Vuonna 2016 Tinja saavutti rally-tokon SM-kisoissa pronssia, jonka tiimoilta kirjoitin seuraavan tekstin Facebook-seinälleni:
“Tinja ei ole kovin helppo koira ja tämä matka tähän pisteeseen on ollut jo reilun kuuden vuoden mittainen ja jatkuu vain yhä. Vieläkin jaksan olla onnellinen jokaisesta Tinjan pienestä saavutuksesta ja jokaisesta kisasta, jossa se edes uskaltaa tulla minun kanssa kentälle. Ilman Tinjaa en olisi tässä pisteessä missä olen nyt koirankouluttajana. En ole edes sanoja kuvailemaan miten paljon mun molemmat koirat mulle merkitsevät ja miten onnellinen olen, että juuri ne kaksi ovat minulla.”
Nämä ajatukset eivät ole muuttuneet kahdessa vuodessa. Ainoastaan koiramäärä on kasvanut kolmeen. Meidän menestyksemme takaa ei löydy suuria sankaritarinoita. Vain tavallinen koira, paljon työtä ja periksiantamattomuutta.
Iloa ja pettymystä samana kisapäivänä
Minulle SM-kisapäivä oli tunteiden vuoristorata. Iloitsemista, kun nuorin koirani, pikku-Liekki pystyi tekemään kokonaisen kisasuorituksen häntä heiluen, auttoi joukkuepronssin saavuttamisessa ja sai RTK2-koulutustunnuksen. Liekki on olemassa vain siksi, että osaisin taas arvostaa, miten merkittävää on osata nauttia ja iloita niistä pienistä askelista eteenpäin. Pettymystä, kun pilasin sen paremman kisakoirani suorituksen ja se sai ansaitsemattoman huonot pisteet karsintaradalla. Ja toisaalta nauttimista Tinjan kanssa, joka tekee aina yhtä hymysuin.
Suomenmestaruus tuli meille pienenä yllätyksenä. Tinja oli kuitenkin niiden vain kolmen koiran joukossa, jotka kykenivät sekä karsinta- että finaaliradalla tekemään yli 95 pisteen tuloksen. Ja tänä vuonna kaikki mestariluokkaan osallistuneet koirat olivat kuitenkin valioita. Rally-toko on kärsinyt helpon lajin maineesta, mutta mestariluokassa koiran on kyettävä hallitsemaan erittäin paljon erilaisia asioita muuttuvilla radoilla ja ohjaajan on oltava kartalla sekä omasta toiminnastaan että osattava säännöt erittäin hyvin. Radat olisivat voineet olla haastavammatkin, mutta siitä huolimatta mestariluokassa ei nähty yhtään täyden sadan pisteen tulosta.
Tinja täyttää ensi keväänä jo 9 vuotta ja meidän yhteiset harrastusvuotemme alkavat pikkuhiljaa käydä vähiin. Vielä olisi kuitenkin kaksi etappia Tinjalta saavuttamatta: varjovalioituminen tokossa ja tokon SM-kisoihin osallistuminen, jotka ovat vuorossa toivottavasti ensi vuonna. Rally-tokoa jatkamme niin pitkään, kun koira vaan haluaa tehdä ja terveys riittää.
Jokainen yhteinen hetki vie eteenpäin
Menestyvän koiran takana on joukko henkilöitä. Viimeiset viikot ennen SM-kisoja vietettiin saman henkisessä treeniseurassa laadukkaita treenejä suunnitellessa että tiukkoja treenianalyysejä laatiessa (kiitos Eija Heinonen). Kiitos myös Pörröt tokoo -porukalle Joensuussa, joka otti meidät aikoinaan mukaan porukkaan ja olen aina ollut tervetullut treeneihin. Kiitos myös PopDog ry:lle, joka huoli toista vuotta peräkkäin joukkueeseen. Oli ilo edustaa aidosti monilajiseuraa, jossa on hyvä yhteishenki, ja auttaa omalta osaltani joukkuepronssin saamista.
Ennen kaikkea suomenmestaruus ei olisi ollut mahdollista ilman koiriani Tinjaa, Hillaa ja Liekkiä. Jokainen yhdessä koettu hetki ja jokainen matkan varrella tehty virhe on muuttunut tärkeäksi opiksi, josta menestyminen on rakentunut.
MAINOS
