirilta löytyi jo vaikka ja mitä.

Lystin yli vuoden kestänyt tapaturmakierre maalasi melkoisen määrän kauhukuvia verkkokalvoille, ja sen seurauksena koirien ensiapulaukku sai enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin.

Mitä koirien ensiapulaukku pitää sisällään?

Tossut ja hanskat

Lystin tassuvammojen seurauksena olen paketoinut sen tassuja menneinä kuukausina milloin minkäkinlaisiin suojauksiin. Retkilaukkuun valikoituivat mukaan kovapohjainen tossu (ollut Lystillä käytössä koukistajajännevammojen jälkihoidossa), jonka ajattelin olevan hyvä lisä rakkakivikossa liikuttaessa mahdollisen varvasvamman jälkeen.

Lisäksi pakkasin mukaan perinteisen ohuen tossun lähinnä pienten anturahaavojen suojaksi sekä lasten kurahanskan mahdollisten suurempien tassupakettien suojaksi. Lystille hanskan alle mahtuu ihan kunnon kerros sidetarpeita, Flow’lle vähän vähemmän, mutta kuitenkin tassun ja ohuen siteen saa suojattua myös sen nalletassuissa hanskan avulla.

Lääkkeet

Lääkintäarsenaaliin pakkasin mukaan kirvelemätöntä puhdistusainetta sekä CothiVetiä. CothiVet on ollut ahkerassa käytössä erityisesti Enteellä, jolla on tapana nuolla pienetkin naarmut tulehduspisteeseen asti. Tämä aine on hyvin toiminut nuolemisen estäjänä. Koska päätin olla ennemmin liian varovainen kuin viitata kintaalla mahdollisille haavereille, pakkasin myös CothiVetin mukaan, vaikka sen pääkäyttäjä Enne jäikin viettämään lomapäiviä hoitopaikkaan.

Kipulääkkeistä kaapista löytyi parin päivän annos Rimadyliä, jonka pakkasin mukaan ohjelapun kera: lappuun kirjoitin eriteltyinä Lystin ja Flown päiväannokset sekä lähimpien eläinlääkärien yhteystiedot. Mahavaivoja helpottamaan lähtivät ripulihetkien luottolääke Attapectin sekä varotoimenpiteenä hiilitabletit. Listalla oli myös vetyperoksidi mahdollisia myrkytyksiä ja vierasesinetilanteita varten, mutta se oli kuulemma proviisorin kanssa käydyn keskustelun jälkeen jäänyt hyllyyn – ostaja ja myyjä olivat yhteistuumin todenneet, ettei se ehkä ole se tärkein tuote matkallamme.

Kyypakkauksia pakkasin matkaan kaksi lähinnä maa-ampiaisten varalta. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, mukaan lähti hunajavoide Vetramil. Kuvassa myös matkalla tehty ostos (koska kyllä, kaikesta huolimatta jotakin jäi puuttumaan!) eli pihkavoide Abilar, jota kaipasi kyllä enemmän omassa sormessani oleva repeämä kuin koirien vammat.

Sidetarpeet ja muuta satunnaista

Viimeisenä koirien ensiapulaukku sai täytettä erilaisista sidetarpeista ja muista koirien huoltoon liittyvistä asioista. Erilaisia siteitä ja haavatyynyjä oli jokusia. Lisäksi pakkasin mukaan itsekiinnittyvää sidettä (PetFlex) sekä tärkeimpänä erikseen tälle reissulle tilattu VetKin-kinesioteippi varvasvammoja ajatellen. Lystin varpaita on teippailtu tässä useampaan kertaan ja epäilin teippausta vaativan varvasvamman olevan todennäköisen haaveri reissumme aikana. Tästä johtuen mukana olivat myös kynsileikkurit – vaikka Lystillä oli ennen reissua erillinen kynsienleikkuuaikataulukin.

Varasin mukaan punkkikynän, vaikka suuntasimmekin punkittomalle alueelle. Koirillamme on myös punkkilääkitys, joka tappaa punkit niiden kiinnityttyä koiraan. En uskonut joutuvani punkkien poistoon, mutta tuntui vaan aivan hölmöltä jättää kynä kotiin, kun muuten mukaan lähti vaikka ja mitä.

Tärkeänä lisänä laukussa olivat myös tavalliset sakset sidetarpeiden, teippien ym. pätkimiseksi. Vähän extemporelisänä nappasin mukaan lämpö-/viilennyspeiton lähinnä mahdollisia lämpöhalvaustilanteita varten, jos sattuisimme olemaan paikassa, jossa ei saisi koiraa heti veteen viilentymään. Peiton osalta täytyy kyllä todeta, etten tiedä sen toimivuudesta missään määrin käytännössä… Kyseessä on siis peitto, joka toisinpäin lämmittää ja toisinpäin viilentää (viilennettäessä siis heijastaa siihen osuvan lämmön pois).

Ihmisten ensiapulaukusta löytyi lisää sidetarpeita sekä esimerkiksi urheiluteippiä. Varsinaisen ensiapulaukun ulkopuolelta löytyi Back on Trackin verkkoloimi Lystille mahdollisia lihasjumeja helpottamaan.

Oliko koirien ensiapulaukku reissulla tarpeellinen?

Teltan kanssa paikasta toiseen liikkuessa olisi tietysti kiva, jos kannettavaa tavaraa ei ole mukana hirvittäviä määriä. Lastatessani koirien ensiaputavaroita keittiön pöydälle ennen pakkaamista sainkin vähän pitkiä “et nyt oikeesti oo tosissas” -tyyppisiä katseita matkaseuralaiselta, jonka rinkkaan valtaosa tavaroistamme pakattiin. Itse jalosti lupasin kantaa kaikki koirien ea-tavarat, mutta toki reppuuni mahtui vastaavasti muutoin vähän vähemmän kaikkea muuta…

Kuten tekstin alussa mainitsin, aiemmista tapaturmakierteistä johtuen halusin varautua reissuun ennemmin liian täydellä kuin tyhjällä ensiapulaukulla. Onneksi ensiaputarvikkeita ei juuri matkan varrella tarvittu, vaikka reissu muutoin menikin hieman mielekiintoisissa merkeissä. Se on kuitenkin toinen tarina, josta voitte lukea toisen kerran. 🙂