Aiemmassa artikkelissani (ks. Miten valmistautua pennun tuloon?) pohdiskelin, millaisia etukäteisvalmisteluita olisi hyvä tehdä tai ainakin tiedostaa, kun perheeseen on tulossa pentu. Tiettyjä käyttäytymisiä on hyvä heti vahvistaa tai opettaa uusia hyödyllisiä taitoja kaiken sosiaalistamisruljanssin lisäksi.

Tutustumista puolin ja toisin

Ensimmäiset päivät menevät käytännössä siten, että tutustutaan pentuun ja pentu tutustuu uuteen perheeseensä. Top10-lista on kyllä mielessä, mutta se on tässä vaiheessa vielä toissijainen. Pentua paijataan, nostellaan, kannetaan, sen kanssa leikitään, sen annetaan nukkua, kun sitä väsyttää ja kuskataan päivän mittaan useasti pihalle aina pennun herätessä, syömisen jälkeen ja leikkimisen jälkeen. Ja välillä myös silloinkin, kun vähän alkaa näyttää, että tarvetta olisi.

Ensimmäisten päivien aikana on hyvä seurailla, miten pentu toimii erilaisissa tilanteissa. Seuraamisen pohjalta saa hyvin vinkkiä siitä, onko laadittu top10-lista realistinen vai pitääkö listalle sittenkin lisätä jotakin muuta tai täytyykö jotakin sosiaalistamislistalta ottaa erityiseen syyniin. Neljän kuukauden ikään mennessä pitäisi ehtiä tutustuttaa pentu niin moneen asiaan, joten siinäkin mielessä listausten tarkkailu aika ajoin on hyvä juttu.

Monipuolinen liikunta erilaisissa maastoissa sekä leikkiminen lajitovereiden kanssa on pennulle tärkeätä
Monipuolinen liikunta erilaisissa maastoissa sekä leikkiminen lajitovereiden kanssa on pennulle tärkeää.

Harrastusten pohjataitoja ja sosiaalistamista

Aika nopeasti huomasin, että meillä tämän bordercolliepennun kanssa autoileminen on hieman haastavaa ainakin ensimmäisten päivien osalta, kun pentu äänteli kovin. Niinpä pieniä autoilupätkiä tehtiin sitten paljon ja sijoitettiin ne sopivasti sellaiseen ajankohtaan, kun pentu olisi jo valmiiksi vähän väsynyt. Loppujen lopuksi ensimmäisen viikon jälkeen pentu oli jo varsin tottunut automatkustaja ja mielellään myös halusi päästä autoon.

Toinen asia, minkä huomasin nopeasti, oli se, miten pentu reagoi pakenemalla poispäin, kun jotain yhtäkkistä tai uutta tapahtui tai kuului ympäristössä. Otettiin sitten tehotreeniin se, että kaikesta, mihin pentu nyt sattui reagoimaan tai kiinnittämään huomiota, palkka (nami) tuli minulta. Ilokseni olen huomannut, että reaktion suunta on alkanut vaihtua siihen, että tullaan mieluummin luokseni kuin sännätään muualle. Lisäksi olen itse oppinut ennakoimaan tilanteita paremmin.

Kolmantena asiana huomasin sen, että rauhassa odottamiseen pitää panostaa, ennen kuin mitään varsinaista lajiharrastusta kannattaa aloittaa (etenkin, kun treenaa kahden koiran kanssa). Odottamisen harjoittelu aloitettiin ensimmäisen viikon jälkeen, kun pentu oli mukana toisen koirani agilitytreeneissä, joissa pääpaino oli nimenomaan pennun rauhoittumisharjoituksissa. Rauhassa odottamista onkin sittemmin harjoiteltu lähes päivittäin joko alustatreeninä (pyyhkeellä olemista) tai häkkileikkinä.

pennun_ensimmaisetviikot_hallissa
Treenihallille voi mennä myös vain oleskelemaan eli kuuntelemaan ääniä, katsomaan ja ehkä siinä samalla pääsee vielä syömään ja vähän leikkimäänkin.

Toki huomasin positiivisiakin asioita, joita olen pyrkinyt vahvistamaan. Pentu palkkautuu kivasti namilla, kun sille ensimmäisten päivien aikana rakennettiin ajatus siitä, että ruoan eteen pitää tehdä vähän hommia ja se ansaitaan. Pentu myös tykkää leikkiä, joten siihenkin liittyen palkkaustyökalupakki vaikuttaa hyvältä. Pentu tykkää myös kokeilla kaikenlaista, joten esimerkiksi ensimmäiset tasapainoilut tasapainotyynyillä sujuivat yllättävänkin sujuvasti. Mukavaa on ollut myös se, että pentu suhtautuu ihmisiin avoimesti, mikä onkin tehnyt sosiaalistamisurakasta paljon helpompaa kuin olin etukäteen kuvitellut.

pennun_ensimmäisetviikot_toimistolla
Pennun ottaminen toimistolle mukaan tuo iloa muillekin, ja samalla pentu oppii myös lepäämään uusissa paikoissa.

Milloin lajiharjoituksiin?

Pentu oppii koko ajan, vaikkei sen kanssa tietoisesti harjoittelisikaan mitään. Joka päivä yllätyn siitä, miten paljon pentu jo osaa, vaikkei sen kanssa mitään erityistä ollakaan tehty. Toisaalta se ei kyllä osaa mitään temppuja eikä se ole edes tehnyt mitään lajijuttuja, vaikka olemmekin esimerkiksi agilityhallissa käyneet useamman kerran.

Top10-lista mielessämme puuhastelemme arkijuttujen parissa. Siinä sivussa tulee harjoiteltua esimerkiksi luopumista useassa eri yhteydessä. Yhdessä leikkiessä tulee myös harjoiteltua tärkeitä pohjataitoja esimerkiksi lähdössä pysymisen ja räjähtävän lähdön osalta. Häkkileikit auttavat mm. odottamiseen ja malttamiseen. Myös rutiinit pihalle mentäessä ja sisälle tultaessa auttavat maltin kehittämisessä. Tasapainopuuhastelut ovat pennusta tosi kivoja, mutta ne ovat myös äärettömän hyödyllisiä kropan hallinnan osalta ja tukevat siten myöhempää lajitreenaamista. Samoin luoksetulon treenaamista päivittäin ei voi olla korostamatta liikaa, samoin kuin lähellä pysymisen ja kontaktin tarjoamisen vahvistamista.

Tässä esimerkkinä listaus, miten olen pitänyt kirjaa siitä, mitä erityistä pentu on päivän mittaan päässyt kokemaan.

pennun_ensimmäisetviikot_sosiaalistumissuunnitelma
Yksinkertainen kirjanpito sosiaalistamisen tueksi.

Top10-listan käyttäytymisten lisäksi sosiaalistamisessa on niin paljon tehtävää. Tarkoituksenani on kiikuttaa pentua säännöllisesti uusissa paikoissa, tutustuttaa uusiin ihmisiin ja ääniin sekä tehdä kivoja asioita yhdessä. Kaikki käsittelyharjoitukset, eläinten kohtaamiset, toisten pentujen kanssa leikkimiset sekä muut uudet jutut ovat tärkeitä, joten meillä on vielä niin paljon tekemistä ennen neljää ikäkuukautta, että varsinaisiin lajiharjoituksiin ei meillä toistaiseksi ole vielä hinkua mennä.

pennun_ensimmäisetviikot_kohtitulevaa
Katsotaan, mitä seuraavalla kerralla keksitään. Ehkä alamme jo miettimään pennulle soveltuvia harjoitteita.
Koiraharrastamista vuodesta 2001 alkaen, mm. pelastuskoiratoiminnassa (hälytysryhmässä olin mukana edesmenneiden suomenlapinkoirien Viiman ja Myryn kanssa), agilityssä ja nose workissä. Harrastuskavereinani ovat suomenlapinkoira Kero (synt. 12/2012) sekä bordercollie Disco (synt. 10/2017). Keron kanssa on tehty pelastuskoirajuttuja, mutta aktiivisesti harrastamme enää agilityä sekä nose workkia. Uuden oppiminen, itsensä kehittäminen, koiran oivallusten seuraaminen ja onnistumiset haasteiden jälkeen kiehtovat erityisesti, kun harrastuskumppanina on koira!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän