Vinttikoirien maastojuoksun Suomi Cup -kutsukilpailu miteltiin lauantaina Laihian hienoissa peltomaastoissa. Vauhdikkaan tapahtuman järjesti Lakeuden Vinttikoiraharrastajat. Kyseessä oli kilpailu, johon osallistumisoikeus oli edellisen kisakauden parhaita tuloksia tehneillä koirilla, joten kilpailussa oli mukana koko maastojuoksun parhaimmisto.

Maastokokeessa tuomarit arvioivat nopeutta, ketteryyttä, vieheen seuraamista, innokkuutta ja kestävyyttä.

Maastojuoksu lajina

Laihian kilpailua varten pystytetty maastojuoksurata oli 700 m pitkä. Maastojuoksussa koirat juoksevat pareittain, ja kukin arvottu parivaljakko lähetetään matkaan omistajansa luota lähettäjän antaessa luvan. Koirat juoksevat vieheen perässä, joka mutkittelee useita kertoja radan aikana. Viehe kulkee maastossa rissojen ja narun varassa, jota pyöritetään moottorivetoisesti.

Vaikka lajissa vauhtia riittää, niin maastojuoksukokeessa ei varsinaisesti kelloteta aikaa, vaan kyseessä on arvostelulaji. Tuomarit arvostelevat kunkin koiran nopeutta, ketteryyttä, vieheen seuraamista, innokkuutta ja kestävyyttä. Sertin saadakseen koiran tulee saavuttaa 3/4 maksimipisteistä, mikä on ykköstuloksen raja. Valioituakseen koira tarvitsee yhteensä 5 sertiä kahdelta eri kaudelta.

Kokessa suurin osa osallistujista oli whippettejä, mutta rotukirjo oli kokonaisuudessaan kattava. Mukana myös muun muassa ibizan podengoja.

Kilpailutunnelmia: CVM-17-titteleitä ja valioitumista

SporttiRakki jututti paikan päällä Marjo Rantasta, joka oli kilpailussa mukana kahdella whippetillään. Alkueräjuoksun jälkeen Rantasen oma kasvatti nuori 2-vuotias Ella (Dinacon Nothing Else Matters) lähti johtopaikalta finaalijuoksuun. Maastojuoksukilpailuissa alaikäraja osallistumiselle on 15 kk, ja osallistumisoikeus kestää sen kauden loppuun, kun koira täyttää 8 v. Nuori Ella juoksi kisassa siis vasta toista kauttaan. Aiempi kausi kulki kuitenkin nuorella koiralla jo niin hienosti, että kilpailupäivänä Ellalla oli mahdollisuus saavuttaa viimeinen sekä Suomen että Latvian maastojuoksuvalion (KVA-M) oikeuttava serti.

Vaikka Rantasen tavoitteet ovat nuoren koiran kohdalla korkealla, tärkein tavoite on kuitenkin koiran terveenä pysyminen. Mikäli kaikki menee hyvin, niin tähtäimessä on toki myös valioituminen ja myöhemmin kesällä Sveitsissä järjestettävät EM-kilpailut. Maastojuoksussa loukkaantumisriski on kuitenkin aina olemassa, sillä vauhti on kova ja maasto on kuitenkin aina hieman epätasainen ja arvaamaton. Tästä syystä etenkin varvasvammat ovat juoksevilla koirilla tyypillisiä. Kannusvaurioita pyritään välttämään teippaamalla kannukset. Eläinlääkäri on kilpailuissa aina paikalla, jokainen startti tapahtuu aina eläinlääkärintarkastuksen kautta ja eläinlääkäri tarkistaa etukäteen myös kilpailumaaston, että se on koirille mahdollisimman turvallinen. Joskus on jouduttu kilpailuja jopa perumaan, kun eläinlääkäri on todennut juoksumaaston olevan liian täynnä vaarallisia myyränkoloja.

2-vuotiaalla whippetnarttu Ellalla oli mahdollisuus saavuttaa päivän kilpailussa viimeinen sekä Suomen että Latvian maastojuoksuvalion (KVA-M) oikeuttava serti.

Rankassa lajissa koiran huollon merkitys kasvaa entisestään. Rantanen on itse fysioterapeutti ja opiskellut koirien osteopatiaa. Hän onkin huomannut, että nimenomaan osteopatian avulla sekä omien koirien kisakunto että myös niiden suoritukset ovat parantuneet. Rantanen hoitaa omat koiransa kisakaudella jopa viikon välein.

Kilpailuihin Rantanen pyrkii osallistumaan säästeliäästi: kotimassa ja ulkomailla keskimäärin 6 kilpailua kaudessa, ja startteja enintään joka toinen viikonloppu. Kilpailupäivä on koiralle aina kova rasitus, ja kunto niihin kasvatetaan muualla kuin kilpailuissa. Rantasen koirien normaaliin viikko-ohjelmaan kuuluu pidempi 8-10 km lenkki, jonka koirat saavat viilettää vapaana spurttaillen. Muuten lenkkeilläänkin sitten sekä vapaana juosten että remmissä vuorotellen, niin että koirat pääsevät käyttämään kaikkia askellajeja monipuolisesti. Erityisen tärkeää juoksevilla koirilla on lepo, ja kisakuntokaudella Rantasen whippetit viettävät kaksi täyttä lepopäivää viikossa.

Rantasella ja koirilla on kisapäiville aina samat rutiinit, jotka helpottavat sopivan rentoon kisatunnelmaan pääsemistä. Koirat palautuvat suorituksestaan riittävän nesteytyksen ja palautusjuoman avulla. Lisäksi välipalana toimivat kananugetit, jotka kelpaavat snacksisi jopa hieman nirsommalle Ellallekin. Radan jälkeen koirat jäähdyttelykävelytetään, ja sen jälkeen ne saavatkin levätä autossa ja odottaa uutta starttia.

Rantasen koirilla on lepohetkiin heille varta vasten rakennettu pakettiauton takatila, jossa on häkit viidelle koiralle, lämmitys, sähköt, runsaasti tavaratilaa ja myös petipaikka omistajalle itselleen. Sillä on helppo matkustaa pitkiä kisamatkoja kotimaassa ja muualla Euroopassa.

Rantasen molemmat osallistuneet koirat tekivät jännittävän päivän aikana lopulta erittäin hienot tulokset. Vanhempi Inna voitti oman luokkansa ja ansaitsi sertin lisäksi Suomi Cupin voitosta kertovan mestaruustittelin CVM-17. Nuorempi koira Ella sijoittui luokassaan toiseksi ja sai viimeisen uupuvan sertinsä. Näin ollen Ellasta tuli suoraan viidellä kilpailulla Suomen ja Latvian maastokäyttövalio. Rantanen oli itse päivän kilpailuun syystäkin erittäin tyytyväinen.


“Olen todella tyytyväinen kummankin suorituksiin, molemmissa alkukauden kisoissa on tullut menestystä ja tästä on varsin mukavaa jatkaa valmistautumista Sveitsin EM-maastoihin kesä-heinäkuun vaihteessa.
Päivä oli loppujen lopuksi kiva, vaikka aamusta oli viileää ja puoliltapäivin muutama vesitippakin oli ilmassa. Kisapaikka oli tosi kiva, jos rata on ihan vieressä on koiria hankala saada pidettyä rauhallisina, mutta nyt ei ollut sitä ongelmaa kun rata oli kauempana.”


Tulokset:
Päivän kilpailutulokset löytyvät Vinttikoiraliiton sivuilta
Kuvia: SporttiRakin ottamia kuvia tapahtumasta Facebook-sivuillamme


MAINOS
SporttiRakin toimitus kertoo, mitä koiraurheilumaailmassa tapahtuu juuri nyt.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän