Meille muutti keväällä pentu, labradorinnoutaja Rapu. Lapsikoirasta olisi tarkoitus rakentaa hakukoira. Pentu on luonnostaan todella maavainuinen, se kulkee ulkona nenä maassa ja palkkautuu löytämästään pupunkakasta. Hakumetsässä toivoisin kuitenkin, että koira käyttää maalimiehiä etsiessään ilmavainua, eikä jäljestä alueen tallausjälkiä pitkin. Tästä syystä olemme Rapun kanssa rakentaneet ensimmäisten yhteisten kuukausien aikana vankat pohjat hakutyöskentelylle. Pääpainona meillä on treeneissä ollut maalimiesmotivaatio sekä ilmavainuisuus.
Maalimiehestä pennulle maailman siistein asia
Pentukoiralle on mielestäni tärkeintä opettaa suuri motivaatio maalimiestä kohtaan. Hakukoiralle paras ominaisuus on kuitenkin suuri halu löytää maalimies. Kauniisti risteilevälle koiralle, joka ei kuitenkaan halua löytää maalimiehiä, ei juurikaan ole käyttöä. Tästä syystä pyrin siihen, että maalimies on metsässä hienointa, se kehuu, se palkkaa, sitä saa pussata, sen kanssa saa painia. Korrekti käyttäytyminen maalimiehen luona rakennetaan myöhemmin erikseen, kun koiralla on hyvä palo, into ja motivaatio maalimiestä kohtaan.
Olemme Rapun kanssa käyneet ensimmäisissä hakutreeneissä heti pennun kotiuduttua. Seitsemänviikkoinen pentu oli mukana tallomassa aluetta, ja kun se sattui menemään moikkaamaan tallaajaa, syöttelivät ihmiset sille nameja. Samoissa treeneissä tehtiin muutamia ”nakkirinkejä”, että kaikki ohjaajat istuskelivat kyykyssä keskilinjalla ja vuorotellen syöttelivät pennulle nameja. Tällä harjoituksella pyrittiin rakentamaan koiralle pieni ajatus siitä, että metsässä oleva ihminen on kannattava, sillä sillä on ruokaa.
Olen myös aina ollut hyvin välineurheileva ihminen. Tykkään, että koira tietää jo päällään olevista varusteista, mitä se on menossa tekemään. Hakutreenejä varten on olemassa omat valjaat ja oma hihna, joita ei käytetä missään muussa aktiviteetissä kuin haussa. Kun valjaita puetaan autolla, vihjailen pennulle, että ”mennään etsimään maalimiehiä, maalimiehiä”. Rapu jo kolmansista treeneistä eteenpäin on yhdistänyt valjaat ja hakutreenit. Se on jo autolla alkanut nostelemaan nenää metsän suuntaan, että missäs ne Rapun maalimiehet ovatkaan.
Oman oivaltamisen kautta
Nakkirinkitreenejä ei tehty kuin ihan yksi tai kaksi kertaa, koska ne eivät loppupelissä kehitä koiraa juurikaan. Mielestäni koira oppii parhaiten, kun se saa itse oivaltaa asioita. Eli ensimmäiset treenit olen pennun kanssa tehnyt ilman mitään apuja. Meillä on ollut maalimies hyvin piiloutuneena alueelle, n. 5-10 metriä keskilinjalta, ja pennun kanssa on lähdetty vain kävelemään metsään. Pentu on tässä vaiheessa vapaana ja saa samoilla ja poukkoilla metsässä haluamallaan tavalla. Kävelylinja rakennetaan niin, että maalimiestä lähestytään tuulen alta. Utelias pentu jossakin vaiheessa kiinnostuu ihmisen hajusta ja vahingossa törmää hyvin piiloutuneeseen maalimieheen. Maalimies kehuu ja antaa ruokaa. Tällä treenillä haetaan sitä, että koira itse ymmärtää, että metsästä löytyy ihmisiä, ihmisillä on palkkaa, ihmisiä kannattaa etsiä. Ja kun lähestyminen tehdään tuulen alta, oppii koira myös ottamaan hajua ilmavainulla.
Vaikka pentuni on ahne ja päivän ruokailut ihan perus nappulalla ovat selkeästi sen päivän kohokohtia, haluan tarjota sille maalimiehellä jotain parempaa. Varmasti se palkkautuisi myös siitä, että se saisi maalimieheltä tavallista nappulaa. Toiveissa olisi kuitenkin, että maalimies olisi pennulle ehkä siisteintä, mitä maa päällään kantaa, niin palkkaan on hyvä kiinnittää huomiota. Meillä on treeneissä alkuun pakastepurkissa esimerkiksi kissan tai koiran märkäruokaa. Sen saa hyvin painettua purkin pohjalle, niin että syömiseen menee jonkin aikaa. Kun pentu kasvaa, niin katsotaan, onko ruoka vai lelu sille parempi palkka tulevaisuudessa. Kunhan palkka on koiralle sopiva.
Vapaan haun treenejä koira vapaana tehtiin Rapun kanssa kolme tai neljä kertaa. Treeni treeniltä maalimies oli syvemmällä metsässä ja itse jättäydyin lähemmäs keskilinjaa, että koira sai työskennellä itsenäisesti. Näitä treenejä ei kuitenkaan tehty enempää kuin tämän muutaman kerran, sillä en halua pennun oppivan, että se saa hakumetsässä poukkoilla ihan minne se itse haluaa. Näillä vapaan haun treeneillä Rapu oli kuitenkin itse oppinut, että maalimiehiä on metsässä, niitä kannattaa etsiä ja nenää käyttämällä ne löytyvät.
Ensimmäiset hajuhakutreenit liinassa
Seuraava askel matkalla suureksi hakukoiraksi on meillä hajuhakutreenit liinassa. Eli maalimies on hyvin piilossa, koira on liinassa ja lähdetään kävelemään (tuulen alapuolelta) kohti maalimiestä. Kun koira saa hajun, niin ensimmäisellä kerralla vaan päästin irti liinasta ja tällä vahvistin sitä, että liinassakin ollaan tekemässä samaa tehtävää, kun aiemmilla kerroilla vapaana. Tämän jälkeen aloitetaan treenaamaan lähetystä pistolle. Eli kun koira saa hajun, sitä ei päästetäkään suinpäin juoksemaan maalimiehelle, vaan se hilataan hihnasta vierelle istumaan, suunnataan haluttuun lähetyssuuntaan siihen tyyliin, mihin tulevaisuudessa halutaan lähettää, odotetaan, että koira keskittyy annettuun tehtävään, ja lopuksi lähetetään maalimiehelle.
Seuraavissa treeneissä koiran annetaan ottaa haju maalimiehestä ja sitä vedetäänkin poispäin maalimieheltä keskilinjan suuntaan. Tämän jälkeen lähetetään.
Jutun kirjoitushetkellä pentukoira on viidentoista viikon ikäinen. Hakumetsässä olemme käyneet kuusi kertaa. Maavainuisen pennun nenä on saatu nousemaan ilmaan ja motivaatio löytää maalimies on suuri. Tästä on hyvä jatkaa treenejä.
MAINOS
