Kohti noseworkin ylempiä luokkia – osa 1

Saimme viime vuonna Vainuvoimalle Raisioon vieraaksi ruotsalaisen 3-luokan nosework-tuomari Michael Hedmanin. Michael koulutti eritasoisia koirakoita kahtena päivänä erilaisilla, monipuolisilla harjoituksilla. Hänen koulutuksensa kantava ajatus oli, että jos haluaa kilpailla noseworkissa, on alusta asti harjoiteltava mahdollisimman monipuolisesti. Perusharjoittelulla pärjää vielä 1-luokassa, mutta 2- ja 3-luokkia varten on sekä omia että koiran taitoja kehitettävä erilaisilla harjoituksilla. Tässä ensimmäisessä osassa käsitellään etsintäalueeseen liittyviä asioita.

Kun etsintäalueet suurenevat, etsinnän kesto pitenee ja samalla koiran tulee osata ja jaksaa etsiä myös tyhjää aluetta.

Etsintäalueet

Vaikka hajupiilot olisivat luokkien välillä täysin samanlaisia, jo etsintäaluetta muuttamalla saadaan tehtyä ero vaikeustasoon 1-, 2- ja 3-luokkien välille. Etsintäalueen koolla on tietysti helppo vaikuttaa: mitä ylempään luokkaan mennään, sitä isompi etsintäalue on ja sitä myötä sitä enemmän etsittävää on – 3-luokassa ajoneuvojakin voi olla jo viisi kappaletta. Koiran on siis käytettävä koko aika tehokkaasti ja aloitettava etsiminen heti, sillä tavallisesti alueita ei ole aikaa tarkastaa useita kertoja. Samasta syystä koiran tulisi myös tehdä ilmaisu välittömästi löydön tehtyään.

Mielenkiintoinen tapa lisätä haastetta etsintään on myös ympäristön valinta. Tässäkin tapauksessa piilot sinänsä voivat olla helppoja – niille on vain vaikeampi päästä. Esimerkiksi ulko- tai sisäetsinnässä maassa voisi olla pressuja, joiden yli koiran tulee kulkea päästäkseen hajun luo, tai alueella voi olla rappuja tai kapeita kohtia. Laatikkoetsintäänkin tulee aika jännittävä twisti, kun se sijoitetaan kokonaisuudessaan portaisiin!

Häiriöhajut

Ylemmissä luokissa etsintään voidaan lisätä haastetta häiriöhajuilla. Tarkoitus on varmistaa, että koira ensinnäkin keskittyy kohteensa etsimiseen häiriöistä huolimatta ja toisaalta ilmaisee vain hajuja, joita sille on opetettu. Laatikkoetsinnässä häiriöhajuja voidaan sijoittaa sisälle laatikoihin samalla tavalla kuin kohdehaju sijoitetaan. Sisäetsinnässä ja erityisesti ulkoetsinnässä häiriöhajuja voidaan saada helposti jo pelkästä etsintäympäristöstä valitsemalla paikka siten, että siinä on esimerkiksi liikkunut paljon koiria tai sijoittamalla etsintäalue vaikkapa käytössä olleeseen eläinsuojaan.

Tyhjän etsintä – ja tyhjä vai ei?

Kun etsintäalueet suurenevat, etsinnän kesto pitenee ja samalla koiran tulee osata ja jaksaa etsiä myös tyhjää aluetta. 3-luokan sisäetsinnässä voi olla useampi erillinen tila, joissa jokaisessa ei välttämättä olekaan hajupiiloa. Tyhjän etsinnän harjoittelu aloitetaan pienillä tyhjillä pätkillä, joissa koira ei ehdi turhautua, ja sitä palkitaan hyvästä etsinnästä – ja samalla siitä, ettei se tee turhautuessaan valeilmaisua.

Tyhjän etsintään liittyy myös toinen ylempien luokkien haaste: ohjaaja ei tiedä, kuinka monta hajupiiloa alueella on. Etsintäalue on siis tutkittava tarkasti ja nopeasti siten, että piilot löytyvät ja ohjaaja voi olla varma, että koiralla on ollut mahdollisuus löytää kaikki. Pisteitä saa nimittäin myös siitä, että ilmoittaa oikein alueen olevan nyt valmis eli enempää piiloja ei ole. Sokkoetsinnät ovat tärkeitä harjoituksia ohjaajalle, jotta hän oppii tulkitsemaan koiraa: milloin se on hajulla ja milloin alue on tarkastettu huolellisesti eikä löydettäviä piiloja ole.