Koirarotuja on jalostettu monenlaisiin tehtäviin, ja erilaiset työtehtävät vaativat koiralta erilaisia ominaisuuksia. Koirissa onkin aina rodun ja yksilön mukaan tietynlainen energiataso, joka määräytyy perimän mukaan. Koiran tai sekarotuisen koiran taustalla olevan rodun alkuperäinen käyttötarkoitus määrittelee ikään kuin koiran käyttöehdot ja mahdollisuudet, sekä kertoo sen rajoitteista. Rotutyypillisiä ominaisuuksia voivat olla muun muassa vilkkaus ja aktiviteetin tarve, miten koira suhtautuu vahtimiseen ja onko sillä riistaviettiä. Yksilöllisiä eroja on tietysti aina, mutta tähän alkuperäiseen käyttötarkoitukseen kannattaa tutustua huolellisesti, oli rotu tai koiran rodut mitkä hyvänsä. 

Kaikki alkaa rauhoittumisesta

Osa ihmisistä pitää hyvinkin energisistä yksilöistä. Koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen kaikille koirille pitää kuitenkin opettaa rauhoittumista. Mitä voimakkaampi energiataso koiralla on, sitä enemmän tulisi koulutuksessa keskittyä rauhoittumiseen ja sen harjoitteluun. Energisen koiran moottorin saa kyllä varmasti käyntiin myöhemminkin, jos ja kun tälle on tarve. 

Joskus kohonneen stressitason mukanaan tuoma käytös mielletään korkeaksi vireeksi ja työmotivaatioksi. Jos koiraa ei millään saa palautumaan harrastuksesta ja se koheltaa jatkuvasti kentällä ja arjessa, vastuullinen omistaja vaihtaa lajia. Ihmisen oma mieltymys ei voi mennä koiran hyvinvoinnin edelle. Kaikki koirat eivät sovellu kaikkeen ja koiran aktiviteettien kuuluu tukea sen kokonaisvaltaista hyvinvointia. 

Ihminen tuntuu pitävän itsestään selvänä, että koira jotenkin taianomaisesti malttaa mielensä ja on rauhassa mitä moninaisimmissa paikoissa ja tilanteissa.

Ihmisten yhteiskunnan säännöillä

Koska elämme ihmisten yhteiskunnassa, koiralle tulee opettaa asioita, joiden avulla se pystyy elämään kanssamme onnellisena ja hyvinvoivana. Ihminen usein huomaamattaan aiheuttaa tilanteita, joissa koira joutuu odottamaan ja malttamaan mielensä. Nämä tilanteet ovat meille jokapäiväistä tuttua ja tavallista arkea. Esimerkiksi bussin odottaminen, pysähtyminen ja kuvan ottaminen lenkillä tai ihan vaan koirasta mielenkiintoisen asian ohittaminen sitä tutkimatta. Ihminen saattaa lisäksi olettaa, että koira osaisi näissä tilanteissa käyttäytyä automaattisesti oikein ja rauhallisesti. Koiralta saatetaan jopa edellyttää, että se tekisi näin itsenäisesti, ilman erillisiä kehotuksia ja opastusta. Ihminen tuntuu pitävän itsestään selvänä, että koira jotenkin taianomaisesti malttaa mielensä ja on rauhassa mitä moninaisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Vaikka kaikkea tätä ei olisi sille erikseen opetettu. 

Vältä ylivirittämistä

Koko ajan täysillä käyvä koira voi olla hyvin haastava arjessa. Se sinkoilee, reagoi herkästi häiriöihin ja on levoton. Jatkuva stressi heikentää koiran elämänlaatua suuresti. Pahimmillaan koiran stressitaso ei laske koskaan ja lopulta koiran kanssa voi olla mahdotonta olla ja elää, saatika harrastaa. Stressaantunut koira ei aina myöskään pysty ottamaan toista koiraa tai sen viestejä huomioon ja saattaa muuttua epäsosiaaliseksi.

Kiihdyttävän kisasuorituksen tai mönkään menneen ohituksen jälkeen stressitaso on pitkään koholla. Jos uusia stressihormoneja erittyy ennen kuin edelliset poistuvat, on kyseessä jo hyvin voimakas kierre. Stressihormonien lasku kestää aina useita päiviä. Jatkuvassa stressissä ollut elimistö vaatii vielä hieman pidemmän ajan laskeakseen kunnolla. Myös jatkuva positiivisista asioista tuleva stressi vaikuttaa aivan samalla tavalla. Pitkäaikainen, jatkuva stressi voi aiheuttaa myös vakavia fyysisiä ongelmia. 

Koiran tekemisistä voi pitää kirjaa. Tämä antaa luotettavan kuvan siitä, mihin koira todellisuudessa käyttää aikansa ja kuinka se voi.

Pallohulluus nostaa energiat kattoon

Kun omistaja heittää koiralle pallon, aktivoituu koiran saalistusketjusta kaksi eniten stressitasoja nostattavaa osiota, jotka ovat saaliin perään syöksyminen ja tappopurenta. Näitä toistetaan sitten leikissä usein kymmeniä kertoja. ”Pallohulluus” onkin ongelma, jonka ihminen aiheuttaa koiralle. Moni koira syöksyy pallon tai frisbeen perään, vaikka satoja kertoja peräkkäin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Pahimmillaan koira ei osaa muuta tehdä tai pyytä kuin heittoleikkiä. Se saattaa tuijottaa omistajan taskua, jossa pallo on, koko ulkoilun ajan ja unohtaa tehdä tarpeensa. Tyypillinen ongelma on jättää kotiin palloleikeistä ”väsytetty” koira, joka kuitenkin levottomana edelleen syö yksin ollessaan ovenkarmeja. 

Osa koirista ei tietysti innostu samalla tavalla tästä leikistä ja taitava kouluttaja osaa käyttää innokkaalle yksilölle heittoleikkiä tehokkaana palkkana. Jokaisen leikkihetken jälkeen kannattaa kuitenkin tiputtaa energiatasoa ja vähintään heittää koiralle nameja etsittäväksi. Kun koira nuuskien etsii nameja, sen hajuaisti aktivoituu. Nuuskiminen ja syöminen rauhoittavat koiraa ja kierrokset hieman laskevat. 

Kirjanpito kannattaa

Koiran tekemisistä voi pitää kirjaa. Tämä antaa luotettavan kuvan siitä, mihin koira todellisuudessa käyttää aikansa ja kuinka se voi. Onko sillä tarpeeksi aikaa palautumiseen tai nukkuuko se ehkä liikaa? Saako se ulkoilla riittävästi ja nuuskia aamulenkillä tarpeeksi? Tekemiset kannattaa kellottaa ja merkitä ylös ainakin kahden viikon verran, jotta saa tietoa riittävästi. Sen lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota tekemisten ja lenkkien laatuun. Varsinkin ulkoilun kuuluu olla koiran omaa aikaa, eli nuuskimista ja ainakin osa jokaisesta lenkistä tulisi edetä koiran omalla luontaisella tahdilla.

Kannattaa myös huomioida, ovatko tekemiset ihmisen vai koiran aikaa.  Mitä ja kuinka paljon koira tekee ihan konkreettisesti? Treenataanko kotona temppuja kymmenen minuuttia intensiivisesti joka päivä vai ollaanko hallilla kaksi kertaa viikossa tunti, josta koira treenaa vartin? Kun pitää samalla kirjaa koiran käytöksestä sekä tunnetiloista treeneissä ja vapaa-ajalla, on jo paljon hyvää dataa kartoittaa, miten koira todellisuudessa voi. 

Rauhoittumisen opettelu on erityisen tärkeää pennuilla ja murrosikäisillä nuorilla koirilla.

Pennut ja murrosikäiset ovat riskiryhmää 

Pentu voi olla välillä hyvinkin villi ja ns. iltahepulit kuuluvat asiaan. Tästä ei kannata huolestua. Pennullekaan ei tule kuitenkaan jatkuvasti tarjota aktiviteettia ja ohjelmaa. Sitä ei myöskään kannata turhaan häiritä, jos se puuhailee ja leikkii itsekseen. Nukkuessaan pentu prosessoi oppimaansa ja sen aivot kehittyvät. Erityisesti lapsiperheissä on tärkeää opettaa lapsille, ettei pentua koskaan herätetä kesken unien. Sitä ei edes lähestytä vaan sen pitää saada olla aivan rauhassa.

Murrosiässä sukukypsyyden saavuttaminen aiheuttaa taantumista. Keskittymiskyky, osaaminen ja maltti saattavat heiketä. Joillain murrosikä voi näkyä hyvinkin voimakkaasti ja tuntuu, että koiran kaikki taidot ja kyvyt häviävät. Murrosikä onkin haastavaa aikaa niin ihmiselle kuin koirallekin, varsinkin maltin kehittymisen kannalta.

Milloin saa hengähtää?

Koiran kasvatus ja kouluttaminen tehdään ensimmäisen kahden-kolmen vuoden aikana, minkä jälkeen voi jo hieman hengähtää. Tyypillisesti viimeistään kolmevuotias koira on jo aikuinen ja oppinut toivon mukaan sellaisia toimintatapoja, joilla pärjää arjessa. Poikkeuksiakin on ja eri rodut kypsyvät hyvinkin eri aikaan. Pelkkä pentuajan tapakasvatus ei koskaan riitä vaan sitä ylläpidetään aikuisuuteen asti. Rauhoittumista, malttia ja odottelua treenataan koiran ensimmäisten vuosien ajan aktiivisesti. Näin saadaan pysyviä tuloksia ja tasapainoisempia aikuisia koiria. Niitä koiria, jotka taianomaisesti osaavat odottaa rauhassa ja asettua rennosti makuulle missä ja milloin vaan. 

Yleensä noin 3-vuotias koira on jo aikuinen ja oppinut arjen tapoja, kuten rauhoittumista, kun sitä on aktiivisesti koiran kanssa harjoiteltu.

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Toimituksen lisäys: Tämä on artikkelisarjan 1. osa, toisessa osassa viikon kuluttua keskitytään siihen, miten rauhoittumista varsinaisesti opetetaan. Mikäli rauhoittuminen ja vireenhallinta kiinnostavat enemmän, SporttiRakissa on ollut viime aikoina parikin erinomaista nettiluentoa aiheesta eläintenkouluttajien pitämänä: Tanya Matthewsin “Rentouden rakennuspalikat” sekä valmentaja ja toko-urheilija Krista Karhun “Kiihkeä koira kisakaverina”. Nämä luennot näet luentoarkistostamme. Arkistosta löydät myös muita mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä luentoja, kuten luennon koiran stressistä, mikä on katsottavissa tutustumispaketissamme ilmaiseksi.

MAINOS
Olen käynyt eläintenkouluttajan käyttäytymistieteelliset perusopinnot Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa ja opiskelen jatkuvasti lisää alasta, jolla voin oppia koko ajan uutta. Toimin ruohonjuuritasolla, auttaen perheitä sujuvaan ja toimivaan arkeen koiran kanssa. Aiempi koulutus ja pitkä työura lastenhoitajana antaa ihmisten ja perheiden kohtaamiseen ja kouluttamiseen paljon tietotaitoa. Lapsi-koira-dynamiikka, pennut ja nuoret koirat ovat ominta alaani. Lisäksi pidän kursseja ja luentoja sekä tarjoan koirille hoitoa kotonani. Hoitokoirien kavereina toimivat Piian espanjanvesikoirat Pöysti ja Elsa. Toimin myös yhdistysaktiivina Vesikoirat ry:ssä ja teen lisäksi vapaaehtoistyötä Karva-Kavereissa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa."

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän