Ihmiselle, joka ei tunne lähiseutua, Chatelherault Country Park on varsin vaikuttava metsä korkeine puineen, rotkon pohjalla olevine jokineen ja kiemurtelevine polkuineen. Muistan, kuinka ensimmäistä kertaa siellä ollessani kauhistelin aitojen puutetta kävellessäni Jetin kanssa jyrkänteillä olevaa polkua pitkin, mutta nykyisin lähinnä ihailen maisemia. Se on uskomatonta, miten vain puolen tunnin päästä pienestä kotikylästäni voikaan löytyä niin näyttäviä kävelyreittejä.

retkeily_koiran_kanssa_chatelherault_country_park_1

Paikallisten kesken Chatelherault on erittäin suosittu, vaikka siellä on aina välillä polkuja suljettuna sateisen kelin aiheuttamien tuhojen takia. Puistossa on lyhyempiä reittejä lapsiperheille, mutta retkeilyä varten siellä voi kierrellä ja kaarella parikymmentä kilometriä ilman, että joutuu kulkemaan samaa polkua pitkin kahdesti. Mutkittelevilla poluilla on aivan mahtava canicrossata koiran kanssa. Kunhan tietää, ettei se lähde käsistä nähdessään oravan, ja maastopyöräilyä varten siellä on kaikenlaisia teknisiä reittejä.

Chatelherault Country Park – korkeita puita & kiemurtelevia polkuja

Keväällä omien koulun päätöskiireideni takia päätin käydä karvakasan kanssa Chatelheraultissa juurikin sen takia, että se on lähellä ja se on kaunis paikka kävellä.

retkeily_koiran_kanssa_chatelherault_country_park_2

Chatelherault oli muuttunut melko paljon siihen nähden, millaisena sen muistin. Ennen parkkipaikalta puistoon lähtiessään päätyi hyvin tiheään metsään, mutta nyt isolta alueelta oli kaadettu suurin osa puista, niin että vain hyvin vanhat männyt olivat jäljellä. Muutos ei ollut lainkaan huonoimmasta päästä, sillä se antoi erinomaiset näkymät joelle asti. Muuten metsää oli edelleen paljon, reitit olivat mainiossa kunnossa ja maastopyöräilijöille tehdyt pikkupolut näyttivät mielenkiintoisilta.

Sää ei ollut alkumatkasta puolellamme, mutta vältyimme sentään Lexan kanssa suurimmalta kaatosateelta. Lexa oli kovin innoissaan kaikista hajuista, mitä suositussa puistossa oli. Se oli reippaalla tuulella suunnatessamme porrastettua mäkeä pitkin joelle. Joki oli keväällä paikoin melko korkealla lumisen talven jäljiltä, mutta löysimme yhden kohdan, missä vettä ei tainnut olla kuin polveen asti. Karvakasa oli hyvin riemuissaan nähdessään joen, mikä sai sen läiskimään vettä tassuillaan ja juoksemaan itsekseen rallia metsän puolella vain tullakseen takaisin jokeen polskimaan. Minäkin onnistuin kastelemaan kenkäni, kun päätin, että parhaat poseerauskivet Lexalle eivät olleet kuivalla maalla.

retkeily_koiran_kanssa_chatelherault_country_park_3

Joella aikamme pyörittyämme Lexa harjoitteli lähellä pysymistä vapaana ollessaan, sillä edessämme kulki pari ihmistä samalla polulla. Pentukoira osasi oikein hienosti olla menemättä vieraiden ihmisten luokse, vaikka se rakastaakin huomiota ja on nykyisin aika vauhdikas kaveri lenkeillä. Lexa päätyi takaisin remmiin, kun polku siirtyi pystysuoran jyrkänteen reunalle. Aidoista huolimatta koin sen turhan vaaralliseksi alueeksi pitää nuorta koiraa vapaana.

Karitsojen kevätkirmailuja ihastelemassa

retkeily_koiran_kanssa_chatelherault_country_park_4Metsästä poistuessamme polku muuttui kävely- ja pyörätieksi, joka kulki lehmä- ja lammaslaitumien keskeltä. Lammaslaitumella oli jo kokonainen joukko karitsoja, jotka juoksentelivat ja hyppelivät keskenään varsin riemukkaasti. Lexasta lampaita oli mielenkiintoista katsella, mutta sen korvat olivat edelleen tallessa karitsojen leikeistä huolimatta. Laitumien välistä kulkeva tie johti takaisin parkkipaikalle ja infopaikalle ison ruohoalueen poikki. Infopaikalla Lexa harjoitteli rauhoittumista kiipeiltyään ensin kiviaidalla, minne se loikkasi kokonaan, vaikka luulin, että se aikoi vain seisoa sitä vasten, kuten yleensä. Rauhoittuminen onnistui karvakasalta varsin hyvin kaikista ohikulkijoista huolimatta. Aikamme aurinkoiseksi muuttuneessa säässä oleiltuamme suuntasimme takaisin autolle.

Voin ehdottomasti suositella Chatelheraultia kaikenikäisille juoksijoille, retkeilijöille ja pyöräilijöille, kunhan koirien kanssa muistaa pysyä tarkkana jyrkänteiden luona. Chatelharault Country Park sijaitsee Hamiltonissa, tarkemmin sanoen Fernigairissa. Sinne pääsee helposti junalla, sillä puistoa vastapäätä on juna-asema. Koska puisto on Hamiltonissa, eikä varsinaisesti korvessa, bussiyhteydet ovat myös hyvät. Hamilton on pieni kaupunki noin puolen tunnin päässä Glasgowsta.


MAINOS

Olen Alicia, vuonna 2000 syntynyt tyttö, joka asuu Skotlannissa pienessä kylässä kukkuloiden ja laaksojen keskellä. Olen pienestä pitäen ollut enemmän tai vähemmän koiraihminen, mutta vasta vuonna 2014 Skotlantiin muuttamisen yhteydessä innostuin kunnolla koiraharrastuksista aloittaessani agilityn. Sen jälkeen uteliaisuuteni heräsi, ja kokeilin canicrossia, sekä retkeilyä/vaeltamista koirieni kanssa, joista jälkimmäisestä tulikin minulle erittäin tärkeää, vaikka canicrossiakin treenasin säännöllisesti agilityn tavoin, kunnes sen hetkisellä koirallani, Jetillä, tuli seinä vastaan terveyden puolesta. Nykyisin seikkailuillani mukana on briardimix Lexa, jolla on ikää vuoden verran.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän