Saksalaisten Esther Schalken ja Hans Ebbersin koulutusmenetelmissä yhdistyvät käytännön kenttäkokemus ja eläinten käyttäytymistieteet. Uraauurtavaa työtä palvelus- ja työkoirien parissa tehnyt kaksikko luennoi Porvoossa elokuussa.

Porvoossa pidetyssä seminaarissa pureuduttiin suojelun kouluttamiseen sekä sen pilkkomiseen pienempiin osiin. Seminaarissa oli mukana niin harrastajia kuin työkoiran ohjaajiakin.

Suojelukoulutus perustuu koiran metsästyskäyttäytymisketjun hyödyntämiseen. Schalke kannustaa opettamaan koiralle ensin saaliin hiljaisen tuijottamisen, minkä jälkeen koira saa käydä saaliiseen kiinni. Koiralle ei tule aiheuttaa turhaumaa ennen kuin sille on opetettu, miten sen kannattaa käyttäytyä.

– Turhautumista tai konfliktia ei kannata erehtyä tulkitsemaan motivaatioksi, Schalke huomauttaa.

Hans Ebbers ja Esther Schalke. Uraauurtavaa työtä palvelus- ja työkoirien parissa tehnyt kaksikko luennoi Porvoossa elokuussa.

Urheilukoiran ja työkoiran erot

Koska poliisikoiran on pystyttävä toimimaan missä tilanteessa tahansa, harjoittelussa tulee olla paljon vaihtelua. Käytöksen ei tulisi ehdollistua tiettyyn ympäristöön.

Urheilukoiralle kenttäympäristöön ehdollistuminen on etu. Kun suojelua harjoitellaan ainoastaan kentällä, koiralla ei ole tarvetta purra tai vartioida missään muualla. Ympäristöstä tullee vihje käyttäytymiselle. Poliisikoiralle ei näin saa käydä.

– Miten poliisikoira puree ilman suojavarusteita olevaa ihmistä, selviää vasta ensimmäisessä oikeassa kiinniottotehtävässä. Sitä emme voi harjoitella, muuten loppuvat avustajat kesken, Schalke vitsailee.

– Kaikkea muuta vaihtelua täytyy harjoitella todella paljon, Schalke painottaa.

Myös hyvän puruotteen ja vastustamisen määritelmää kannattaa miettiä.

– Kun IPO-koirille on tapana vahvistaa purussa usein vetämistä, poliisikoiralla tulee aina vahvistaa otteen parantamista ja sitä, että koira pikemminkin työntää kohti maalimiestä. Jos koira vetää taaksepäin, vaarana on, että ote lipsuu huonommaksi.

Erityisesti IPO-koiraa voi ja kannattaa rakentaa kokonaan saaliin kautta. Uhkan eli kokeen kuormitusvaiheen voi opettaa merkityksettömäksi totuttamisen avulla. Koiraa kosketellaan paljon arjessa. Purujen perusharjoittelua tehdään ensin häiriöttömässä olosuhteissa ja pikkuhiljaa koiraa totutetaan erilaisiin kosketuksiin ja liikkeisiin myös purun aikana.

– Poliisikoirat joutuvat kohtaamaan todellista uhkaa sekä vastaamaan siihen, joten koulutuksen edetessä pidemmälle pitää tämäkin puoli käydä läpi, Schalke toteaa.

– Kouluta kuitenkin ensin tekniikka ja hyvä tunne, lisää vasta myöhemmin painetta. Jos koira on jo alussa stressaantunut, ja opeteltavan käyttäytymisen aikana stressiä vielä lisätään, lopputulos on todella huono. Koira ei opi asioita, eikä liiaksi kiihtyvää koiraa tarvitse edes viranomaiset. Käyttäytymisen on oltava luotettavaa.

Stressi myös huonontaa puruotetta, Ebbersin mukaan maleilla usein enemmän kuin saksanpaimenkoirilla. Kauaskantoisempiakin vaikutuksia on.

– Kun poliisikoiriemme koulutus vielä perustui uhkaan eikä koiria opetettu rentoutumaan, ne lopulta sairastuivat. Koirat jouduttiin poistamaan työtehtävistä paljon aikaisemmin kuin nykyään.

Elekielen taustalla olevat tavoitteet ja tunteet

Schalke ja Ebbers ovat molemmat taitavia tulkitsemaan koirien eleitä ja niiden taustalla vaikuttavia tunteita ja tavoitteita. Asiaa tarkasteltiin niin videoiden kuin käytännön harjoitustenkin avulla.

– Kun koira haukkuu suu ammollaan niin, että sen suu näyttää sivusta V-kirjaimen muotoiselta ja kaikki hampaat näkyvät, ja sen korvat ja otsa ovat taaksepäin vetäytyneenä, koiran tavoite on kasvattaa etäisyyttä. Tähän liittyy pelkoa ja ahdistusta. Koira haluaa karkottaa uhan ja jäädä itse henkiin.

– Kun koira tarkkailee kohdettaan silmät ja suu rentoina, koira haluaa saalistaa, Schalke analysoi.

Käytöksen taustalla olevat tunteet ja tavoitteet on hyvä tunnistaa, jotta osaa ohjata koiraa oikeaan suuntaan. Esimerkiksi haukkumista ei voi voimistaa tuottamalla koiralle uhkaa tai kipua, sillä koira vastaa siihen luontaisesti murisemalla, puremalla, kiljumalla tai yrittämällä pakoon. Vahva ja rytmikäs haukkuminen ei ole aggressiivista, vaan opittua käyttäytymistä, joka koulutetaan koiralle hyödyntämällä turhaumaa.

Irrotukset kuntoon

Irrottamiseen syntyy helposti negatiivinen mielleyhtymä jo varhain, kun pennun suusta pelastetaan omistajan tavaroita, kiviä, roskia ja muuta arvokasta tai pennulle vaarallista. Jokaisella kerralla pentu menettää jotain. Myös harjoituksissa irrotuksen jälkeen koira usein menettää palkkion ja joutuu työskentelemään lisää.

Schalke ja Ebbers kehottavatkin kääntämään asetelman toisin päin.

– Menettämisen sijaan irti-vihjeen pitäisi tarkoittaa, että saat jotain.

Ebbers kouluttaa irrotuksen luomalla ensin vihjesanalle ison merkityksen. Kun koira istuu ohjaajan edessä eikä koiralla ole mitään suussa, ohjaaja sanoo irti ja antaa heti koiralle ruokapalkkion. Tätä toistaan. Seuraavan vaiheen toistoissa koira istuu avustajan edessä ohjaajan ollessa koiran takana. Kun ohjaaja sanoo vihjesanan, avustaja antaa koiralle ruokapalkkion.

Vasta kolmannen vaiheen harjoituksissa koira istuu ohjaajan edessä suussaan vähäarvoinen lelu tai esine. Ohjaaja sanoo irti, jolloin lelu putoaa koiran suusta, ja ohjaaja palkitsee koiran. Jos koira ei irrota ja tilanne on muuten tuttu, edellisiä harjoitusvaiheita ei varmastikaan ole toistettu riittävästi.

Neljännen vaiheen harjoituksissa alkuverryttelynä vahvistetaan edessä istumista (naksu + ruoka). Sen jälkeen koiran annetaan purra esimerkiksi pehmeään purutyynyyn. Lyhyen taistelun jälkeen tulee vihje irrottamiseen ja ruokapalkkio. Alkuverryttelyn ansiosta koira istuu jälleen ohjaajan eteen, jolloin sille annetaan heti mahdollisuus uuteen puruun, ja sujuva harjoitusluuppi pääsee alkamaan alusta.

Viidennessä harjoitusvaiheessa ruoka palkkiona jätetään pois, ja irrotukset vahvistetaan nopeasti uudella mahdollisuudella purra. Irrottamiseen luodaan positiivinen tunnetila: mitä nopeammin irrotat, sitä nopeammin saat purra uudelleen. Toki uusi kiinnikäyminen ei saa tulla automaattiseksi, joten koulutusvaiheessa 4-6 purun antamista aletaan myös viivyttää. Samalla istuminen ohjaajan edessä jalostuu hiljaiseksi vartioinniksi ja kiinni-vihjeen odottamiseksi.

Kuudes vaihe on palaamista kohtaan neljä, mutta koira istuukin taas avustajan edessä, ja ohjaaja antaa irrotusvihjeen koiran takaa. Lisäksi irrottamistaidot tulee yleistää erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä ohjaajan sijanteihin suhteessa koiraan.

Irrotukset opetetaan koiralle 6-vaiheisen menetelmän avulla, jossa menettämisen sijaan koiralle luodaan positiivinen mielikuva irrottamisesta.

Yhteistyötä ja itsehillintää

On erittäin hyödyllistä opettaa koira työskentelemään ohjaajalle etäpalkkioiden keskellä, ja vahvistaa käytöstä vapauttamalla koira palkkiolle.

– Imuttaminen, kainalopallo sekä muut yleiset tavat opettavat koiraa tuijottamaan ja seuraamaan primäärivahvistetta. Jos koira lopulta tuijottaa maalimiestä, kun yrität saada sen seuraamaan, on turha rangaista koiraa. Olet antanut sen harjoitella primäärivahvisteen katsomista, Schalke huomauttaa.

On hyvä, jos koira oppii nauttimaan erilaisista palkoista, ja jos ohjaaja pystyy yllättämään koiran uusilla ja monenlaisilla vahvisteilla. Odotettua parempi tai mielenkiintoisempi palkkio saattaa toimia tehokkaana vahvisteena. Koiran odottaman vahvisteen ja ohjaajan antaman vahvisteen välille syntyy positiivinen kontrasti.

Vastaavasti koira saattaa myös pettyä tarjottuun palkkioon.

– Negatiivinen kontrasti koiran odottaman palkkion ja koiralle annetun palkkion välillä saattaa toimia rangaistuksena ja vähentää käyttäytymistä, vaikka ohjaaja yritti vahvistaa sitä, Schalke varoittaa.

Näin ollen esimerkiksi koiria, joille maalimies on rakennettu paljon arvokkaammaksi palkkioksi kuin mikään, mitä ohjaaja voi tarjota, joudutaan suojelutreeneissä käyttämään vahvisteena vain etäpalkkaa eli maalimiestä. Kaikki tapahtuu kuitenkin ohjaajan kautta ja luvalla, jotta koiran yhteistyö ohjaajan kanssa säilyy ja vahvistuu.

Virheistä rankaiseminen

Koulutuksessa voi käyttää positiivista tai negatiivista rankaisua eli epämiellyttävän asian lisäämistä tai palkkion mahdollisuuden poistamista. Schalken mielestä tärkein kysymys on, miten koira pääsee eroon rankaisun aiheuttamasta stressistä. Positiivinen rankaisu on mahdollinen, jos koira oikeasti osaa ja ymmärtää, miten käyttäytymällä sen voi välttää, ja kouluttaja osaa käyttää sitä. Harvat osaavat.

Kouluttajalla tulee olla paljon kokemusta koiran kehonkielestä. Ajoituksen on osuttava sekunnilleen kohdalleen, ja rankaisun täytyy olla tarpeeksi vahva toimiakseen ilman, että se aiheuttaa trauman.

– Jos rankaisu on liian heikko, koiran ongelmakäytös jatkuu, ja kouluttaja käyttää yhä kovempia rankaisuja. Koira siedättyy rankaisuihin ja kestää rankaisuja yhä enemmän.

Positiivisen rankaisun seurauksena ei-toivottu käyttäytyminen saattaa hetkellisesti loppua. Oleellinen kysymys on, mitä tapahtuu seuraavaksi.

– Nopeusvalvontakameroiden ansiosta et opi hiljentämään ajonopeuttasi. Opit ainoastaan toimimaan niin, ettet jää kiinni. Jos jatkossa saisit palkkioita sen mukaan, kun ajat oikeaa nopeutta, vahvisteiden kautta motivaatio haluttuun käytökseen kasvaisi.

Schalke ja Ebbers kannustavatkin muokkaamaan käyttäytymistä palkkioiden avulla. Anna koiralle oikea palaute oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Jos menee väärin, auta koiraa korjaamaan ja anna hieman heikompi vahviste. Kun koira tekee oikein, anna iso, koiran himoitsema vahviste.

– Meillä on niin paljon tietoa, että voimme kouluttaa toisellakin tavalla. Miksi käyttää positiivista rankaisua?

Odotusten luominen

Koirat oppivat nopeasti käytösten kontekstin sekä niihin liittyvät pienet vihjeet. Kouluttajan kannattaa huomioida, millaisia odotuksia koiralleen luo.

– Laita pentu autoon nukkumaan, kun se on väsynyt. Silloin autosta tulee vihje lepäämiseen. Auto ei saa olla paikka, jolla mennään aina johonkin mukavaan paikkaan. Häkissä vain nukutaan, eikä tehdä mitään muuta.

Samasta syystä Schalke ja Ebbers eivät harjoittele viranomaisten käyttöön kouluttamiensa koirien kanssa kotona. Koti pysyy rauhoittumispaikkana, johon ei liity edes hyvänlaatuista stressiä, kuten treenimahdollisuuksia ja palkkioiden odotusta. Se, että stressihormonitasot on mahdollista laskea alas kotona, on tärkeä seikka virkakoirien hyvinvoinnin kannalta.

Jos johonkin käyttäytymiseen liittää vihjeen, syntyy heti odotuksia. Odotukset, jotka eivät toteudu, luovat turhautumista.

Tiedä, mitä teet

Schalke painottaa, että suojeluun liittyvät tehtävät ovat käyttäytymistä siinä missä kaikki muutkin koirille opetettavat taidot. Aiemmin suojelun kouluttaminen oli vaikeampaa, kun tietoa ja ymmärrystä puuttui.

Seminaarissa esitettiin myös videoita vanhoilta ajoilta ja analysoitiin rehellisesti tekijöitä, jotka väkivaltaisissa menetelmissä suorastaan estivät koiraa oppimasta ja ymmärtämästä.

– Koiraa härkittiin, eikä sen ollut mahdollista edes suorittaa pyydettyä asiaa. Emme halua tätä enää.

Koulutustilanteeseen ei kannata mennä tietämättä, mitä seuraavaksi on harjoiteltava. Ennen koiran ottamista autosta on hahmotettava, mikä on sen tänään harjoiteltava tehtävä, palkitsemiskriteeri ja miksi.

Aivan kaikkea kuulemaansa ei myöskään kannata laittaa miettimättä käytäntöön.

– Jos käyt paljon erilaisissa seminaareissa, älä muuta aina kaikkea jokaisen seminaarin jälkeen. Mieti, miten kuulemasi vinkit sopivat oppimisteoriaan, vai sopivatko lainkaan. On ymmärrettävä mitä tekee, ja miksi sen tekee, Schalke muistuttaa.

Esther Schalke

  • Eläinlääkäri, väitellyt tohtoriksi eläinten hyvinvoinnista
  • Tehnyt akateemista tutkimusta muun muassa poliisikoirien koulutusmenetelmistä
  • Kirjoittanut useita julkaisuja eläinten hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä
  • Tekee yhteistyötä poliisin kanssa
  • Pitänyt seminaareja virkakoiranohjaajille jo 10 vuoden ajan

Hans Ebbers

  • Toiminut poliisina ja erikoisjoukkojen koiranohjaajana
  • Vastaa tällä hetkellä erikoisjoukkojen koirankoulutuksesta ja kaikkien erikoisjoukkojen poliisikoirien jatkokoulutuksesta Pohjois-Reinin Westfalian alueella
  • Kokemusta IPO:sta koiranohjaajana ja tuomarina

Juttu on julkaistu Poliisikoira-lehdessä 3/2017.
Teksti: Katja Kontu & Päivi Romppainen
Kuvat: Päivi Romppainen
Seminaarin järjestäjä: Karita Häkkinen/Eläinpalvelu Niin Kivaa


MAINOS