Työssäni kuulen viikoittain omistajien tuskailevan, etteivät he näe ajoissa muutoksia koiriensa käyttäytymisessä, liikkumisessa jne., vaan vasta silloin, kun ongelmat tulevat esiin isoina ”kuin puskista”. Tämä on ihan normaalia.

Vaikka olemme päivittäin koiriemme kanssa tekemisissä, olemme toisaalta hankalassa tilanteessa; kun muutokset tulevat pikkuhiljaa, emme välttämättä näe niitä heti, vaan silmämme ”sokeutuvat”. Huomaamme ongelman vasta sitten, kun tilanne on edennyt pitkälle ja näkyy esim. koiran ontumisena. Lisäksi koirat pyrkivät peittämään ongelmiaan niin pitkään kuin mahdollista ja niiden kipukynnys on yksilöllinen.

Näkemiskykyä voi harjoittaa (ja usein niin ongelmien myötä käykin), sillä omistajien helpottamiseksi on tietynlaisia ”perusperiaatteita”, joista voi päätellä koiralla olevan lihasongelmia. Otan esimerkeiksi yleisimpiä arjessa ilmeneviä asioita.

Jos koira yhtäkkiä lopettaa venyttelyn kokonaan tai osittain tai vastaavasti venyttelee jatkuvasti, ts. normaali venyttelykäyttäytyminen muuttuu, on se merkki ongelmista.

Koiran päivärutiinit tutuiksi

Koirat venyttelevät yksilöllisesti, joten on tärkeää oppia tuntemaan oman koiran normaalit venyttelytavat. Venyykö sekä etu- että takapää vaiko jompikumpi? Makuulta ylös noustessa koira venyttelee yleensä aina. Terve koira venyttelee useita kertoja päivässä. Jos koira yhtäkkiä lopettaa venyttelyn kokonaan tai osittain tai vastaavasti venyttelee jatkuvasti, ts. normaali venyttelykäyttäytyminen muuttuu, on se merkki ongelmista. Kun koira lähtee liikkeelle, käveleekö se normaalisti vai näyttääkö liike kankealta? Katsahtaako koira äkillisesti taaksepäin ikään kuin ”näkisi haamuja”?

Lenkille lähtiessä voi ilmetä apaattisuutta, valjaiden/pannan pakoilua tai koiran piiloutumista lenkkivarusteet nähdessään. Jos koira kuljetetaan autolla lenkkipolun äärelle, lihaskireydet ilmenevät koiran epäröintinä autoon hypätessä: se hakee ponnistuspaikkaa useampaan kertaan, jättää hypyn kesken tai kieltäytyy hyppäämästä. Lenkillä lihaskireys näkyy askelpituuden lyhenemisenä: koira ei ravaa vaan mieluummin peitsaa tai laukkaa. Koira voi olla myös haluton liikkumaan tai se väsyy normaalia nopeammin. Tällöin on ihan turha ”kiskoa pannasta”, vaan koiran kannalta on parempi kääntyä takaisin kotiin selvittämään, mikä on vikana. Koiran liikkuessa omistaja voi seurata, heiluuko häntä molemmin puolin, nostaako koira hännän ylös ja miten se kantaa päätänsä; pystyykö nostamaan pään selkälinjan yli?

Jos ulkona on satanut tai koira pestään, tarkkaile, miten koira ravistelee turkkinsa. Meneekö ravisteluliike koko koiran läpi päästä häntään vai ravisteleeko se varovasti ja ravistus jää ikään kuin kesken, esimerkiksi ravisteluliike ei mene takapäähän asti? Jo tällainen muutos on merkki ongelmasta.

Ruokintatilanteessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, pystyykö koira laskea päänsä alas ja syödä maasta vai olisiko sille helpompi, jos ruokakuppi olisi ylempänä telineessä? Seisoessa koira saattaa viedä takajalkoja mahan alle tai köyristää selkäänsä. Ruokailun jälkeen hyvän makuupaikan löytäminen tuottaa koiralle päänvaivaa. Koiran ei ole oikein hyvä olla missään, vaan se vaihtaa paikasta toiseen ja rauhoittuminen on hankalaa. Samanlaista käyttäytymistä ilmenee usein myös öisin: levottomuus kielii kivusta.

Tarkkaile, miten koira ravistelee itsensä. Jatkuuko liike koko kropan läpi vai jääkö liike ikään kuin kesken?

Kun koira ei siedä kosketusta

Silittäessään koiraansa monet omistajat luulevat koiran ihon värähtelyä selässä kutinaksi, vaikka se on usein merkki lihaskireydestä ja kivusta. Koira myös saattaa väistellä tai vältellä silittelyä, lisäksi harjaaminen tuntuu epämiellyttävältä. Pahimmillaan koira saattaa ruveta ärhentelemään ihmisille, toisille koirille/kissoille, kun sitä lähestytään tai sen ohi kuljetaan. Usein tällaisen käyttäytymisen taustalla on kiputila, mikä on hyvä selvittää tarvittaessa eläinlääkärillä. Koiran ärhentelyä ei voi nimetä ”huonotuulisuudeksi” tai ”luonnevikaisuudeksi”, sillä koiran perusluonne ei muutu ykskaks ilman syytä.

Koira nuolee jatkuvasti

Hierontakäynnin yhteydessä kysyn omistajilta, nuoleeko, kirputtaako tai järsiikö koira itseään häiritsevän usein jostain? Koiralla on luontainen tapa nuolla kipeää kohtaa tai kivun heijastetta. Me ihmiset tiedämme, miten sormet puutuvat, kun hartiat ovat jumissa. Koiralla ei tällaista päättelykykyä ole, vaan se hoitaa itseään ranteesta ja tassuista. Tassunpohjia nuollessa on hyvä tarkistaa, ettei siellä ole tikkua/tulehdusta tmv. ärsykettä, ja jos ei ole, on syytä epäillä kireyttä ylempänä lihaksistossa.

Kipeä kohta voi olla missä tahansa: nivelessä (nivelrikko?), selkärangassa (spondyloosi, fasettilukko?) tai pehmytkudoksessa (revähdys?). Jos kipua on jatkunut pitkään, ko. alueella karvan väri ja laatu ovat muuttuneet jatkuvasta nuolemisesta johtuen. Myös kynsien epätavallinen kuluminen on oire ongelmista, ts. koira laahaa jalkojaan.

Omistajan huoli

Ei ole olemassa isoa pumpulia, johon koiran voisi kääriä ja siten välttyä ongelmilta. Tärkeämpää on muistuttaa itseään, että aina kun koiran liikkuminen, asento, käyttäytyminen tai toiminta hiemankaan muuttuvat normaalista poikkeavaksi, on siihen syytä tarttua heti ja selvittää muutoksen syy. Tällöin ongelmat eivät ehdi paisua isoiksi. Koiran käyttäytymistä ei pidä myöskään inhimillistää; se ei tee asioita kiusatakseen eikä se näyttele, vaan toimii viettiensä ja vaistojensa varassa kullakin hetkellä. Ongelmien syyn löytäminen on joskus melkoista salapoliisityötä, mutta sitäkin palkitsevampaa syyn löytyessä. On hyvä opetella ”näkemään ja kuuntelemaan koiraa”.

Artikkelikuva: Oona Pesonen


MAINOS

Koira- ja hevoshieroja vuodesta 2006. Täydennyskoulutuksena mm. O.T.E.-fasciakäsittely, eläinrefleksologia, koirien jäsenkorjaus ja laserterapiahoidot

1 KOMMENTTI

  1. Voi ei!
    Kirjoitin pitkän jutun ja se hävisi ennenkuin kerkesin lähettää☹
    Luin kirjoituksesi ja se oli todella hyvin ja selkeästi kirjoitettu!

    Olin tässä etsinyt ja lukenut monen monta juttua, mutta en saanut oikein mielestäni sellaista tarinaa joka olisi sopinut minun koiran vaivaan.

    Tässä sinun kirjoituksessa oli kaikki se mitä yritinkin etsiä.

    Olen pähkäillyt mikä koirallani on kun se pitää häntää alhaalla. Tosin tiesinhän sen että sillä täytyy olla kipuja. Ei pysty venyttelemään takajalkoja ja ei hyppää sohvalle.

    Läähättelee kotona välillä sellaista nopeaa hengitystä suu auki.

    Kiipesi pari päivää sitten jälleen kerran oravan perään puuhun. Kerkesi nyt vain kolme kertaa menemään vauhdilla ylös ja taas pudottaen itsensä alas, kun kiljaisi kovaa ja tuli itkien ja vinkuen kyyryssä luokseni.

    En tiedä mitä tapahtui. Tarkistin puun ja alastulopaikan. Ihan ok, ei mitään mihin olisi voinut satuttaa.

    Eli joku paikka nyt revähti tai linksahti jotenkin. Tiedä sitten oliko selkä, vatsa vaiko lonkka.

    Kipeä taitaa olla aikalailla. Ei valita, mutta vaihtelee paikkaa vähän väliä. Pystyy kävelemään ihan hyvin.

    Tätä kiipeilyjuttua ennen on kyllä ollut hiukan omituista käytöstä.
    Sen pissa-kakka yritykset tunnin lenkin jälkeen, jolloin se on käynyt jo molemmilla hädillä. Mitään ei enää tule kun kaikki on jo tullut, mutta pysähtyy vähän väliä pissa-asentoon ja kakka-asentoon vuoron perään 😮

    Ja se myös kääntyy aina välillä katsomaan peräpäätään kuin joku olisi tuikannut sitä takapuoleen.

    Siksi en oikein tiedä että mikä paikka revähti siinä kiipeilyssä, jos on ollut jo aiemmin jotain häikkää mistä en ole ollut tietoinen.

    Yritin löytää tietoa siitä että onko vaiva selässä jos ei saa häntää ylös ja se on kipeä…vai sattuuko johonkin kun häntää yrittää nostaa ylös.

    Vai onko se vaan merkki että johonkin koskee.

    Koirani on 10v ja se on Kiinan harjakoiran ja snautserin sekoitus. Paino noin 13kg. Niin, ja se on tyttö.

    Olen antanut sille reseptikipulääkettä, mutta ei auta siihen että venyttely sattuu, eikä pääse hyppäämään sohvalle.

    Niin että kiitos hyvästä kirjoituksesta!
    Terveisin Auli Joutsimies
    Ps. Minulla ei ole mitään verkkosivuja.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän