Welsh corgi pembroke Tino (Puksipuun Lemmenliekki) ja ohjaajansa Mira Äikiä nousivat rally-tokon SM-kilpailuissa yleisön suureksi suosikiksi. 10-vuotias Tino taipui ketterästi käännöksiin ja teki erittäin varmaa ja iloista suorittamista upeassa kontaktissa ohjaajansa kanssa. Jo karsintaradan jälkeen oli moni katsoja aivan ihastuksissaan parivaljakon tekemisestä, ja finaaliradalla koirakko räjäytti lopullisesti potin: Tino ja Mira nappasivat radalta täydet 100 pistettä ja SM-kultaa! Palkintojenjaossa oli moni katsojista liikuttunut tämän parivaljakon saavutuksesta. Corgiherran suomenmestaruus oli osoitus rally-tokon hienoudesta: myös huipulla voi pärjätä laajalla rotukirjolla ja ikäjakaumalla. Mikä sitten nosti Tinon ja Miran näin hienoon menestykseen? SporttiRakki jututti parivaljakkoa kilpailun jälkeen.

”Harrastuskoirana corgi on iso koira pienessä paketissa. joskin tinolla moottoria on ehkä keskivertoa vieläkin enemmän, ainakin mikäli ikäisiinsä vertaa.”

Suomenmestarin tyylinäytettä kontaktista. Tinon kontakti ohjaajansa ei herpaannu hetkeksikään.

Eläkeläiskoirasta suomenmestariksi

Tinon harrastusura alkoi aikoinaan tokon puolella, jossa koirakko kilpaili aina TK2-koulutustunnukseen asti. Siinä kohtaa into tokoiluun hiipui ja muut lajit menivät edelle. Corgin lisäksi taloudessa kun on myös hovawart sekä kaksi lapinporokoiraa, joiden kanssa Mira on harrastanut ja kilpaillut useammassa lajissa. Pk-haku on isojen koirien kanssa ollut päälaji jo monen vuoden ajan, mutta myös agilityssä ja tokossa Mira on kilpailukentillä käynyt. Tino jäi tokoinnon hiipuessa kotikoiraksi ja vietti useamman vuoden ”eläkeläiskoiran” virkaa tyytyen metsälenkkeihin, mejään (verijälkeen) ja vain huvin vuoksi treenailuihin – kävi tosin suorittamassa BH-kokeen noina vuosina. Miran pk-kisakoira kuitenkin loukkaantui, mikä aiheutti ohjaajalle harrastustyhjiön ja epävarmuuden siitä, tulisiko koirasta enää toivuttuaankaan metristä estettä ylittämään ja mitä siinä tapauksessa keksittäisiin tilalle.

Kesällä 2015 Mira osui rally-tokotreeneihin täysin vahingossa mennessään aivan muissa asioissa seuransa (JSPKH) kentällä käymään. Hän jäi ihmettelemään kentällä käynnissä olleita rally-tokotreenejä ja miettimään, että mikähän tämä uusi juttu oikein on.

”Lähdin kokeilemaan rataa ihan huvin vuoksi tämän saikulta palailleen lapinporokoiran kanssa, ja sehän oli ihan hauskaa vaihtelua. Ja mikä parasta, koira oli innossaan. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että tämä vois sopia meidän Tinollekkin, ja siitä se ajatus sitten lähti.”

Mira kahlasi kahdella koiralla alo- ja avo-luokan läpi vajaassa 4 kuukaudessa. Voittajaluokka oikeanpuolen tekemisineen ja peruuttamisineen toi sitten mukanaan jo enemmän haastetta. Miralle itselleen oikean puolen tekeminen oli paljon haasteellisempi kuin koiralle, sillä vahva toko- ja pk-tausta olivat aina opettaneet toimimaan koira vasemmalla puolella. Viime vuosi menikin sitten keskittyessä täysin Tinon kanssa treenaamiseen. Parivaljakko teki ensimmäisen startin ja myös tuloksen mestariluokasta viime joulukuussa, ja siitä lähtien on mestariluokka ollut tiiviisti opettelun alla – etenkin ohjaajalla. Matkan varrella Mira on hakenut ja saanut paljon neuvoja lajia paremmin tuntevilta, mistä hän onkin erittäin kiitollinen.

Tinon vauhti, ketteryys ja innokkuus rallyradalla eivät jääneet katsojilta huomaamatta.

Mikä tekee corgista hyvän rally-tokokoiran?

Mira kertoo, että harrastuskoirana corgi on iso koira pienessä paketissa. Paimenkoirana se on tottunut tekemään töitä, ja yleensä ne omaavat vallan hyvän ruokahalun, joten motivoiminen ei tuota ongelmaa. Ulkonäöstään huolimatta corgit ovat varsin ketteriä liikkeissään, eikä niitä radalla – sen paremmin kuin lenkeilläkään – odottelemaan joudu.

Mira toteaa, että Tino on hyvin tyypillinen corgi näissä asioissa, joskin moottoria on ehkä keskivertoa vieläkin enemmän, ainakin mikäli ikäisiinsä vertaa.

”Herkkujen eteen se on valmis tekemään mitä vaan milloin vaan! Joskus herralla on intoa vähän liikaakin ja se tarjoaa jo valmiiksi ylimääräisiäkin liikkeitä, jos se makkaran saantia vaikka nopeuttaisi. Ei voi koskaan tietää. Mutta iän myötä on myös keskittymiskyky sen kun parantunut. Ulkopuoliset asiat harvemmin enää häiritsevät, kuten joskus nuorempana. Esimerkiksi kisan aikana vihmonut sade olisi joskus saattanut olla isompikin ongelma, nyt se ei SM:issä työntekoa haitannut yhtään.”

Miran mielestä heidän vahvuudet koirakkona liittyvät ilman muuta Tinoon ja sen varmaan suorittamiseen. Koira pitää hyvin kontaktin ja on koko ajan kuulolla, jolloin se on valmiina heti suorittamaan, mitä vain ohjaaja pyytääkin. Koirakon virheet ovatkin ennemmin johtuneet ohjaajan omista unohduksista radalla. Kokemus tuo kuitenkin tähänkin varmuutta, ja Mira toteaakin, että SM-kilpailuissa hoitivat he vihdoin molemmat omat tonttinsa nappisuorituksen lailla.

Tino ja merkillemeno finaalin karsintaradalla.

Rentoa menoa myös arvokisatasolla

Ohjaaja kehuu vuolaasti SM-kilpailuja ja niissä vallinnutta rentoa tunnelmaa.

”SM-kisoista jäi kyllä aivan uskomattoman hyvät tunnelmat. Tottakai tämmöisen tuloksen jälkeen, mutta muutenkin. Kaikki asiat siellä toimivat oikein mallikkaasti, ja tunnelma kehän laidalla oli upea. Tiukkapipoista kilpailua tuolta ei olisi löytänyt hakemallakaan. Rally-tokoa aivan parhaimmillaan!”

SM-kilpailuihin parivaljakko valmistautui tavalliseen tapaan, ei mitenkään normaalista poiketen. Kesän aikana he ehtivät ottaa vain muutamat ratatreenit sekä kilpailla vain muutaman kerran, muuten ovat treenanneet vain yksittäisiä liikkeitä omin päin. Kuitenkin pieni muutos vielä SM-kilpailujen alla tehtiin: jäävien liikkeiden (liikkeestä istu, seiso) erottamiseen lisättiin pieni käsimerkki, joka toi varmuutta oikean asennon suorittamiseen.

”Muuten SM-kisoihin lähdettiin, kuten muihinkin, tekemään omaa tulosta miettimättä, mihin se riittää. Se katsotaan sitten lopussa. Ja suoraan sanottuna, en ikinä olisi voinut tälläistä sijoitusta edes unelmoida! Vaikka toisaalta koiran osaamisen kyllä tiedän ja sen, että hyvänä päivänä voi vaikka ne täydet pisteetkin ottaa. Mutta että se sellainen päivä osui SM-kisaan, niin olihan se suuri yllätys.”

Mira ja Tino ratkaisivat suomenmestaruuden nappaamalla finaaliradalta täydet 100 pistettä.

Vielä tuleviin SM:iin?

Tinon osalta tavoitteena oli päättää kisaura tähän kauteen, koska koiralla on ikää jo yli 10 vuotta. Mira ajatteli etukäteen, että tämä SM-kilpailu voisi olla hyvä viimeinen kilpailu. Parivaljakko sai kuitenkin saman päivän aikana kaksi valionarvoon oikeuttavaa tulosta, joten kolmannen tuloksen hakemista olisi kuitenkin vielä mukava lähteä yrittämään. Sen mahdollisesti saavuttaessaan Tino olisi rotunsa ensimmäinen rally-tokovalio. Sen jälkeen voisi sitten miettiä eläkeasiaa uudestaan.

Kilpailuissa oli mukana myös vanhempiakin koiria, mikä toi myös Miralle toiveita uran jatkumisesta. Jossakin vaiheessa ainakin hypyt voivat kuitenkin olla turhankin haastavia pitkälle ja matalalle koiralle, vaikka ne nyt vielä hyvin yli menivätkin.

”Toisaalta nythän meillä olisi tie seuraaviin SM-kisoihin auki, joten paljon on mietittävää. Ehkä me vielä niihin tähdätään. Mutta kaikki riippuu kaikesta ja eniten tietysti koiran kunnosta. Mutta niin tai näin, niin rally-tokoa en kuitenkaan itse jätä, aivan mielettömän hieno ja monipuolinen laji. Jospa se olisi meidän Kalle-hoffin vuoro vaihtaa pk-puoleta tänne seuraavaksi.”

Rally-tokon suomenmestarit 2017

MAINOS