Tokoliikkeitä opettaessa koiran palkkaaminen oikeasta suorituksesta sille mieluisalla palkalla on yksi oppimisen kulmakivistä. Monelle taistelutahtoiselle ja kiihkeälle koiralle lelu on hyvin mieluisa palkka, jota koira tosissaan tavoittelee. Kun lelupalkkaa käyttää riittävän kauan, alkaa koira odottamaan jo lelua siinä tilanteessa, jossa on sen aiemmin saanut. Tämä koiralle syntyvä odotusarvo voi nostaa koiran viretilaa jo suoritusta tehdessä sen miettiessä lelua, jonka se odottaa pian saavansa. Samaan tapaan myös ruuan käyttäminen palkkana voi synnyttää koiralle odotusarvoja, joiden aikaansaama viretilan muutos voi olla hyvin erilainen kuin lelupalkalla saatu viretila.
Koiralle syntyviä odotusarvoja ja niihin liittyviä mielentilan muutoksia voidaan käyttää koulutuksessa hyödyksi, mutta niistä voi yhtä lailla olla myös haittaa. Tässä kertomus siitä, miten odotusarvot ja niiden muuttaminen voivat vaikuttaa kokeneen ja pitkälle koulutetun koiran suoriutumiseen tokon arvokisamatkaan valmistautuessa.
Huoli siitä, kuinka näin suuri muutos tulee vaikuttamaan suoritukseemme tärkeissä kisoissa, oli luonnollisesti kova.
Matka edustusjoukkueeseen
Fisu, virallisemmin FI TVA FI AVA FI AVA-H JK3 PAIM1 PPR1 BH Tending Piraya, on 3,5-vuotias työlinjainen bordercollie, jonka kanssa olen harrastanut tavoitteellisesti tokoa jo pennusta asti. Vuonna 2017 Fisu valittiin Suomen edustusjoukkueen varakoiraksi ja se osallistui ensimmäistä kertaa tokon MM- ja PM-kilpailuihin. Fisu on taistelutahtoinen, intensiivisesti ja kiihkeästi työskentelevä koira, jolle paras palkka on lelun saalistaminen ja siitä taisteleminen. Fisu on myös ahne, mutta välineellisenä palkkana sille on pääasiassa käytetty lelua. Fisun kanssa on luonnollisesti harjoiteltu myös palkattomuutta, onhan se kilpaillut kuitenkin tokossa jo useamman vuoden, mutta liikkeiden osia ja tekniikkaa treenatessani palkkaan tavallisesti melko paljon lelulla.
Palkanodotuksen luominen voi tapahtua vahingossa
Pitkän ja rankan kevään kisa- ja treenirupeaman jälkeen päätin MM-reissusta kotiuduttuani pitää Fisulle kunnon treenitauon tokosta. Koko heinäkuun ajan pidimme täysin lomaa kaikesta tokoon liittyvästä. Elokuussa palasimme treenikentille, mutta emme edelleenkään tokon, vaan lähinnä tottiksen merkeissä. Kisasimme pk-jäljellä muutaman kokeen syksyllä, joten treenit painottuivat tottisliikkeisiin. Tottiksessa arvostetaan hiukan vietikkäämpää suoritusta kuin tokossa, joten keskityin treeneissä korkean vireen, vauhdin ja voiman hakemiseen ja palkkasin Fisua runsaasti lelulla ihan tarkoituksella. Vasta viimeisen jälkikokeen jälkeen syyskuun lopussa siirryimme kunnolla takaisin tokotreenien pariin, ja arvelin vajaan parin kuukauden riittävän hyvin tokoliikkeiden muistutteluun ja kokonaisuuden kasaamiseen PM-kisoja varten.
Ensimmäiset oireet havaittavissa
Tokotreenejä aloitellessani tauon jälkeen suunnitelmani oli seuraava: pari viikkoa vahvistan ja muistuttelen ihan vain liikkeitä ja niiden paloja. Kun ne tuntuvat toimivan hyvin, otan mukaan palkattomuutta siten, että teen vähintään joka toisessa treenissä jonkin palkattoman kokonaisuuden. Kun palkattomuus sujuu ja tekniikka pysyy hyvänä myös palkatta, otan treeneihin mukaan kuuntelua ja häiriötä.
Suunnitelmassani pysyin muutamat ensimmäiset viikot hyvin, Fisu tuntui muistavan liikkeet eikä tullut mitään isompia ongelmia vastaan ja teki muutamat ensimmäiset palkattomat treenitkin hyvin. Fisu tuntui treeneissä usein aika innokkaalta ja juoksi todella kovaa, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Palkattomuutta ja kuuntelutreenejä lisätessäni huomasin ensimmäiset oireet ongelmista, kun kävimme kuvaamassa SporttiRakin nettikurssille videoita ja otin Fisulla kuuntelutreenejä palkattomasti. Fisu teki treenit hyvin, mutta liikkeiden välissä koitti pari kertaa karata kentän laidalla olevien pallojen luo. En päästänyt, eikä Fisu suuremmin mokaillut treeneissäkään, joten asia jäi vähän taka-alalle.
Konflikti ja väärä mielentila
Kuitenkin tämän jälkeen yhden treenin itsekseni tein niin, että tarkoituksella laitoin keskelle kenttää läjän leluja ja treenattiin niiden ympärillä seuraamista, zetaa ja ruutua. Huomasin Fisun olevan kovasti kiinni leluissa, ei varsinaisesti karannut leluille mutta selvästi katseli niiden suuntaan ja mietti niitä.
Viimeinen niitti ongelmaan tuli kuitenkin vasta paria viikkoa myöhemmin, kun treenasin ohjatun noudon erotteluja niin, että kapulan vieressä oli häiriönä muutama lelu. Fisu toi kapulan sijaan lelun, MONTA kertaa, ja kun kielsin koskemasta leluihin, mielentila muuttui täysin. Fisu turhautui, haukkui tehdessään ja yritti kielloista huolimatta ottaa leluja. Kun leluihin ei saanut koskea, muuttui mielentila turhautuneesta ikävän nihkeäksi ja alkoi väistämään sekä leluja että kapulaa. Konflikti kapulan kanssa näkyi saman treenin aikana muissakin liikkeissä, toi mm. tunnarissa väärän, vaikka tunnari muuten on toiminut hyvin. Mielentila ei ollut oikea ja leluhäiriöt tuntuivat häiritsevän pahasti Fisun keskittymistä.
Mielentilaongelmaan voi puuttua palkkausta muuttamalla
Mielentilaongelman ratkaisemiseksi päätin ottaa Fisulta lelupalkan kokonaan pois tokotreeneistä toistaiseksi. Vaikutti siltä, että koska olen treenannut paljon tottista ja palkkaamalla hakenut Fisun tekemiseen vauhtia ja vietikkyyttä, niin samalla olen onnistunut luomaan sille todella kovan odotuksen lelupalkasta, ja kun sitä ei tule, Fisu turhautuu.
Tästä syystä päätin laittaa lelut kokonaan arestiin, ainoastaan ennen treenien aloittamista Fisu saisi purkaa ylimääräistä energiaa leikkimällä itsekseen pallolla, sitten pallo otetaan pois eikä sitä saa missään vaiheessa treeniä, ei edes lopuksi. Namipalkkaa Fisu saisi normaalisti, sillä ihan niin radikaalisti en uskaltanut muuttaa meidän treenitapoja näin lähellä tärkeitä kisoja, että ottaisin välineellisen palkan kokonaan pois. Huoli siitä, kuinka näin suuri muutos tulee vaikuttamaan suoritukseemme tärkeissä kisoissa, oli luonnollisesti kova. En vaan nähnyt tässä tilanteessa mitään muutakaan mahdollista ratkaisua, sillä mikäli olisin jatkanut vanhaan tapaan ja vältellyt vain tilanteita, joissa palkanodotus käy ilmi, olisi ongelma todennäköisesti vain pahentunut entisestään.
Tuumasta toimeen
Katastrofaalinen alku
Ensimmäiseksi leluttomaksi treeniksi olin suunnitellut helpon treenin, jossa koiralla olisi hyvät mahdollisuudet onnistua. Treenin alussa Fisu työskentelikin mukavasti, se tuntui innokkaalta ja vauhdikkaalta vaikka saikin palkaksi ainoastaan namia. Treenin edetessä Fisun odotusarvo lelupalkasta kasvoi, se turhautui, viretila nousi koko ajan ja lopulta ongelmat tuntuivat räjähtävän käsiin. Normaalisti täysin hiljaa työskentelevä Fisu alkoi haukkumaan, jopa sellaisissa liikkeissä, joita se normaalistikin tekee namipalkalla ja hyvin rauhallisessa mielentilassa. Sitkeästi kuitenkin jatkoin, laitoin koiran rauhoittumaan hetkeksi, jos tekeminen meni aivan mahdottomaksi, ja keskeytin tekemisen, jos ei kuunnellut käskyjä. Treenin edetessä Fisun asenne tuntui muuttuvan, sen keskittyminen parani ja treenin jälkeen tuli vahvasti sellainen tunne, että tämä on oikea tie meille.
Kohti oikeaa mielentilaa
Muutama seuraavakin treeni leluttoman kuurin alussa meni todella huonosti. Fisu huusi turhautuneena, se ei kuunnellut yhtään käskyjä vaan karkasi milloin minnekin, ennakoi joka kohdassa ja oli kertakaikkisen kamala. Treenasin määrällisesti paljon, melkein joka päivä, ja treenit olivat tarkoituksella pitkiä. Aina treenin loppua kohden mielentila muuttui paremmaksi, haukkuminen väheni ja Fisu alkoi kuuntelemaan.
Reilussa viikossa huomasin jo hyvin selkeän muutoksen Fisun tekemisessä. Palkanodotus ja siihen liittyvä kierrosten nousu oli vaihtunut aktiiviseen keskittymiseen. Haukkuminen ja murina jäivät lähes kokonaan pois muutaman ensimmäisen treenin jälkeen, vain parissa yksittäisessä liikkeen osassa (ohjatun noudon kapulan nosto, merkin kierto) pääsi pieni murahdus myöhemmissä treeneissä. Ainoastaan juoksuliikkeitä odottaessaan Fisu tuntui edelleen hiukan kireältä, mutta ongelma ei tuntunut enää lainkaan niin pahalta kuin lähtötilanteessa, jäljellä oli vain pientä vilkuilua ruudun ja merkin suuntaan liikkeiden väleissä.
Lisäsin mukaan vielä kuuntelutreenejä laskemaan Fisun odotusarvoa juoksemisesta ja toisaalta palkkaa hyvästä kontaktista liikkeiden aluissa ja väleissä. Hauskaa oli huomata, kuinka nopeasti odotusarvoa sai laskemaan palkattomuudella. Lelupalkasta luopuessani pelkäsin, että Fisun vauhti hidastuu ja sen suorituksesta tulee vähemmän vietikäs ja näyttävä, mutta pelkoni osoittautui vääräksi.
Iloisia ja ikäviä yllätyksiä
PM-kisoja edeltävällä viikolla Fisu oli ollut vajaat neljä viikkoa ilman lelupalkkaa treeneissä. Pohdin kovasti, kuinka toteutan viimeistelytreenit sen kanssa, sillä aikaisemmat viimeistelyni ennen kisoja ovat sisältäneet kyllä lelupalkkausta ja olen kokenut ne toimiviksi Fisun kanssa. Siispä päätin ottaa lelun harkitusti mukaan treeneihin, ja Fisu sai leikkiä hetken kesken treenien muutamana päivänä ennen lähtöä kisamatkalle.
Ilokseni huomasin, että lelupalkan ottaminen takaisin mukaan harkitusti ja harvoin ei enää muuttanut Fisun mielentilaa takaisin aiempaan kiihtymiseen. Sen sijaan ikäväkseni Fisu ei myöskään vastannut enää lelupalkkaan samalla tavalla kuin ennen, aiemmin käyttämäni treenit ja niihin liittyvä lelupalkkaus eivät enää toimineet, sillä Fisu ei ottanut maassa valmiina olevaa lelua palkaksi vaan oletti lelun olevan mukana vain häiriönä.
Vaikeuksien kautta voittoon
Kisareissulla Norjassa tein viimeistelytreenit melko normaalisti lelun kanssa ja Fisun asenne tuntui olevan hyvä. Ainoastaan ruudun ja eteenlähetyksen viimeistelyitä en pystynyt tekemään normaaliin tapaan, sillä Fisu ei yksinkertaisesti suostunut ottamaan maassa valmiina olevaa lelua palkaksi, ja ruutuliikkeestä jäikin varsin epävarma olo viimeistelytreenien jälkeen.
Mitään kovin suuria odotuksia meillä ei ollut kisan suhteen, lähinnä toivoin Fisun tekevän suorituksen hyvässä mielentilassa, kun siihen olin nyt panostanut. Pelkäsin kovasti Fisun palaavan takaisin turhautuneeseen mielentilaan liukkaalla matolla, kun se ei pääse juoksemaan niin kovaa kuin haluaisi. Fisu kuitenkin yllätti ohjaajansa tekemällä iloisen, vauhdikkaan ja täsmällisen suorituksen molempina päivinä ja voittaen sillä tokon Pohjoismaiden mestaruuden. Suorituksensa jälkeen Fisu oli todella lelupalkkansa ansainnut!
Artikkelikuva: Emmi & Fisu tämän vuoden tokon SM-kilpailuissa
MAINOS
