Koli oli keikkunut jo vuosia kotimaan ”Pakko nähdä” -listamme kärjessä. Kun alkukesästä ilmaantui mahdollisuus tehdä vajaan viikon reissu jonnekin päin Suomea, oli helppo napata tämä kohde listan kärjestä toteutettavaksi.
Reissu tuli kuitenkin järjestettyä lopulta niin yllättäen, että emme ehtineet tutustua etukäteen juuri lainkaan Kolin tarjoamiin mahdollisuuksiin ja lähdimmekin matkaan täysin avoimin mielin. Ensimmäinen pysähdys Kolilla oli infopiste, josta saimme todella hyvää palvelua ja todella nopeasti hahmotuksen siitä, missä alueella ainakin kannattaisi vierailla, sekä hyvän retkikartan mukaan (muistaakseni 7 euroa). Tälle pikapysähdykselle ehdoton suositus, jos Kolille lähdet!
Kaikki Kolin mahtavat maisemat kiertävä 60 km pitkä Herajärven Kierros on useamman päivän retki, mutta vaaroille voi nousta monestakin kohtaa ja reittejä soveltaa omien toiveiden mukaan.
Sesongin ulkopuolella hyvinkin rauhallista
Vierailumme Kolilla ajoittui kesäkuun ensimmäiseen viikkoon. Mietimme etukäteen, kuinkahan ruuhkaisia mahtaisivat polut tuolloin olla, ja saisimmeko kolmen ison koiramme lauman kanssa väistellä vastaantulijoita jatkuvasti. Iloinen yllätys oli kuitenkin se, että vaikka säät olivat aivan täydelliset koiraretkeilyyn (noin 15 astetta ja poutaa), ei poluilla välttämättä tullut päivän aikana ketään vastaan. Alue on kuitenkin niin laaja, että retkeilijät jakaantuvat tasaisesti joka puolelle, eikä suurin sesonki ollut vielä alkanut.
Ryläys
Omalla reissullamme ihan ensimmäiseksi nousimme Ryläyksen laelle. Tämän retken aikana pääsimme jo hyvin jyvälle siitä, mitä Koli tulisi meille tarjoamaan. Kauniita vaaroja, vehreää luontoa ja luonnonrauhaa.
Katsoimme kartasta, että Ryläyksellä olisi mahdollista päästä kiipeämään myös näkötorniin, mutta ilmeisesti se oli purettu, koska sitä ei reitin varrelta löytynyt. Onneksi ilman näkötorniakin oli kovin hienoja maisemia!
Ukko-Kolin alue
Suurin nähtävyys on tietysti Ukko-Kolin tarjoamat huikeat näkymät Pieliselle. Selkeästi Kolin huippujen läpi kulkeva reitti oli myös muiden retkeilijöiden keskuudessa suosituin. Tälle reitille osuvat Ukko-Kolin lisäksi Akka-Koli, Paha-Koli ja Mäkrä. Nämä ovat sellaiset vaarahuiput, jotka kannattaa ehdottomasti käydä läpi, kun Kolille suuntaa.
Maisemat ovat todella upeat etenkin aurinkoisella kelillä, jolloin vaaroilta näkee todella kauas, Pielisen vesi kimmeltää vaarojen alapuolella sekä metsien ja saarien vehreys on todella kaunis. Kolilla tuntuu jopa aavistuksen siltä, että luonto olisi värikylläisempi kuin monessa muussa paikassa. Jokaiselle näistä on helppo myös koirien kanssa kiivetä. Jyrkin nousu (tai vastaavasti lasku) on Ukko-Kolin suunnasta Mäkrälle noustaessa Purolanaholta Mäkrän huipulle.
Itse retkeilimme reittiä useampaankin kertaan eri suunnista. Ensin Ukko-Kolin juurella olevalta hotellilta päin sekä sitten toisella kertaa jättämällä auton Peiponpellon parkkipaikalle ja sieltä ensin Mäkrälle nousemalla ja jatkaen Ukko-Kolin suuntaan. Tuo reitti oli todella mukava nousta, sillä rinnettä sai kavuta ylöspäin aika loivassa kulmassa ja Mäkrälle pääsi kapuamaan todella kivoja polkuja pitkin!
Jauholanvaara
Jauholanvaarasta muodostui ehkä reissun positiivisin yllätys, sillä siitä ei juuri kukaan etukäteen meille maininnut. Itse nousimme Jauholanvaaralle Pirunkirkon vieressä olevan parkkipaikan vierestä tien toiselta puolelta. Mitä ylemmäs polku nousi alun lehtomaisemista, sitä mukavammaksi se muuttui, ja vaaran laella oli todella mahtavat maisemat. Laajat kalliopinnat näkyvissä ja hienot maisemat Herajärvelle.
Muita mukavia elämyksiä
Viikon aikana ehti jalkoja väsyttää niin ylä- kuin alamäissäkin, joten oli mukava saada retkeilylle myös vähän vastapainoa. Päätimme yhtenä päivänä vuokrata kanootin satamaravintola Alamajasta. Se osoittautui todella mahtavaksi retkeksi myöskin! Kanootilla meloen pääsi hyvin tutustumaan Kolin upeisiin maisemiin vesiltä käsin, ja Pielisen kauniit rannat pääsivät oikeuksiinsa. Kanootilla oli mukava meloa läheisiin saariin ja viettää kesäistä päivää niillä.
Itse satamaravintola saa myös meiltä suuren suosituksen, sillä etenkin aivan tuore muikkuannos oli todella mahtava elämys! Ja muutkin ruuat olivat erinomaisen maukkaita.
Mikäli frisbeegolf on omien harrastusten listalla, niin Kolin alueen rata on ehdottomasti käymisen arvoinen! Tällaisella radalla ei ollut tullut koskaan aiemmin heitettyä, sillä isot korkeuserot tekivät sekä ylä- että alamäkeen heittämisestä – no, sanalla sanoen hauskaa! Maasto on lisäksi erittäin avointa ja kaunista kangasmetsää. Törmättiinpä fribaradalla myös tömistellen juoksevaan ahmaankin.
Mikäli maisemia haluaa käydä ihailemassa muutenkin, kannattaa kavuta Räsävaaran näkötorniin. Autolla pääsee hyvin lähelle parkkipaikalle, josta on vain lyhyt noin 300 m nousu vaaran laelle.
Koirien kanssa muistettavaa
Koli osoitti meille todellakin parhaita puoliaan: niin kelien kuin maisemien suhteen. Koirien kanssa retkeily sujui alueella todella mutkattomasti. Mutta yksi asia meiltä ensimmäisinä retkipäivinä unohtui, varautuminen mäkäräisiin. Pienen lepohetken jälkeen koirien vatsanaluset olivat täynnä inhottavia mäkäräisenpistoja. Hyttyset eivät niinkään ainakaan tuohon aikaan reissulla kiusanneet, mutta mäkäräisiin kannattaa varautua!
Koli kannattaa todella laittaa myös omalle ”MUST SEE!” -listallesi, mikäli se ei siellä vielä ole.
MAINOS
Kivalta kuulosti! 🙂 Kolia retkikohteeksi välillä myös miettinyt. Missä yövyitte?
On kyllä hieno paikka, kannattaa käydä! Yövyttiin mökissä. 🙂 Kolin alueella on kivasti mökkitarjontaa kyllä, josta löytää mukavan majoituksen varmasti. Jossei siis halua yöpyä luonnossa. Me otettiin reissu mökkireissun kannalta. 🙂
Ryläyksen näkötornille on kuljettava kodalta vielä noin 300 m pituinen polku ylämäkeä, voi olla että ohjeviitta on kovassa tuulessa kaatunut eikä sitä ole kodalta näkynyt.
Siinä vajaaälyinen p..ska piti koiransa vapaana luonnonsuojelualueella, missä se on kielletty aina, ja vielä vajakki kirjoittelee siitä:) Onneksi et tullut vastaan.
Heippa! Koirat eivät ole olleet vapaana luonnonsuojelualueella, niin kuin meillä ei koskaan ole. 😊 Kuvissa koirat ovat käskyn alla makaamassa/seisomassa paikallaan, eli eivät ole siitä mihinkään liikkuneet. Eli kytkettyinä ovat asianmukaisesti olleet. Mukavaa kevättä myös sinulle! 😊
Anteeksi ensin edellinen viestini, en tahtonut loukata henkilökohtaisesti ketään vaan herättää keskustelua. Niinpä pyydän anteeksi suurelta osin asiatonta kirjoitustani. Kiitoksia nopeasta vastauksesta.
Mutta Kolin alueella ja Pohjois-Karjalassa on alkanut esiintyä yhä enemmän ongelmia koiranomistajien taholta. Johtuneeko osittain siitä, että koirien ja myös uusien omistajien määrä on lisääntynyt tässä lähivuosina rajusti (Korona luultavimmin osa syynä). Eikä täällä osata enää noudattaa metsissä ollenkaan sääntöä, että koiria SAA pitää metsissä irti vain metsästysaikana jos on maanomistajan lupa tai metsästysoikeus. Erikseen on tietysti palvelukoirat ym. (esim. etsintäkoirat).
Uskon kyllä, että koulutetut koirat noudattavat yleensä käskyjä, vaikka ne olisivatkin irrallaan, mutta jos sattuu sopiva tilanne, että saalis (vaikkapa linnunpojat tai jäniksenpoika) on saatavilla, niin siinä vaiheessa on turhan myöhäistä alkaa suuta aukaista kun tilanne on päällä, nimimerkillä kokemusta on Vielä vaikeampaa on puuttua jos koira on irti, ellei se ole ei-riistaverinen
Tämmöisten kuvien esiin laittaminen, missä koirat ovat hihnasta vapaana esim. Ukkokolilla tai Mäkrällä ei kyllä palvele yhtään ainakaan koiranomistajia. Kolin järjestysääntö sanoo, että: ”Kiellettyä on lemmikkieläinten vapaana pitäminen”. Metsähallituksen sivuilta voi löytää myös koiraretken muistilistan: ”Koira kulkee kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla AINA hihnassa. Myös hyvätapaisen koiran on oltava kytketty jo pelkästään esimerkin vuoksi.” Toivottavasti muistatte jatkossa näistäkin mainita ja varsinkin siitä kiinnipitovelvollisuudesta, josta ei oikein sivuiltanne löytynyt mitään.
Hyvää keväänjatkoa
Hei!
Kiitos vastauksesta! 😊 Ja olet tuossa täysin oikeassa, että kun koiramäärä on lisääntynyt voimakkaasti, niin myös erilaiset lieveilmiöt ja ongelmatkin ovat lisääntyneet. Samoin toki itse retkeilykin on korona-aikana ollut kasvava trendi, joten ihan senkin ympäriltä monia kasvavia haasteita on nähtävissä, kuten roskaaminen ja muut ikävät asiat.
Olisi toki varmasti hyvä muistaa jatkossa jokaiseen retkiartikkeliin lisätä, että koirien tulee olla kytkettyinä ja kuvien yhteyteen erikseen, että koirat ovat vain kuvauksien ajan irti paikallaan, ettei tule sen suhteen väärinymmärryksiä. Sivustolta löytyy monia retkiartikkeleja sekä Suomesta että ulkomailta, ja osaan olemmekin irtipidosta kirjoittaneet, mutta kaikissa ei taida tätä mainintaa olla.
Irtipidosta löytyy painavaa asiaa esimerkiksi tästä artikkelista: https://sporttirakki.fi/2017/04/20/missahan-sita-treenattaisiin-tanaan/
Toivotaan, että ihmiset retkeilisivät jatkossakin vastuullisesti. 😊