Pennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa

Pennuntuoksuisissa unelmissa näkee ruusuisen tulevaisuuden kauniisti käyttäytyvän koiran kanssa. Usein pennuntuoksun mukana katoaa kuitenkin unelmat ja tilalle astuu haasteet. Koira vetää hihnassa, räyhää muille koirille, ei tule luokse kutsuttaessa, hyppii ihmisiä vasten, puree käsiä tai… you name it.

Miten luovutusikäisen pennun kanssa olisi hyvä toimia? Missä vaiheessa koulutus olisi aloitettava ja miten paljon pentua pitäisi kouluttaa? Pitääkö odottaa, että pentu on saanut rokotukset? 

Onneksi tänä päivänä on jo paljon valveutuneita kasvattajia, jotka antavat hyvät ohjeet. Ja valveutuneita pennunostajia, jotka tietävät mitä tehdä. Jos teksti on tuttua, voit onnitella itseäsi!

Koulutuksen tavoite on saada koira haluamaan samoja asioita kuin ihminen. Mikä on järkevämpää ja tehokkaampaa? Ei mikään.

Rokotussuojaa!

Muinoin kehotettiin pitämään pentu kotona ja kotipihalla, kunnes sillä olisi täysi rokotussuoja. Rokotusohjelma on kuitenkin suunniteltu sen faktan pohjalta, että emo siirtää rokotuksissa saamiaan vasta-aineita pentuihin. Jos siis emo on asianmukaisesti rokotettu, pentu tarvitsee ensimmäiset rokotukset vasta, kun emolta saadut vasta-aineet alkavat hiipua. Tällöin pentu on noin 12 viikon ikäinen. Jos siis emo on rokotettu rokotusohjelman mukaisesti, ei kovin suurta riskiä sairastumiselle ole.

Tehosterokote annetaan 16 viikon iässä. Jos sosiaalistaminen aloitetaan vasta tässä vaiheessa, on se myöhäistä. Koiranpennun sosiaalistumisikkuna eli se herkkyyskausi, jonka aikana sosiaalistaminen tapahtuu luonnollisesti ja parhaiten, sulkeutuu vähitellen juurikin siinä iässä. Käytösongelmat ovat todennäköisempiä ilman huolellista ja varhaista sosiaalistamista. Sosiaalistaminen ja ympäristökoulutus, eli uusiin paikkoihin tutustuminen, on hyvä aloittaa jo kasvattajan luona kuljettamalla pentuetta emonsa kanssa sopiviin uusiin paikkoihin. Jos olet ostamassa pentua, tarjoa kasvattajalle tässä apua!

Pennun on siis saatava hyviä kokemuksia kaikesta, mitä sen pitäisi pitää normaalina osana elämää, ennen 4 kuukauden ikää. Tämä kattaa myös erinäköiset koirat. Koirarotujen ja sitä myötä koirien ulkonäön kirjo on melkoinen! Ei siis riitä, että perheessäsi on useampia koiria tai että pentu tapaa pentuesisaruksia ja kasvattajan muita aikuisia koiria. Pennun olisi tavattava mukavissa merkeissä erilaisia koiria vähintään viikoittain vähintään puolen vuoden ikään asti, jotta siitä tulisi sosiaalinen koirakansalainen. Monissa koirakouluissa järjestetään leikkikouluja, joissa pentu pääsee turvallisesti temmeltämään muiden koirien kanssa.

Älä siis odota, että pentusi on saanut kaikki rokotukset. Tuo se ihmisten ilmoille jo aikaisemmin.

Voit hyvin käyttää kaiken koiran tarvitseman ruoan koulutuksessa, kippoa ei tarvita ollenkaan. Vähitellen halutut käytökset yleistyvät ja ei-toivotut hiipuvat.

Pentu oppii, vaikka et koulutakaan

Pentu oppii koko ajan, koulutti sitä tietoisesti tai ei. Jos ihminen ei ohjaa koulutusta, eli hallitse vahvisteita, on ihan sattumaa, mitä koira oppii. Koulutus on aloitettava heti, ja mielellään ammattilaisen ohjauksessa!

Tehokkainta koulutus on silloin, kun pentu itse oivaltaa tehdä asioita oikein. Pentu tekee asioita, joista poimitaan ne, mitä halutaan vahvistaa. Ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta.

Voit hyvin käyttää kaiken koiran tarvitseman ruoan koulutuksessa, kippoa ei tarvita ollenkaan. Vähitellen halutut käytökset yleistyvät ja ei-toivotut hiipuvat.

Käytösten vahvistamisen voi lopettaa silloin, kun kyseistä käytöstä ei enää tarvita tai koiraa ei enää tarvitse ruokkia. Koska koira täytyy ruokkia joka tapauksessa, kannattaa ruoka käyttää hyödyksi vahvistamalla toivottuja käytöksiä: sitä käytöstä mikä kulloinkin vahvistamista eniten tarvitsee. Koiran aikuistuttua 2-3 v. iässä vahvistaminen voidaan harventaa melkein kokonaan pois, toki käytöksestä riippuen. Tiettyjä asioita itse vahvistan läpi elämän, esim. luoksetuloa.

Kyllähän koiraa pitää kieltää vai?

Ihmisen lajityypillinen käytös on pääsääntöisesti koulutuksen osalta ei-toivottuun käytökseen reagoimista, jolloin ei-sana on tiiviissä käytössä. Valitettavasti ei-sanan jatkuvasta hokemisesta on seurauksena:

• koira elää negatiivisessa ei-maailmassa, jossa on vain kiellettyjä asioita ja kieltäminen kovenee koko ajan, koska koira tottuu rankaisuihin
• koira ei edelleenkään tiedä, mitä sen pitäisi tehdä
• jatkuva ei-sanan hokeminen ei tunnu ihmisestäkään hyvältä, vaan se käynnistää kehossa negatiivisen tunnereaktion
• koirasta tulee passiivinen, ja sen sitä myötä sen elämänlaatu heikkenee

Miltä itsestäsi tuntuisi, jos esimiehesi tai puolisosi kertoisi vain, mitä et saa tehdä, mutta ei kertoisi mitä sinun pitäisi tehdä ansaitaksesi palkkasi tai huomiota?

Kieltomuotoa ei ihmisenkään kehittyneemmät aivot kunnolla ymmärrä. Testataanpa! Pyydän sinua kohta olemaan ajattelematta jotain. Mieti jo valmiiksi, mitä ajattelet sen sijaan. No niin. Tässä tämä tulee:

• älä ajattele keltaista elefanttia.

Mitä olit päättänyt ajatella? Mitä ajattelit? Näitkö mielessäsi keltaisen elefantin vai jotain muuta?

Kieltämisen sijaan käytän käytöksen keskeyttämiseen luoksetulovihjettä. Tällöin toivottu käytös vahvistuu ja saan harjoiteltua erittäin tärkeää taitoa jatkuvasti arjessa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Ja suhde koiraan paranee, koska minkäänlaista konfliktia ei tule.

Positiiviseen vahvistamiseen keskittyvä koulutus ei silti ole sallivaa. Päinvastoin palkkion taitavalla käytöllä saadaan tottelevaisimmat ja parhaiten käyttäytyvät koirat. Koulutuksen tavoite on saada koira haluamaan samoja asioita kuin ihminen. Mikä on järkevämpää ja tehokkaampaa? Ei mikään.

Kituvuosi

Kun pentu tulee 5-6 kuukauden ikään, sitä alkaa kiinnostaa ulkomaailma. Tässä vaiheessa makupalat ja omistajan huomio kokevat rankan inflaation. Koira ei kuitenkaan tee tätä pahuuttaan, eikä edes uhmatakseenkaan. Se vain yksinkertaisesti havahtuu tosiasiaan, että maailmassa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, eikä koira jaksa ymmärtää, miksi se ei voisi maailmaa tutkia. Koiralapsi vain valitsee elämässään niitä asioita, mitkä sitä kiinnostavat. Jos tässä kohtaa lähtee pakottamalla, kurittamalla ja kieltämällä “laittamaan koiraa ruotuun”, pahimmillaan pilaa suhteen koiraan, ja sen vaikutukset kantaa läpi koiran koko elämän. Koko uhmaikä-käsite pitäisi unohtaa. Kituvuosi on alkanut.

Tästä syystä – eli koska kituvuosi on kaikilla edessä – pitäisi töitä tehdä jo ennakkoon. Eli 4-5 ensimmäisen kuukauden aikana pitäisi vahvistaa toivottuja käytöksiä niin paljon kuin suinkin ehtii, eritoten lähellä pysymistä. Mutta koska nimenomaan lähellä pysyminen ei useinkaan pennun kanssa ole mikään ongelma, koska pennut pysyttelevät lähellä ihan automaattisestikin tuossa iässä, ihmiset eivät yleensä tee mitään. Tämän iän jälkeen koirat yleensä alkavat vasta vetää hihnassa, koska ne kaikki uudet tuoksut katujen varsilla alkavat kiinnostaa. Se, ettei pentu tähän mennessä ole hihnassa vetänyt, ei merkitse mitään – siis todellakaan ei mitään, nada, nothing – jos kyseistä käytöstä ei ole järjestelmällisesti vahvistanut. Siksi pikkupennun kaikkia oikeita käytöksiä pitäisi vahvistaa niin paljon kuin vain ikinä ehtii silloin, kun se vielä on todella helppoa. Jos haluttuja käytöksiä ei vahvista, ne eivät taatusti säily kituvuoden alettua.

Kituvuosi alkaa siis noin puolen vuoden iässä ja kestää vuoden. Kituvuosi on haastavin vuosi omistajalle. Vaikka olisi kouluttanut koiraa esimerkillisesti tuon ensimmäisen puoli vuotta, ei kovin vahvoja käytöksiä vielä ole johtuen koiran nuoresta iästä. Kituvuoden alettua vahvojen käytösten kouluttaminen on haastavampaa kuin ennen sitä. Koiran saavuttaessa 1,5 v rajapyykin alkaa helpottaa ainakin nartuilla. Kaksivuotiaasta eteenpäin nartut ovat taas helppoja (jos on tehnyt oikeita asioita). Uroksilla hormonit ja kiinnostus tyttöjä kohtaan saattaa aiheuttaa sen, että helppoa elämää saa odottaa usein vähän pidempään. Toki aina on yksilökohtaisia eroja.

Teinibesserwisser

Eräs huomionarvoinen seikka kannattaa mainita. Kun kouluttaa positiivisen vahvistamisen kautta, saa koirasta esiin teinibesserwisserin. Kun teinikoira pääsee paukuttelemaan henkseleitä, se on tyytyväinen teinikoira. Säädä siis treenien vaikeustaso sellaiseksi, että koirasi pystyy siitä suoriutumaan, aidosti kokee onnistuvansa ja saa palkkion, jota se tahtoo. Kehu sitä kunnolla, niin että se todella tietää olevansa hyvä. Ja kohta huomaat, kuinka teini – maailman loputtoman tutkimisen sijaan – paukuttelee henkseleitä pyytämiäsi tehtäviä suorittaessaan. Suhteesi koiraan vahvistuu ja koirallesi kehittyy terve itseluottamus. Tällöin voit paukutella henkseleitä jokusen kerran itsekin!

Aloita siis käytösten vahvistaminen heti, kun saat pennun, tai vaikka jo kasvattajan luona. Ja muista, että pentu oppii silloinkin, kun et sitä varsinaisesti opeta.

Artikkelikuva: Oona Pesonen