Tämä on toinen osa purkkiratatreenit-aiheista artikkelisarjaa, jossa perehdytään purkkiratatreenien perusteisiin. Edellisessä osassa käytiin läpi perustaidot ja yksi tapa aloittaa noseworkin treenaaminen purkkiradalla. Tässä osassa on tarkoitus miettiä käytännön haasteita, joita voidaan ratkoa purkkirataa hyödyntäen.
Mikä on koirallesi häiriö?
Vanhemman nosework-koirani Keron kanssa yksi alkuaikojen haasteista liittyi häiriöhajuihin, ja niiden osalta nimenomaan ihmisten hajuihin. Jos alueella oli pelkkiä ihmishajuisia siirrännäisiä, saattoi Kero ilmaista niitä hyvinkin hanakasti. Jopa niin hanakasti, että luulin koiran ilmaisevan oikeaa hajua.
Ongelman työstäminen aloitettiin sillä, että etsintäalueille laitettiin ihmishajuisia siirrännäisiä. Samoin etsimistä pyrittiin tekemään paikoissa, joissa oli paljon muutakin ihmishajua. Etenkin taajamaolosuhteissa lähellä ostoskeskuksia ja vastaavia paikkoja tämä onkin kohtuullisen helppoa toteuttaa, koska ihmisiä tulee ja menee koko ajan.
Purkkiratatreenit hyötykäyttöön
Etenkin purkkiratatreenit otettiin heti käyttöön. Ne toteutettiin siten, että hankin itse työpaikalta työkavereilta hajuja samaan tapaan kuin tunnistusetsintäharrastamisen aikoihinkin. Henkilöt taputtelivat vanutupolla ihoaan ja laittoivat puikon puhtaaseen pussiin. Pussiin merkkasin jollain tasolla yksilöivät tiedot hajusta (henkilö 1, 2, 3, mies/nainen, milloin haju otettu, ikä, jos se merkittävästi poikkesi meille normaalista). Joka viikko uudet hajut toisilta henkilöiltä. Siinä joutui kerran jos toisenkin selittelemään, mihin ihmeeseen näitä hajuja tarvitsen.
Purkkiratatreenit edellyttävät, että koiran pitää luopua häiriöhajuista ja ilmaista vain haluttua, etsittävää hajua. Hyvä keino tehdä häiriötreenausta purkeilla on laittaa eri asteisia häiriöhajuja alkuun ennen etsittävää hajua. Esimerkiksi ensimmäisessä purkissa voi olla vain tyhjä siirrännäinen (ilman mitään häiriöhajua) ja sen jälkeen etsittävä haju. Sitten kasvatetaan vaikeustasoa ja lisätään toiseksi purkiksi vaikkapa jotain toista siirrännäistä (edelleen ilman häiriöhajua) ja sen jälkeen etsittävä haju. Tehtävää vaikeutetaan ottamalla mukaan koiralle vaikeampia häiriöitä.
Seuraava vaihe voisi olla oman hajuinen siirrännäinen tai vanutuppo. Sitten jonkun toisen henkilön haju. Häiriöhajujen ikää kannattaa myös vaihdella. Häiriöhaju voi alkuun olla vanhempi kuin etsittävä haju, mutta voidaan myös vaihtaa tuoreemmaksi kuin etsittävä haju.
Voi olla, että se, mitä ajattelee häiriöksi koiralle, ei olekaan sitä ja päinvastoin.
Esimerkkejä häiriöhajuista
Purkkiradalla tilanne on hallittu, toistoja voidaan tehdä useita lyhyessä ajassa ja toisaalta koiran reaktiot on helppo nähdä. Voi olla, että se, mitä ajattelee häiriöksi koiralle, ei olekaan sitä ja päinvastoin. Häiriöhajuja voivat olla tutut ihmiset, vieraat ihmiset, tutun koiran haju, vieras koira (sama tai vastakkainen sukupuoli), ruoka, lelut, muiden eläinten jätökset tai karvat, muut materiaalit jne.
Listasta saa hyvinkin kattavan, kun käyttää mielikuvitusta ja tarkkailee koiran puuhia arkielämässä. Jatkoa ajatellen onkin hyvä tarkkailla, millainen kehonkieli koiralla on häiriöhajujen kohdalla verrattuna siihen, kun koira on etsittävällä hajulla.
Purkkiratatreenit opettavat oikean hajun ilmaisuun
Jos koira kiinnostuu häiriöhajusta, annetaan koiran miettiä ja pähkäillä. On ihan hyväksyttävää, jos koira osoittaa kiinnostusta uuteen hajuun. Maltetaan odottaa, että koira luopuu ja siirtyy etsittävälle hajulle, jolloin koira palkataan. Joskus tämä voi kestää hyvinkin pitkään.
Esimerkiksi Kero jaksoi ilmaista väärää hajua useita sekunteja. Alkuun kesto laskettiin kymmenissä sekunneissa, mikä tuntui itsestä todella kamalalta, koska koira niin hanakasti ilmaisi väärää ja tuntui, että voiko ilmaisukäyttäytyminen mennä tästä rikki. Lopulta väärän ilmaisemiseen käytetty aika väheni ja väheni, ja niin vain kävi, että lopulta koira noteerasi häiriöhajun enää vain pienellä äännähdyksellä, mutta jatkoi oikean hajun etsimistä.
Oikean hajun ilmaiseminen pysyi erittäin vahvana. Se ei mennyt rikki siitä, että väärä ilmaisu ei tuottanut tulosta. Päinvastoin. Jos koira ilmaisi väärää hajua kaksi sekuntia, sen piti ilmaista oikeaa hajua tupla-aika eli neljä sekuntia. Näin vältyttiin myös arpomiselta ja toisaalta se loi itseenikin luottamusta, koska koira haluaa jatkaa oikean hajun ilmaisemista. Tämä kannattaa pitää mielessä myös aloittelevan koiran kanssa erotteluharjoituksia tehdessä. Oikealle hajulle pysähdytään selvästi pidemmäksi aikaa kuin tyhjiä nuuhkuteltaessa.
Kun häiriöt purkkiradalla eivät ole enää häiriöitä, voidaan niitä lisätä mukaan etsittävälle alueelle.
Kun purkkiratatreenit alkavat sujua
Kun häiriöt purkkiradalla eivät ole enää häiriöitä, voidaan niitä lisätä mukaan etsittävälle alueelle. Ja aina voi – ja on suotavaakin – palata tekemään purkkirataharjoituksia.
Tässä vielä videoesimerkki, jossa näkyy meidän lähtötilanne Keron kanssa. Ihmishajua ilmaistiin hyvinkin ponnekkaasti. Työtä oli siis tehtävä, jotta näinkin vahvasta käytöksestä päästiin eroon! Videon lopussa vielä pari esimerkkiä, miten Keron kanssa purkkiratatyöskentely muovautui häiriöharjoittelun myötä sekä se, miten kokemattomankin koiran kanssa on hyödyllistä tehdä erotteluharjoituksia purkeilla. Kannattaa etenkin huomioida koirien reaktiot muilla hajuilla verrattuna siihen, millaiset reaktiot ovat etsittävillä hajuilla!
MAINOS
