Monella meistä noutajakoiraharrastajista on vakituiset treenipaikat. Osalla yhdistyksistä on myös käytössään paikkoja, joihin harrastajat voivat mennä treenaamaan myös ilman yhdistyksen järjestämää tilaisuutta. Hyvistä harrastuspaikoista kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni. Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää kunnioittaa paikan sääntöjä ja Suomen lakia!

Monesti vähättelemme treenauksen vaikutuksia luontoon. Vaikka näyttäisi, ettei esimerkiksi vesitreenipaikalla ole lintuja pesimässä, näin voi kuitenkin olla.

Koirien irtipito on tarkasti säädeltyä

Nyt on luonnossa meneillään herkkä aika – monien kasvien kasvukausi ja eläinten lisääntymisaika. Vastuullinen harrastaja noudattaa koiran irtipidosta annettuja määräyksiä. Koiran irtipito ja täten myös treenaus vaatii aina joko maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvan, eli erillistä ”irtipitoaikaa”, jolloin mikä tahansa koira saisi olla irti, ei ole. Taajamassa koiran tulee olla aina kytkettynä, ja koirilla ei esimerkiksi ole asiaa edes kytkettyinä yleisille uimarannoille eikä lasten leikkipaikoille. Nämä on säädetty järjestyslaissa. Metsästyslaki määrää, että koira on pidettävä kytkettynä, tai sen on oltava välittömästi kytkettävissä, 1.3.-19.8. välisenä aikana. Metsästyslaki koskee kaikkia koiria, ei siis vain metsästyskoiria! Lintukoiraa, joihin noutajatkin luetaan, saa kuitenkin kouluttaa myös tuona aikana, mutta vain riistaa häiritsemättä. Mutta siis vain maanomistajan tai metsästysoikeiden haltijan luvalla. Olethan tietoinen, että kansallispuistoissa koirien irtipitoa voidaan lisäksi erikseen säännöstellä, ja usean puiston säännöissä koiran on oltava kytkettynä, kuten esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa. Eli metsästyslaissa määritelty ”oltava välittömästi kytkettävissä” ei päde siellä.

Elintärkeä lisääntymisaika ja kasvukausi parhaimmillaan!

Monesti vähättelemme treenauksen vaikutuksia luontoon. Vaikka näyttäisi, ettei esimerkiksi vesitreenipaikalla ole lintuja pesimässä, näin voi kuitenkin olla. Vesialueiden luodot ja saaret ovat erityisen herkkiä alueita, koska ne ovat myös vesilintujen suosiossa. Monesti pesintä voi häiriintyä jo lintujen haudontavaiheessa, jolloin pesältään häädetyn emon jäljiltä munat kylmettyvät, ja juu, ei siis tulekaan poikuetta. Tai koira häiritsee poikueen uintimatkaa, ja pojat ajautuvat erilleen emostaan ja sisaruksistaan, ja kylmettyvät. Jos vain mahdollista, vältä siis ainakin kylmällä ilmalla vesitreeniä jo mukavuussyistäkin, ja luonto kiittää! Mieti myös, miltä esimerkiksi sammaleinen ranta näyttää muutaman treenin jälkeen: usein kulutamme kasvillisuutta huomaamattamme.  Vältä siis tarpeetonta tallaamista treenipaikoilla, ja valitse paikka mielellään siten, ettet jätä sinne pysyviä jälkiä vuosikausiksi. Siivoa myös aina kaikki roskat jäljiltäsi!

Noutajaharrastajana edustat kaikkia koiraharrastajia

Tämä meidän tulisi kaikkien pitää aina mielessä. Noudatetaan siis treenaamisesta annettuja ohjeita ja kunnioitetaan lakia ja maanomistajien oikeutta määrätä omaisuudestaan. Yksi ”ryppyilevä” harrastaja voi pilata kaikkien harrastajien maineen – ollaan siis ihmisiksi!

Oikein mukavaa treenikautta kaikille!

Tarpeellisia linkkejä koiran irtipidosta:
Järjestyslaki (eläimet: luku 4)
Metsästyslaki (koiran pitäminen: luku 8)
Kansallispuistojen säännöt luontoon.fi–sivustolta puistokohtaisesti

Artikkelikuva: Tanja Ukkonen


MAINOS
Olen metsästyskoiraharrastaja ja olen kouluttanut noutajia sekä ohjaajia jo toistakymmentä vuotta. Olen edustanut Suomea monissa kansainvälisissä noutajakokeissa. Taustallani on hevosharrastus, jossa sekä kilpailin että myös valmensin kouluratsastuksessa nuoruusvuosinani. Eläimet ja niiden kanssa touhuaminen ovat aina olleet osa tärkeä elämääni, ihan pikkutytöstä saakka. Tällä hetkellä tuomaroin noutajien taipumuskoetta ja working testia, ja kotonani asustelee kolme eri ikäistä käyttölinjaista labradorinnoutajaa. Kasvatan myös pienimuotoisesti kennelnimellä Lekking, ja olen toiminut mm. Labradorinnoutajakerhon metsästyslinjaisten labradorien jalostusneuvojana. Koulutukseltani olen evoluutioekologi, ja eläinten käyttäytyminen on ollut osa koulutustani ja aikaisempaa työtäni tutkijana. Nykyisin toimin asiamiehenä Luonnon- ja riistahoitosäätiössä, missä käsittelen esimerkiksi kestävään metsästykseen ja luonnonhoitoon liittyviä asioita, sekä luottamustehtävissä myös kansainvälisiä metsästysasioita. Työni ja harrastukseni vievät minua metsästystapahtumiin ja kilpailuihin ympäri Eurooppaa. Toimivan metsästyskoiran kanssa työskentely on inspiroivaa ja palkitsevaa, ja samanhenkisten ihmisten kanssa touhuilu pitää minut kiireisenä mutta onnellisena!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän