Rally-tokossa kilpailemisen aloittamiseen on melko matala kynnys. Koulutustunnukseen (RTK1-RTK4) riittää jokaisesta luokasta kolme hyväksyttyä, yli 70 pisteen, tulosta vähintään kahdelta eri tuomarilta. Valion arvon saavuttamiseen vaaditaan kuitenkin kolme vähintään 95 pisteen suoritusta ylimmästä MES-luokasta, vähintään kahdelta eri tuomarilta. Lisäksi vaaditaan hyväksytty näyttelytulos. Jos koiralle ei syystä tai toisesta ole mahdollista saada näyttelytulosta, sille voi anoa rally-tokomestarin titteliä Rally-tokoyhdistykseltä. Näin myös ”varjovaliot” saavat ansaitsemansa arvon. Rally-tokovalioita on vielä verrattain vähän, vain muutama kymmenen. Yli 95 pisteen suoritukset MES-luokasta vaativat melko täydellistä onnistumista, eikä virheisiin juuri ole varaa.

Hyvä seuruu on ikään kuin liima, joka sitoo temput toisiinsa ja pitää koirakon yhteistyön kasassa.

Onnistuneen ratasuorituksen tekijät

Olen kouluttanut kaksi rally-tokovaliota ja yhden rally-tokomestarin ja uskon, että onnistunut ratasuoritus rakentuu useista tekijöistä:

  • motivaatio ja asenne
  • tekniikka
  • ratarutiini
  • kisarutiini
  • työtä eli toistoja

Motivaatio ja asenne

Oli koiran laji mikä tahansa, ilman hyvää motivaatiota ja mutkatonta suhdetta ohjaajaan tulee harvoin hyviä tuloksia. Myös rally-tokossa asenne ratkaisee paljon! Ohjaajan tehtävä on selvittää, mikä omaa koiraa motivoi parhaiten ja kuitenkin niin, että se pystyy myös keskittymään tehtävään eli ei kiehu yli. Myös ohjaajan oman asenteen tulee olla kunnossa, jotta voi olla koiralleen paras mahdollinen tuki radalla. Tehtävät seuraavat toisiaan varsin nopeasti ja radalla ei sovi hetkeksikään nukahtaa – ei koiran eikä ohjaajan. Rally-tokosuoritus ei ajallisesti ole kovin pitkä, mutta ylemmissä luokissa käytösruutu pidentää suoritusaikaa melkein tuplasti. Onkin tärkeää pitää huolta, että koira on motivoitunut tekemään myös tylsät osiot rally-tokosta, mukaan lukien käytösruudun paikallaolon.

Kaiken harjoittelun tulisi tähdätä siihen, että koiran itsevarmuus kasvaa, eikä toisinpäin.

Tekniikka

Rally-tokon ajatellaan usein rakentuvan monista erilaisista tempuista, jotka jossain järjestyksessä seuraavat toisiaan. Mielestäni kuitenkin se tärkein, eli seuraaminen, unohtuu liian helposti. Hyvä seuruu on ikään kuin liima, joka sitoo temput toisiinsa ja pitää koirakon yhteistyön kasassa. Sen kouluttamiseen kannattaa siis panostaa paljon, niin oikealla kuin vasemmallakin puolella. Rally-tokon säännöt mahdollistavat hyvinkin erilaisia seuraamisia, mutta uskon että seuraamisen(kin) kriteerin tulee lähteä ohjaajasta. Pelkästään rally-tokon sääntöjen perusteella rakennettu seuraaminen on koiralle liian epäselvä. Sillä ei ole siis niinkään väliä, seuraako koira hiukan edessä tai takana tai väljänä. Pääasia on, että koira TIETÄÄ, missä sen toivotaan olevan kun se kuulee seuraa-sanan (tai mikä ikinä itse kullakin seuraamisen sana onkaan). Silloin koiran on helpompi toteuttaa toiveemme, ja se saa paljon palkkioita, mikä taas motivoi sitä pitämään yllä hyvää seuraamista jatkossakin.

Rally-tokon tehtäviä ei mielestäni kannata harjoitella liikaa kylttitehtävien mukaisina, vaan niitä kannattaa varioida eri tavoin, jotta koira pysyy kuulolla ja motivoituneena. Koiralle kannattaa myös opettaa ylimääräisiäkin tehtäviä ja vaihdella eri kylttitehtävien suoritusjärjestystä. Joillekin koirille on vaikeampaa ”jarruttaa” eli tehdä vaikkapa liikkeestä maahanmeno tai peruutus hypyn jälkeen. Tätä jarruttamista voi harjoitella monella muullakin tavalla kuin hypyn jälkeen, esimerkiksi siirtymällä vaikkapa juoksusta suoraan hitaaseen kävelyyn tai tekemällä ratatreeniä noin 2 metrin kylttiväleillä. Loppujen lopuksi, koiran tehtävä ei ole osata tulkita rally-tokon sääntöjä tai kylttien tehtäviä, vaan se on meidän ohjaajien tehtävä.

Uskon myös yliosaamiseen, eli että koiralle koulutetaan tehtävät vaikeampina versioina kuin ne ikinä radalla toteutuvat. Haluaisin, että radalla koira voi olla itsevarma ja tietoinen siitä, että se osaa varmasti kaikki tarvittavat asiat, mitä siellä tulee eteen. Kaiken harjoittelun tulisi tähdätä siihen, että koiran itsevarmuus kasvaa, eikä toisinpäin.

häiriöiden treenaamisessa vain mielikuvitus on rajana. mutta Häiriöiden tehtävä ei ole olla koiralle uhka.

Ratarutiini

Kun koira osaa kylttien vaatimat tehtävät, niitä voidaan laittaa rataharjoituksiin mukaan. Oma treeniaiheensa on suorituksen kesto ja sen mukana palkkaamisen vähentäminen. Teen itse hyvin hyvin harvoin ratatreeniä siten, etten palkkaa koiraa lainkaan. Pyrin yllättämään koiran ja haluan, että radan aikana ei ole yhtään sellaista kohtaa, missä se ajattelisi ”tästä ei tule ikinä palkkaa”, vaan jokainen kohta on koiralle mahdollisuus palkkioon. Häiriöiden treenaaminen on iso osa ratarutiinia ja siinä vain mielikuvitus on rajana. On kuitenkin tärkeää, että häiriöt esitellään koiralle siten, että se voi onnistua ja kokea olevansa turvassa. Häiriöiden tehtävä ei ole olla koiralle uhka. Muista harjoitella erikseen myös lähtö sekä siirtyminen käytösruutuun. Uusiminen on monille koirille epävarmuutta aiheuttava asia, ja se täytyykin kouluttaa monille koirille ihan erikseen. Maailma ei saa loppua (kummaltakaan) siihen, että joku tehtävä tehdään uudelleen. Uusiminen on vain uusi mahdollisuus onnistua!

olet kisapaikalla koiraasi varten, et viihdyttämässä ketään muita.

Kisarutiini

Kilpailemisen rutiinit ovat myös tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Ohjaajan oma henkinen valmentautuminen auttaa myös koiraa. On tärkeä miettiä jo etukäteen, kuinka paljon aikaa koira tarvitsee vieraassa paikassa ennen omaa suoritustaan ja miten kisapaikka sille kannattaa esitellä. Kehitä itsellesi rutiini kisapaikalle, jonka mukaan toimit: ilmoittautuminen, koiran verryttely, rataantutustuminen ja x-määrä vessassa käyntejä.  Kiire on harvoin ystävä kisapaikalla! Muista että kaikki jännittävät, kukin omalla tavallaan. Etsi sellainen tapa valmistautua suoritukseen, jolla juuri sinä olet parhaimmillasi. Jos se tarkoittaa sitä, että vetäydyt omiin oloihisi ennen suoritusta, niin tee niin. Olet kisapaikalla koiraasi varten, et viihdyttämässä ketään muita! Pyri keskittymään sellaisiin asioihin, joihin voit vaikuttaa. Silloin ei tarvitse vaivata päätään sään tai muiden kilpailijoiden suoritusten suhteen.

Töitä ja toistoja

Minkä tahansa lajin valioilta vaaditaan hurja määrä toistoja ja paljon erilaisia ympäristöjä ja olosuhteita, ennen kuin koira ja ohjaaja osaavat kokonaisuuden, eikä rally-toko tee tästä poikkeusta. Aina riittää tekemistä ja harjoiteltavaa. Rally-tokoa pystyy harjoittelemaan varsin pitkälle hyvinkin pienessä tilassa ja yksinään. Toki osaavilta treenikavereilta saa paljon apua ja hyvähenkisessä porukassa on ilo treenata. Ratatreenit vaativat hiukan enemmän tilaa, mutta niitä ei onneksi tarvitse tai kannata tehdä joka päivä.

Rally-tokovalio ei ole rotukysymys

Se, mikä tekee rally-tokosta erityisen mukavan lajin, on sen parissa nähtävä rotukirjo. Rally-tokovalioiden joukosta löytyy niin berninpaimenkoiria kuin mittelikin, jos ajatellaan puhtaasti kokoeroja. Sieltä löytyy toki bordercollieitakin, mutta yhtälailla myös verkkaisempi leonberg. Rally-tokovalioksi on koulutettu hyvinkin nuoria koiria, mutta toisaalta myös veteraaneja. Rally-toko ei rajaa lajina ketään ulos, joten ei muuta kuin treenaamaan!


MAINOS

Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri ja ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja. Koulutan työkseni Koirakoutsi Oy:ssä, jonka omistan yhdessä avomieheni Mika Jalosen kanssa. Koulutan pääasiassa rally-tokon ja tokon valmennusryhmiä sekä annan yksityisopetusta molemmissa lajeissa. Olen myös rally-tokon ylituomari. Olen kilpaillut tokossa ja rally-tokossa kolmen berninpaimenkoirani kanssa, jotka ovat kaikki saavuttaneet valion (tai mestarin) arvon molemmissa lajeissa. Kaikki kolme ovat myös sijoittuneet mitaleille rally-tokon SM-kilpailuissa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän