Sanna Jönkkäri: Mitä pitäisi tietää urheilukoirien ruokinnasta?

SporttiRakki pyysi eläinnaturopaatti Sanna Jönkkäriä kertomaan, mitä urheilukoiran ruokinnassa tulisi ottaa huomioon. Sanna on sekä urheilukoirahieroja, eläinnaturopaatti että eläinterveydenhuoltoalan kouluttaja.

Rotukohtaiset, fysiologiset erot ravinnon käsittelykyvyssä tulisi huomioida yksilön ruokintaa suunniteltaessa.

Koiran ravitsemuksen taustaa

Koiran ruokinta on laajasti keskustelua herättävä aihe. Näkemyksiä on paljon ja toisinaan faktatiedon löytäminen voi olla haasteellista. Olkoon pohdinnan aiheena minkä tahansa lajin ravitsemus, tulisi ensimmäisenä tarkastella lajin historiaa ravitsemuksen näkökulmasta.

Koiran lajikohtaiset historialliset faktat pääkohdittain:

•    Dna-tutkimusten ja arkeologisten löydösten perusteella koiran esi-isä on harmaasusi, ja ihmisen ja koiran yhteinen historia vähintään 15 000 vuotta vanha.
•    Ihmisen ja koiran yhteisen taipaleen alkuaikoina ihminen oli keräilijä-metsästäjä, ja erityisesti suurriistan metsästyksessä ihminen ja koira (alunperin susi) hyötyivät toisistaan.
•    Koirat levittäytyivät ihmisen matkassa ympäri maapalloa ja erilaisten ympäristöolosuhteiden myötä koirista alkoi eri aluilla kehittyä erilaisia koiratyyppejä (pieniä, suuria, lyhytkarvaisia, pitkäkarvaisia jne.) sen mukaan, mikä missäkin ympäristössä oli lajille suotuisinta.
•    Ihminen aloitti viljan viljelyn noin 10 000 vuotta sitten, minkä jälkeen viljelyseuduilla myös viljaruuat tulivat osaksi koirankin ruokavaliota.
•    Maantieteelliset erot vaikuttivat myös koiran ravinnonkäytön kehittymiseen. Viljelyseuduilla eläneiden koirien ruuansulatus mukautui hyödyntämään hiilihydraattipitoisempaa ruokaa, kun taas arktisilla ja karuilla seuduilla koirat kehittyivät hyödyntämään tehokkaasti eläinperäistä ravintoa (lihaa, rasvaa, teurasjätteitä, kalaa). Tämä näkyy vielä nykypäivänäkin eri rotujen eroavaisuuksissa. Arktisten rotujen ja laumanvartijoiden hampaisto ja ruuansulatuskanava pystyy käsittelemään muita rotuja tehokkaamin eläinperäistä ravintoa: arktisilla roduilla erityisesti rasvaa, kun taas viljelyseuduilla kehittyneillä roduilla nähdään usein heikompi hampaisto ja parempi kyky käsitellä hiilihydraattipohjaista ravintoa.
•    Nykypäivän koira on sekä lajihistoriansa perusteella että fysiologisilta ominaisuuksiltaan sekasyöjä. Rotukohtaiset, fysiologiset erot ravinnon käsittelykyvyssä tulisi huomioida yksilön ruokintaa suunniteltaessa.

Mikä on urheilukoiran ravinnossa tärkeintä?

Ravinnon laatu

Sekä urheilukoirien että muidenkin koirayksilöiden kohdalla ravitsemuksen tärkein perusta on ravinnon hyvä laatu. Urheilukoirien kohdalla ruokinnan suunnittelussa laadun lisäksi tulee arvioida ja huomioida yksilön todelliset tarpeet. Ravinnon laadun merkitys korostuu silloin, kun yksilön kehoa kuormitetaan urheilusuorituksissa, koska tällöin selviytyäkseen fyysisistä rasitteista, elimistö tarvitsee tiettyjä ravintotekijöitä normaalia suurempia määriä. Toisin sanoen heikkolaatuisen ravinnon myötä ravintoainepuutosten ilmeneminen suorituskyvyssä ja terveydentilassa tulee nopeammin näkyviin urheilukoiralla kuin kotikoiralla.

Ravinnon tulee vastata koiran todellista kulutusta

Koiralle voidaan tarvittaessa antaa normaalia korkeampia määriä esim. rasvaa tai proteiinia voimakkaan suorituksen/harjoittelun/kisakauden aikana. On kuitenkin huomioitava, että lepopäivinä ja -kausina ruuan energiamäärän ei ole tarpeen, eikä terveyden kannalta edes hyväksi, olla samalla tasolla kuin aktiivipäivinä ja -kausina.

Energianlähteen sopivuus laji- ja yksilötasolla

Soveltuvin energialähde valitaan ensisijaisesti suorituksen kuormittavuuden perusteella, mutta myös rodulliset ja geneettiset ominaisuudet huomioiden (vinttikoirat, arktiset rodut).

Ruokinnan oikea-aikaisuus

Lajista riippuen tulee pohtia, miten koiran elimistö ehtii muuntaa saadun ravinnon energiaksi ennen suorituksen alkua ja sen kestäessä.

Ylläpitävän ja palauttavan ravinnon merkitys

Toimiva ja yksilön tarvetta vastaava perusravinto luo edellytykset lihaksiston toiminnalle ja jaksamiselle suorituksissa sekä suorituksen jälkeiselle palautumiselle.

Kestävyyttä vaativissa lajeissa kasvaa sekä rasvan että proteiinin tarve.

Miten ravinto parantaa tai huonontaa suorituskykyä?

Koiran ravinnon tulee sisältää hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja sekä vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita. Eri ravintotekijöiden määrällinen tarve vaihtelee yksilön, terveydentilan, rodun ja harrastelajin mukaan.

Näiden ravintoaineiden tulee olla mahdollisimman laadukkaita. Teollinen valmisruoka ei juuri missään tilanteessa pelkästään sellaisenaan kata koiran todellisia ravintotarpeita – etenkään urheilukoiran. Päinvastoin, ruuan prosessointi heikentää ravintoaineiden pitoisuuksia sekä imeytyvyyttä. Puutosoireiden lisäksi yhtenä yleisenä ongelmana nähdään teollisten ruokien sisältämien säilöntä- ja lisäaineiden aiheuttamia haittoja, kuten elimistön kuonaantuminen (mm. toistuvat tulehdukset), yliherkkyysreaktiot ja käytösongelmat. Myös säilöntäaineettomiksi markkinoitujen ruokien raaka-aineiden varastoinnissa käytetään usein säilöntäaineita, eli todellisuudessa niidenkään puhtauteen ei voi aina täysin luottaa.

Näin ollen urheilukoiralle, kuten urheilevalle ihmisellekin, laadukkainta ravintoa on alkuperäisistä, puhtaista raaka-aineista valmistettu ruoka. Eri ravintotekijöiden tarve huomioidaan ruokaa koostettaessa yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Jokaisen harrastekoiran kohdalla on tärkeää huomioida myös riittävä suojaravintoaineiden (vitamiinit, hivenaineet) saanti. Energialähteet ja niiden osuus ruokinnassa valikoidaan harrastettavan lajin sekä myös rodun perusteella.

Se mitä energialähdettä koira käyttää fyysisen suorituksen aikana, on riippuvainen kulutuksen kestosta sekä intensiteetistä:

• Spurttilajeissa tarvittava energia hyödynnetään ensisijaisesti hiilihydraateista.
• Keskipitkissä voimalajeissa energia hyödynnetään aluksi hiilihydraateista, minkä jälkeen elimistö siirtyy käyttämään rasvoja energialähteenä.
• Pitkäkestoisissa, voimaa ja suorituskykyä vaativissa lajeissa kasvaa sekä rasvan että proteiinien tarve. Hyvälaatuisen (eläinperäisen) proteiinin riittävä määrä on ensiarvoisen tärkeää lihasvaurioiden ennaltaehkäisyssä.

Vaikka laadukkaat perusraaka-aineet ovat ravinnon perusta, tulee ravintoa lisäksi täydentää ravintolisävalmisteilla, jotta elimistölle pystytään tarjoamaan myös rasvahappoja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita riittäviä määriä.

Urheilevalle koiralle näistä tärkeimpiä ovat kalaöljyn Omega-3 -rasvahapot, kalsium, magnesium, sinkki, B-vitamiinit, C-vitamiini sekä E-vitamiini.

Mikä ravinnossa parantaa kestävyyttä?

Kestävyyttä vaativissa lajeissa kasvaa sekä rasvan, että proteiinin tarve. Proteiinit ovat enimmäkseen varastoituneena lihaksiin. Pitkäkestoisissa ja raskaissa suorituksissa proteiineja hajotetaan aminohapoiksi, jotka kulkeutuvat maksaan, jossa niistä muodostetaan glukoosia glukoneogeneesin avulla. Hyvälaatuisen proteiinin riittävästä saannista ravinnon kautta tulee huolehtia, koska muutoin elimistö ryhtyy hajottamaan proteiineja kehon rakenneproteiineista, eli omista lihaksista.

Rasva on kestävyyssuorituksissa tärkeä energianlähde ja suorituskyvyn kannalta on oleellista, että elimistön rasvavarasto on riittävä. Erittäin vähärasvainen ruokavalio johtaa pieniin rasvavarastoihin ja heikentää suorituskykyä. Vastaavasti runsasrasvainen ruokavalio sisältää liian vähän hiilihydraatteja, mikä johtaa pieniin glykogeenivarastoihin, mikä myös heikentää suorituskykyä ja suorituksesta palautumista.

Arktiset rodut pystyvät hyödyntämään rasvaa energialähteenä merkittävästi muita rotuja paremmin. Niiden ravinnon rasvapitoisuus kuiva-aineesta voi olla ongelmitta jopa 20-40 prosenttia, kun taas muille roduille jatkuva, korkea rasvapitoisuus aiheuttaa helposti ylienergisyyttä, sekä sisäelinten, etenkin maksan, rasvoittumista ja mahdollisia maha-/ suolistokatarrioireita.

Jotta rasvat voidaan hyödyntää energialähteenä, elimistön tulee hapettaa ne ruoansulatuksessa. Hapettumisessa syntyvät vapaat radikaalit altistavat rappeuttaville sydänsairauksille sekä syövälle. Antioksidantit, erityisesti E-vitamiini luonnollisessa alfa-tokoferolin muodossa, suojaa soluja vapaiden radikaalien rappeuttavalta vaikutukselta, joten E-vitamiinilisä onkin erityksen tärkeä silloin, kun ravinto sisältää runsaasti rasvaa.

Mikä on ravinnon merkitys suorituksesta palautumisessa?

Me ihmiset haemme usein helppoja ja mukavalta tuntuvia ratkaisuja erilaisista valmisteista. Näin ollen myös koirien palautusvalmisteiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti, ja sen myötä liian vähälle huomiolle saattaa jäädä perustekijöistä huolehtiminen. Täytyy muistaa, että ravintolisät eivät koskaan korvaa laadukasta ravintoa.

Koira lajina on luotu liikkumaan ja mikäli sen fyysinen suorituskyky ja lihaskunto sekä oikein toteutettu ravitsemus ovat kunnossa, ne itsessään luovat edellytykset myös hyvälle suorituksesta palautumiselle.

Urheilukoiran perusravitsemuksessa on tärkeää huolehtia hitaasti vapautuvien hiilihydraattien riittävästä saannista ravinnon kautta, koska se vaikuttaa glykogeenivarantojen palautumiseen sekä energian vapautumiseen. Tämä pitää yllä elimistön toimivuutta raskaissa suorituksissa ja parantaa elimistön luontaista palautumiskykyä.

Urheileville koirille tarkoitetut palautumisvalmisteet sisältävät maltodekstriiniä. Maltodekstriini auttaa nimenomaan veren glukoosipitoisuuden nousuun tasaisempana ja pitkäkestoisempana. Tärkeintä on kuitenkin turvata laadukkaalla, hyvin suunnitellulla perusravitsemuksella koiran paras mahdollinen palautuminen suorituksesta.