Teksti ja kuvat: Katariina Launiala, IG: @katanankoiruudet

Kertova ilmaisu on yksi tapa, jolla pelastuskoira voi ilmaista ohjaajalle löydöstään. Ilmaisutapoja on myös muita, mutta tässä kaksiosaisessa artikkelisarjassa keskitymme nimenomaan kertovaan ilmaisutapaan. Tässä artikkelissa opit, millaista kertova ilmaisu käytännössä on, miten se poikkeaa muista tavoista ja millaiselle koiralle se sopii.

Monien mahdollisuuksien kertova ilmaisu

Pelastuskoiran hakua rakennettaessa ilmaisu on mielestäni ehdottomasti paketin haastavin osio – varsinkin koirakolle sopivan ilmaisumuodon valinta. Erityisen haastavaa onkin lähteä valitsemaan ilmaisumuotoa pennulle, sillä eri ilmaisumuodot vaativat koiralta hieman eri ominaisuuksia, joita esittelen lyhyesti myöhemmin.

Minulle ilmaisun valintaan on kerrottu hyväksi ohjenuoraksi se, että hyvä ilmaisu on sellainen, joka sopii niin ohjaajalle kuin koirallekin. Jos itse inhoat syvästi koiran haukkumista, ei se ehkä ole teille se sopivin ratkaisu, vaikka koira kuinka osaisikin ääntään käyttää. Elisa Reunanen esittelee lyhyesti eri ilmaisumuotoja artikkelissaan Pelastuskoiran ilmaisun valinta on joskus kompromisseja. Muissakin hakulajeissa hyväksytyistä haukusta ja rullailmaisusta löytyy melko mukavasti materiaalia netistä. Tämä kirjoitus sen sijaan keskittyy nimenomaan vain pelastuskoiratoiminnassa hyväksyttyyn niin sanottuun kertovaan ilmaisuun.

Kertova ilmaisu on yksi koiran tavoista ilmaista löydöksensä ohjaajalle.

Mikä ihmeen kertova koira?

Kertova koira etsii maalimiehen ja haukkuvasta poiketen lähtee tämän jälkeen ohjaajansa luo, kuten rullakoirakin. Rullan tuomisen sijaan koira kertoo löydöstään ohjaajalleen jollakin sille opetetulla tavalla. Kokeissa hyväksyttyjä tapoja on monia, kunhan ilmaisu on selkeä. Ohjaajan tulee siis erottaa ilmaisu koiran muusta toiminnasta varmasti eli pelkkä luoksetulo ei riitä. Itse olen nähnyt suurenkin hajonnan kertovia koiria ja niiden ilmaisuja, joihin lukeutuvat muun muassa koiran meneminen maahan omistajan lähettyvillä, perusasentoon istuminen, tassulla tai kuonolla tökkääminen, ohjaajassa roikkuvan patukan vetäminen tai ohjaajalle haukkuminen.

Ilmaisun jälkeen koiran saa kytkeä, mutta se ei ole pakollista. Koska treenimme ja oikeat etsintätilanteet ovat ainakin meilläpäin usein melko vaikeakulkuisessakin maastossa, on helpointa antaa koiran olla vapaana. Ilmaisun hyväksynnän jälkeen ohjaaja antaa koiralleen vihjeen, esimerkiksi sanan ”näytä”, jonka saatuaan koira alkaa johdattamaan ohjaajaa löytönsä luokse.

Koska koirat ovat usein meitä ihmisiä huomattavasti nopeampia, ehtii koira useimmiten löydölle ennen perässä tulevaa ihmistä. Tällöin vapaana toimiva koira opetetaan niin sanotusti sahaamaan eli se lähtee hakemaan ohjaajaansa uudestaan. Tässä vaiheessa koiran ei kuitenkaan enää tarvitse ilmaista löydöstä. Jos koira kuitenkin tekee ennalta sovitun ilmaisun, on siitä kokeissa hyötyä sen verran, että ohjaajalla on lupa sanoa ”näytä”-käsky tällöin uudestaan. Muutoin sahaavaa koiraa ei saa ohjata palaamaan maalimiehen luokse, vaan sen pitää tehdä se omatoimisesti. Koira toistaa tätä ketjua, kunnes on saanut ohjaajansa eksyneen luokse.

Jos ykkösprioriteettisi on kouluttaa tositoimiin soveltuva pelastuskoira, voi silloin kertova ilmaisu olla harkitsemisen arvoinen.

Myös kertovassa ilmaisussa on haasteita

Miksi valita kertova ilmaisu ja toisaalta taas miksi ei

Pelastuskoiran ilmaisun valinta on muutakin kuin puhtaasti koulutuskysymys. Sen pitää soveltua koiralle niin hyvin, että se toimii tositilanteessa useamman tunnin etsinnän jälkeen myös siellä pimeässä metsässä ja ohjaajan ollessa kaukanakin. Jos haaveilet Jalostustietojärjestelmään näkyviin tulevista hakukoetuloksista, kertova ilmaisu ei ole sinua varten. Ilmaisu siis sulkee pois esimerkiksi palveluskoirien hakukokeet. Jos kuitenkin ykkösprioriteettisi on kouluttaa tositoimiin soveltuva pelastuskoira, voi silloin esittelemäni ilmaisumuoto olla harkitsemisen arvoinen.

Kertova ilmaisu voi olla koiralle mielekkäintä

Itse lähdin aikanaan rakentamaan ilmaisua hyvin nuorelle koiralle. Vaikka omasta koirastani ääntä lähteekin – ja se kertookin minulle haukkumalla – en ollut varma, uskaltaisiko se jäädä tilanteessa kuin tilanteessa haukkumaan vieraan ihmisen luo. Haukkuilmaisu vaatii koiralta tietynlaista kanttia, jota kaikissa koirissa ei vain ole, vaikka olisivatkin muuten innokkaita ja motivoituneita työskentelijöitä. Täytyy myös muistaa, että etsinnöissä koiraa ei odota passiivinen maalimies, vaan oikea, potentiaalisesti hätääntynyt ja pelokas ihminen, jonka suhtautumisesta koiraan ei ole mitään takeita. Ihminen voi siis pahimmillaan olla pelästyessään jopa aggressiivinen koiraa kohtaan tai käyttäytyä peloissaan muuten erikoisesti. Tämän vuoksi voi olla koiran edun mukaista minimoida sen etsittävällä vietettävä aika.

Joskus harvoin myös maaston muodot tai pään päällä pörräävä helikopteri voivat peittää haukunnan äänen. Rullakoiralla taas olisi mielestäni hyvä olla edes jonkin verran halua kantaa asioita suussaan. Rulla on taas mielestäni vaikeampi kouluttaa kuin kertova ilmaisu, sillä rulla voi esimerkiksi tippua matkalla. Kertovan ilmaisun yksi hyvä puoli mielestäni onkin, ettei sitä ole rullailmaisun tapaan pakko sitoa mihinkään apuvälineisiin. Se antaa koiralle laajan kirjon toimia, vaikka se ei nauttisikaan haukkumisesta tai noutamisesta.

Täytyy myös muistaa, että etsinnöissä koiraa ei odota passiivinen maalimies, vaan oikea, potentiaalisesti hätääntynyt ja pelokas ihminen, jonka suhtautumisesta koiraan ei ole mitään takeita.

Mitä haasteita kertova ilmaisu voi tuoda?

Kertovassa ilmaisussa on toki myös haasteensa. Se on usein hitaampi rakentaa kuin esimerkiksi haukkuilmaisu, sillä liikkuvia osia on huomattavasti enemmän. Tässä onneksi auttaa, jos ilmaisun rikkoo pienemmiksi palasiksi, jolloin myös mahdollisten ongelmien täsmäkorjaaminen on tulevaisuudessa helpompaa.

Irtoavan koiran kanssa haasteita tuottaa lisäksi se, että ilmaisumatka voi kasvaa pitkäksikin. Jos koira ei pidä mitään huolta ohjaajan sijainnista, se saattaa joutua löydön tehtyään etsimään ohjaajaansa. Välillä näissä tilanteissa koiran on vaikea lähteä viemään ohjaajaa ”näytä”-sanasta etsittävän luokse, sillä se on ehtinyt jo unohtaa, mistä se oli tulossa. Sahaaminen itsessään voi olla koiralle maastosta ja etäisyydestä riippuen myös raskasta, joten suosisin kertovaa liikkumisesta nauttivalle koiralle tai kytkisin koiran, jos se on hieman maltillisempi puurtaja.

Joissakin kertomismuodoissa ilmenee myös ympäristön tuomia haasteita. Esimerkiksi raunioilla ei ole aina mahdollisuuksia mahtua omistajan viereen samalle kivenlohkareelle perusasentoon tai pimeässä voi olla vaikea erottaa, onko vaikkapa musta koira maassa vai ei. Loputon ilmaisun vaihtoehtojen määrä onkin samalla siis haaste ja ilmaisumuodon toimivuutta kannattaakin miettiä hyvin laajasti.

Joissakin ilmaisutavoissa maalimies on osana palkitsemista.

Miten alkuun ilmaisutavan valinnassa tai kouluttamisessa?

Ohjaaja on kertovan koiran koulutuksesta päävastuussa – niin hyvässä kuin pahassakin. Varsinkin aloittavalle ohjaajalle on eduksi osaava treeniryhmä, sillä haukkuvan koiran kouluttavat hyvinkin pitkälti osaavat maalimiehet. Haukun rakentaminen voi olla haastavaa (joskaan ei mahdotonta), jos koira esimerkiksi ei tykkääkään leikkiä vieraiden kanssa tai maalihenkilö ei osaa leikittää koiraa oikein.

Kertovan koiran puolestaan palkkaa ohjaaja itse, jolloin maalimiehen ei tarvitse ostata muuta kuin olla paikoillaan passiivisena palkkatelineenä. Tämä taas voi olla ohjaajan taidoista riippuen joko hyvä tai huono asia. Tätä kuitenkin käsitellään laajemmin vasta sarjan toisessa osassa, jossa pureudutaan kertovan ilmaisumuodon opettamiseen. Jos siis koet, että kertova ilmaisu on se oikea lähestymistapa teille, käy poimimassa koulutusvinkit artikkelisarjan seuraavasta osiosta, joka julkaistaan SporttiRakin sivuilla 25.08.2021.


MAINOS
SporttiRakki Toimitus
SporttiRakin toimitus kertoo, mitä koiraurheilumaailmassa tapahtuu juuri nyt.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän