Tämä on artikkelisarjan 2. osa: ensimmäinen osa käsitteli erikoisvoittajaluokan vaikeutta koesysteemin merkityksen kautta.

Tokon erikoisvoittajaluokan eli EVL:n moni kokee haastavana luokkana, onhan se tottelevaisuuskokeiden ylin eli haastavin luokka. Sanotaan, että se on liian vaikea tavallisille koirille ja perusharrastajille, joutuu harjoittelemaan paljon eikä sittenkään ole varmuutta sinne pääsemisestä tai ykkösten saamisesta. Tässä on osittain perää, aiemmin koirat taisi saada vähemmällä treenillä EVL:ään ja TVA-titteleiden määrä on viimeisten vuosien aikana vähentynyt. Mikä EVL:n liikkeissä sitten on vaikeaa ja miksi? Vai ovatko ne vaikeita?

onko vaikeaa se, mitä pitää harjoitella paljon ja mikä vie aikaa saada valmiiksi? Vai onko vaikeaa se, mikä on omalle koiralle rotu- tai yksilösyistä johtuen hankalaa? Tai se, jonka kokee itse vaikeaksi kouluttaa teknisesti oikein?

EVL ennen ja nyt

Kirjasin taulukkoon karkeasti uusimmat muutokset (reilun 10 v sisällä), jotka ovat tapahtuneet EVL:ssä.

Ensimmäiset liikkeet ovat n. vuoden 2010 liikkeitä, keskimmäiset ovat muutokset 2015 aikoihin ja viimeiset nykyiset.

Vuoden 2015 muutokset olivat kokonaisuudessaan melko merkittävät verrattuna liikkeisiin ja muutoksiin ennen niitä. Tuohon ajankohtaan osui myös muiden luokkien muutoksia sekä rally-tokon virallistuminen. Luultavasti näiden yhteisvaikutuksena osa ihmisistä lopetti tokon harrastamisen (koekäynneissä iso pudotus tuossa vaiheessa). Vimeisimpään uudistukseen on tullut kaksi suurempaa liikemuutosta: seuraamisen ja ns. Z:n yhdistäminen samaan liikkeeseen sekä ohjatun noudon merkin poistaminen.

Yleistä muutoksista

Yleisesti muutoksissa on menty siihen suuntaan, että koiran täytyy irtaantua ohjaajasta useammin ja työskennellä ohjaajasta kauempana. Vauhdikkaat ja täten näyttävät liikkeet ovat lisääntyneet. Myös pitkä “hallinnallinen” paikallaolo on muuttunut lyhyemmäksi ja monipuolisemmaksi. Koirien teknisen osaamisen ja yleisen suorittamisen taso ovat nousseet paljon, mikä näkyy myös liikkeiden muutoksissa ja arvostelussa. Ensimmäisen setin säännöissä (ennen v. 2011) oli yksi luoksetulo (5) ja kaksi irtaantumisliikettä (6 & 7). Vuonna 2015 luoksetuloja oli kaksi (2 & 5) ja irtaantumisliikkeitä kolme (6-8). Vuodesta 2022 lähtien luoksetuloja on kolmessa liikkeessä (2, 4 ja 5) ja irtaantumisia edelleen kolme (6-8).

Mikä on vaikeaa?

Kysymys on monitulkintainen: onko vaikeaa se, mitä pitää harjoitella paljon ja mikä vie aikaa saada valmiiksi? Vai onko vaikeaa se, mikä on omalle koiralle rotu- tai yksilösyistä johtuen hankalaa? Tai se, jonka kokee itse vaikeaksi kouluttaa teknisesti oikein? Vaihtoehtoja on lukuisia. Uusimman uudistuksen myötä treenattavaa tuli lisää “zetaan” (vaihtelevat kulkukaaviot asentoihin liittyen, juoksusta pysähtymiset, luoksetulo eri suunnista), ohjattuun noutoon (ei merkkiä lähetyksessä, mikä tahansa noudetaan) ja luoksetuloon (pysähtymiset eri järjestyksessä). Koiralla ja ohjaajalla täytyy riittää aikaa, intoa ja motivaatiota kaiken tämän opetteluun.

Paljon harjoittelua vaativat liikkeet

Nyky-EVL:ssä on monta sellaista liikettä, joita pitää harjoitella paljon. Yhä useammissa liikkeissä on monta osaa, jotka kaikki pitää opettaa ennen kuin kokonaisuuden saa kasaan. Jos osia ei opeta kunnolla, moniosaisissa liikkeissä yhden osan pieleenmeno voi pahimmillaan nollata koko liikkeen. Esim. kiertonoudossa hypyn tekemättömyys nollaa koko liikkeen, vaikka muut osat olisivat olleet priimaa. Onneksi moni osa on sellainen, joka tulee jollain tapaa esille alemmissa luokissa, esim. kartioiden kiertäminen. Näin ylempien luokkien liikkeiden osia tulee harjoiteltua jo alemmissa luokissa. Toisaalta tämä lisää treenimäärää alemmissa luokissa, jolloin kokonaisharjoittelun määrä koko liikkeen aikaansaamiseksi vaatii kuitenkin aikaa ja toistoja. Jos verrataan esim. hyppynoutoa sen syrjäyttäneeseen kiertonoutoon, niin näissä liikkeissä on merkittävä ero harjoittelun ja liikkeen osien määrässä (ja nyt hyppynouto on avoimessa luokassa).

Koirien kyvyille haastavat liikkeet

Jotkut tehtävät ovat koirien kyvyille haastavia. Paras esimerkki lienee ruudun tyhjä/ympyrä, jota ei voi nähdä tai osoittaa koiralle. Kouluttamisen kriteerit eivät ole niin selkeät kuin muissa liikkeissä, koska paikkaa ei voi kohdentaa aina samalla tavalla (esim. hallin takaseinä, kentän reuna, selkeä teipeillä merkitty alue). Kriteeri on koiran siirtyminen kentällä tiettyyn paikkaan suhteessa ohjaajaan (ja ruutuun). Tehtävä vaatii valmistuakseen toistoja erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, jotta koira saa juonesta kiinni (täysiä suoraan eteenpäin, kunnes kuuluu seis). Samoin muistamiseen ja erotteluun liittyvät tehtävät voivat olla haastavia – esim. pysähtymiskäskyjen kuunteleminen liikkeestä pysähtymisissä (ei ohjaajan elekielen tulkitseminen). Helpotusta mm. pysähtymiseen kohti ohjaajaa tullessa tuovat käsimerkkien salliminen, koska koirat luontaisesti ennemmin tottelevat niitä kuin sanallisia vihjeitä. Myös moniosaiset liikkeet vaativat koiralta tarkkaavaisuutta, keskittymistä ja kykyä erotella asiat (vihjeet/käskyt) toisistaan.

Rotu- ja yksilökohtaiset erot vaikeudessa ja helppoudessa

Rotu- ja yksilökohtaisia eroja on ollut aina liikkeiden opettamisen helppoudessa. Nyt liikkeissä painottuvat aiempaa enemmän koiran irtaantuminen, ohjattavuus ja toiminta kauempana ohjaajasta sekä useamman tehtävän ketjuttamis- ja suorittamiskyky (vaatii mm. hyvää muistia ja motivaatiota). Vaatimukset koiralle ovat nousseet, ja jos koira luontaisesti ei ole näissä etevä, EVL:n liikkeiden kouluttaminen voi olla hidasta (esim. koiran pitää juosta pois ohjaajan luota eikä tämä kiinnosta sitä montaa kertaa), työlästä (esim. koira ei luontaisesti nauti kaukana ohjaajasta työskentelystä) ja vaikeaakin (esim. koiran on vaikea suorittaa useita tehtäviä peräkkäin innokkaasti ilman palkkiota). Juoksemista vaativat tehtävät yhdistettynä esim. pysähtymiseen tai kääntymiseen ovat vaativia koiran kropalle, jolloin nämä voivat hyvästä treenistä huolimatta olla omalle koiralle vaikeita.

Kouluttajien kykyjen vaatimukset

Kouluttamiseen on tullut lisää vaatimuksia kouluttajan kyvyille opettaa erilaisia tehtäviä sääntöjen mukaisiksi suorituksiksi. Sinnepäin-suorituksia ja liikkeiden tekemisiä saa aikaan suhteellisen vähällä työllä. Esim. suurin osa koirista osaa tulla luokse ja pysähtyä kesken tulemisen – tyyli voi toki olla vähän ei-sääntöjenmukainen. Jos haluaa opettaa liikkeet teknisesti oikein ja hyvännäköisesti (esim. nopeus, voimakkuus, koiran ilme tai sulava suorittaminen), täytyy koulutuksen alusta asti miettiä näitä seikkoja (ja koiran kykyjä liikkeisiin nähden, esim. kehonhallinta tai ketteryys). Joitakin asioita ei ole helppo opettaa, esim. kaukokäskyt ovat aina vaatineet hieman työtä. Ennen vanhaan koira sai liikkua kaukokäskyissä edestakaisin, kunhan alku- ja loppupaikka olivat samat. Silloin oli hienoa, jos koira pystyi tähän. Nyt koirat pysyvät paremmin paikoillaan, joten huomio on kiinnittynyt asentojen suoritustekniikkaan ja “puhtauteen”. Näiden kouluttaminen on vaikeampaa kuin pelkän paikalta siirtymättömyyden.

Vaikeaa = harjoiteltavaa

EVL:ssä on monta asiaa, jotka voivat olla vaikeita koirasta ja ohjaajasta riippuen. Jos koira ei ole toistokestävä ja helposti innostuva tai ei säilytä intoaan kauan, kestää liikkeiden opettaminen suhteellisen pitkään. Moniosaiset liikkeet vaativat monien tehtävien opettamista yhden kokonaisen liikkeen aikaansaamiseksi, mikä myös vaatii työtä. Jos koiran ominaisuudet eivät ole optimaaliset, joutuu koiran ominaisuuspuolta kehittämään joko erikseen tai samalla kun harjoittelee tokoa. Tämäkin vie aikaa ja ehkä myös toistoja liiketreeniltä. Jos kouluttajalla on teknisten seikkojen opettamisessa puutteita, voi tehtyjä virheitä joutua korjaamaan myöhemmin, mikä hidastaa etenemistä. Tai virheet ovat sellaisia, joita ei oikein saa pois ja täten ne aina alentavat saatua arvosanaa. Jos aikaa kouluttamiselle ei ole riittävästi, eteneminen on hitaampaa kuin jos ehtii harjoittelemaan säännöllisesti. Samoin jos koulutustilat ovat puutteelliset (esim. ei isoja halleja tai kenttiä) tai avustajaa ei ole käytössä, joutuu tekemään myönnytyksiä monen liikkeen kohdalla (tilaa vieviä liikkeitä sekä avustajaa jossain vaiheessa vaativia on EVL:ssä useampia).

Vaikka EVL on vaikeutunut monen tässä artikkelissa mainitun (ja mainitsemattoman) seikan takia, ei se tarkoita sitä, etteikö näitä liikkeitä voisi opettaa ja käydä kokeissa menestyksekkäästi. Onnistumiset eivät ehkä tule niin helposti tai nopeasti kuin ennen, mutta jos harjoittelee huolellisesti ja koiran osaamistason sekä omat koulutusresurssit huomioiden, pystyy nämäkin liikkeet opettamaan koiralleen – ne eivät ole ylivoimaisen vaikeita. Pitää lähteä liikkeelle liikkeiden osista ja vähitellen koota niistä kokonaisuus huomioiden koiransa rotu- ja yksilöominaisuudet. Tavoitteet määrittelevät opettamisen tarkkuusasteen, kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Jonkun koira on valmis EVL:än 2-vuotiaana ja toisen 5-vuotiaana, eikä kumpikaan ole toista parempi tai huonompi. Tärkeää on harrastaa koiransa kanssa siten, että kumpikin nauttivat yhdessä vietetystä ajasta tokon ja muun yhteisen tekemisen parissa.