Lajityypillinen käyttäytyminen on usein kaikkein palkitsevinta koiralle ja tämä on syy siihen, miksi luoksetulon kouluttaminen voi olla haastavaa. Lajityypillistä käytöstä on mm. koirakaverin kanssa leikkiminen, maan nuuskiminen tai pupun jahtaus. 

Koira valitsee aina kaikissa tilanteissa itselleen kannattavimman vaihtoehdon. Jos siis sinun hallussasi onkin jotakin, joka on koiran mielestä parempaa ja arvokkaampaa kuin ympäristössä olevat asiat, koira valitsee sinut. 

Ihan aluksi luodaan suhde

Omistajan on aina oltava pennun mielestä parasta maailmassa. Omien ihmisten luona oleminen on mukavaa, koska heiltä saa rakkautta ja herkkuja. Pennun kanssa täytyy myös leikkiä paljon, sillä yhdessä leikkiminen vahvistaa suhdettanne voimakkaasti. Suhde vahvistuu aina, kun annat pennulle huomiotasi. Kannattaakin pitää huoli siitä, että pennulle annettu huomio olisi aina positiivista. Jatkuva ja toistuva kieltäminen on haitallista omistajan ja koiran suhteelle. Mahdollisiin luvattomiin puuhiin kannattaakin keksiä koulutuksen ja ennaltaehkäisyn avulla muita keinoja.

Heti alusta alkaen pentua kannattaa palkata, kun se tulee omaehtoisesti luoksesi tai pysyttelee lähistöllä.

Kouluta ensimmäisestä päivästä lähtien

Heti alusta alkaen pentua kannattaa palkata, kun se tulee omaehtoisesti luoksesi tai pysyttelee lähistöllä. Ihan yksinkertaisesti iloisesti kehumalla, paijaamalla, nameja antamalla ja vaikka pyrähtämällä pieneen hippaleikkiin. Tämän lisäksi pentua kutsutaan useita kertoja päivässä iloisesti luo, ihan vaikka nimellä ja palkataan. Lirkuttelu on usein tehokasta, eli uskalla käyttää ”vauvapuhetta”. Palkkaa ja kehuja ei kannata alkuvaiheessa säästellä.

Kun pentu tulee kutsusta luoksesi sisällä, voittekin siirtyä jo omalle pihalle tai johonkin muuhun rauhallisempaan paikkaan. Liinassa ja aidatuilla alueilla harjoittelu on turvallista. Liinassa saa myös erinomaisesti toistoja monenlaisissa tilanteissa ja ympäristöissä ilman riskiä karkaamisesta. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa ottaa jo ne todella erinomaiset palkat ja mielenkiintoisimmat lelut mukaan. 

Oikea taito vahvistuu pikkuhiljaa, kun huolehdit, että pentu onnistuu koko ajan, eli tulee luoksesi ja viihtyy lähelläsi. Jos homma ei suju omalla pihalla, se tuskin sujuu, kun pentu leikkii toisten koirien kanssa. Tarkoitus onkin valita ympäristö koko ajan siten, että häiriöitä ei ole liikaa ja pentu onnistuu -> saa palkkaa ->oppii oikeita asioita. Kuitenkin niin, että edetään koko ajan hiljalleen vaikeampiin ympäristöihin. Vaikeuttaminen kannattaa tehdä todella pienin askelin. Hitaammin etenemällä on yleensä koulutuksessa nopeammin perillä. Tyypillisin virhe koulutuksessa on tehtävän liian nopea vaikeuttaminen.

Laatu ja jackpot

Kun harjoitukset siirtyvät ulos, alkaa laatu korvata määrää. Toistoja toki tarvitaan edelleen tuhansia, jotta taito opitaan, mutta ns. jackpot kannattaa ottaa käyttöön. Voit pitää taskussasi vaikka päivän ruoka-annosta tai jotakin isompaa herkkua ja antaa sen, kun pentu tulee vauhdilla luoksesi. Kaksi vauhdikasta luoksetuloa päivässä jackpot-palkalla jäävät tehokkaasti pennun mieleen ja luovat vahvan ehdollistuman. Tarkoitus on iskostaa pennun mieleen, että luoksetulo TODELLAKIN kannattaa. Superpalkkoja voi antaa silloin tällöin koko koiran loppuiän muistuttamaan tästä.

Laatuun liittyy myös vahvasti tunnetila. Treenaa silloin, kun pentu on virkeä. Saat liitettyä toimintoon positiivisen tunnetilan ja vauhtia. Jos huomaat koiran hidastelevan luoksetulossa, kannattaa tarkistaa oma tunnetila. Monet koirat hidastelevat tullessaan kohti, jos vaistoavat, että omistaja on ärtynyt, vaikka sitten vain työhuolistaan. Koiraa ei myöskään koskaan saa rangaista tai olla sille vihainen, kun se pitkältäkin karkumatkalta palaa luoksesi.

Vihjesana, eli esimerkiksi ”tänne”, liitetään toimintoon vasta, kun toimintoa on jo saatu aikaan ja koira tarjoaa sitä.

Lajityypillinen käyttäytyminen on usein kaikkein palkitsevinta koiralle ja tämä on syy siihen, miksi luoksetulon kouluttaminen voi olla haastavaa. Lajityypillistä käytöstä on mm. koirakaverin kanssa leikkiminen tai maan nuuskiminen.

Vihjesanan liittäminen ja käyttöehdot

Vihjesana, eli esimerkiksi ”tänne”, liitetään toimintoon vasta, kun toimintoa on jo saatu aikaan ja koira tarjoaa sitä. Ensin toiminnon aikana, sitten kun toiminto on juuri alkanut ja loppuvaiheessa ennen toimintoa. 

Eli kun pentu juoksee sinua kohti, huuda ”tänne”. Kun tätä on runsaasti toistettu, huuda ”tänne” juuri silloin, kun pentu on kääntynyt juoksemaan kohti sinua. Kolmannessa vaiheessa pitäisikin sitten ”tänne”-vihjeen aikaansaada luoksetulo. Varsinkin alkuvaiheessa on huolehdittava, että pentu on todellakin juoksemassa luoksesi eikä kirmaa vaikka ohitsesi tai pysähdy matkalla. 

Luoksetulokäskyä, esim. ”tänne”, käytetään varsinkin koulutusvaiheessa vain silloin, kun on varmaa, että koira voi onnistua. Arvioi ja mieti, onko tilanne sellainen, että onnistumiseen on edellytyksiä. Tärkeää on muistaa myös, että vihje, joka ei aikaansaa luoksetuloa, menettää hetkessä merkityksensä. Vihjesanaa ei myöskään kannata toistaa. Yksi ”tänne” on aina yksi luoksetulo. On tärkeää palkata pentu heti, kun se on luonasi. Jos pyydät sitä ensin istumaan tai aika venyy liian pitkäksi, pentu ei enää yhdistä palkkaa luoksetuloon.

Pennun voi lisäksi ehdollistaa siihen, että tänne-vihjesana tarkoittaa aina namia. Aivan samalla tavalla kuin naksutinkoulutuksessa. Eli pieniä superherkullisia nameja taskuun. Pentu on valmiiksi lähelläsi, sanot vihjesanan, jonka jälkeen annat namin taskustasi. Pentu oppii, että vihje tarkoittaa aina ja jokainen kerta herkkua.

Pentu painaltaa suuntaan x?

Jos pentua kiinnostaa muu maailma liikaa, on tehokkainta iloisesti hihkuen juosta toiseen suuntaan. Houkutella, heitellä lelua, kylvää ehkä nameja pitkin poikin, mennä kyykkyyn ja kertoa, että täällä on mukavaa. Pentua ei yleensä saa kiinni juoksemalla. Pennulle voi jahtaamisesta tulla hippaleikki tai se jopa pelästyy sinua, kun juokset sen perässä. Tätä tilannetta ehkäisee hyvin se, että skannaat ympäristöä koko ajan ja olet valppaana toimimaan, jos näet muita kulkijoita. Kännykkä kannattaa pitää taskussa.

Tyypillisiä ongelmatilanteita ja niiden ehkäisy

Toimita herkku lähellä itseäsi ja koske samalla kevyesti pantaan, valjaisiin tai niskaan. Näin et saa koiraa, joka väistää, kun yrität ottaa koiran oikeasti kiinni. Lisäksi pentu tottuu hieman ihmisten tapaan lähestyä “väärin” eli ylhäältäpäin. Tätä voi tehdä jokaisen palkkanamin kanssa, silloinkin, kun treenaatte muita asioita. Varsinkin pieni koira tai pentu jää helposti etäälle. Tämä johtuu ihan siitä, että kohti kumartuva ja koiraa katsova ihminen tosiasiassa viestii eleillään koiralle haluavansa tilaa.

Jos pentu leikkii, hyörii ja pyörii villinä eikä anna kiinni, voit kokeilla heittää nameja maahan itsesi lähelle. Pentu rauhoittuu etsimään niitä ja saat sen kiinni. Vältä ”nappaamisyritystä” eli äkillistä kauhaisuliikettä pentua kohti. Se voi olla pennun mielestä oikein kiva leikki tai se pelästyy sitä. Käytä aikaa namien viskomiseen, jotta koira varmasti unohtaa hippaleikin. Voit kävellä hiljalleen samalla eteenpäin, vaikka kohti turvallisempaa paikkaa tai kotiovea.

Koirat oppivat ihmisen eleistä ja toiminnasta asioita hetkessä. Ei siis kannata ottaa aina tietyssä kohtaa lenkkiä pentua kiinni tai pitää hihnaa aina jollain tietyllä tavalla kädessäsi, kun aikoo sen kiinnittää. Voit myös opettaa, että aina kun kiinnität hihnan, siitä saa vielä uudelleen palkan.

Heti alusta alkaen pentua kannattaa palkata, kun se tulee omaehtoisesti luoksesi tai pysyttelee lähistöllä.

Maailman helpoin alkeisharjoitus

Kulje aluksi kävellen ristiin rastiin. Ensin sisällä, sitten omalla pihalla ja aina vaan vaikeammissa ympäristöissä. Koira voi olla liinassa, mutta liinan pitäisi pysyä löysällä. Erityisen hauskaa on mennä metsään ja puikkelehtia siellä. Välillä voi vaikka piiloutua. Jos mahdollista, pentu voi olla vapaana.

Palkkaa aina, kun pentu tulee luoksesi/lähellesi ja/tai katsoo sinua. Vaihtele suuntaa ja vauhtia, ole yllätyksellinen. Tarkkaile koiraasi, jotta et kompastu siihen tai/ja liinaan. Älä ohjaa/vedä hihnalla, jos pentu painaltaa muualle. Odota mieluummin hetki. Voit myös aina kutsua pentua luo ja palkata.

Tee tästä kiva hippaleikki ja ”kiusoittele” koiraa: ”oho, meninkin tänne, pysytkös perässä?” tai ”vaihdoinkin suuntaa, minnekäs sinä menet?” Anna koiran saada sinut kiinni, palkkaa ja pyrähdä samantien toiseen suuntaan. Koira on riemuissaan, kun saa jahdata sinua ja harjoitukseen tulee vauhtia lisää. Liitä harjoitukseen vihjesana, kun pentu juoksee luoksesi. Käytä iloista kannustavaa ääntä ja superpalkkoja. 

Jos lahkeet ovat vaarassa tai pentu villiintyy liikaa, voit välillä palkata useammalla namilla maahan. Pentu rauhoittuu, kun käyttää nenäänsä. Huomioi myös pennun koko ja jaksaminen. Pieni pentu ei jaksa juosta aina montaa kymmentä metriä luoksesi.

Vauhtia luoksetuloon -harjoitus!

Pyydä avustajaa pitämään pennusta kiinni. Pennun jalat koskevat maata. Avustaja voi pitää valjaista ja rintamuksesta tai koiran kyljistä kiinni. Turvallisuus on huomioitava ja ote pentuun kannattaa miettiä sen mukaan, mikä on turvallista ja pennulle mukavaa. Jos harjoitus tehdään liinalla/hihnalla, on pidettävä tarkkaan huoli, ettei liina kiristy ja kiskaise koiraa tulosuuntaan, jää pennun jalkoihin tai takerru johonkin.

Mene itse muutaman metrin päähän ja innosta koiraa äänelläsi, kehonkielellä ja vaikka sen lempilelulla. Kun pentu ei pysy enää nahoissaan, avustaja päästää pennun irti, jolloin pentu syöksähtää sinua kohti. Juuri kun pentu pääsee avustajalta irti ja ryntää luoksesi, sano kantavalla äänellä ”tänne”!

Kun pentu saavuttaa sinut, kehu sitä runsaasti ja palkitse herkuilla ja/tai leikillä.

Vähitellen välimatkaa voi pidentää. Harjoitusta ei kuitenkaan kannata vaikeuttaa liian nopeasti, jotta pennun mielenkiinto ja vauhti säilyy. Kun taitoa tulee lisää, voi matkan varrella olla houkutuksia, kuten leluja, muita ihmisiä tai herkkuja.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan


MAINOS
Olen käynyt eläintenkouluttajan käyttäytymistieteelliset perusopinnot Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa ja opiskelen jatkuvasti lisää alasta, jolla voin oppia koko ajan uutta. Toimin ruohonjuuritasolla, auttaen perheitä sujuvaan ja toimivaan arkeen koiran kanssa. Aiempi koulutus ja pitkä työura lastenhoitajana antaa ihmisten ja perheiden kohtaamiseen ja kouluttamiseen paljon tietotaitoa. Lapsi-koira-dynamiikka, pennut ja nuoret koirat ovat ominta alaani. Lisäksi pidän kursseja ja luentoja sekä tarjoan koirille hoitoa kotonani. Hoitokoirien kavereina toimivat Piian espanjanvesikoirat Pöysti ja Elsa. Toimin myös yhdistysaktiivina Vesikoirat ry:ssä ja teen lisäksi vapaaehtoistyötä Karva-Kavereissa ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa."

2 KOMMENTTIA

  1. Kiitos! Ajankohtaista asiaa minulle uuden pennun omistajana. Olen tainnut hukata ensimmäisten kuukausien parhaat hetket, vaikka yritystä on kyllä ollut. Maailma on pentuni mielestä vaan niin ylettömän kiinnostava paikka, etten oikeen tahdo pärjätä kilpailussa.

  2. Hei Tiina!

    Vielä on aikaa 🙂 Luoksetuloa treenaillaan ja taitoa vahvistetaan koko koiran eliniän ajan.

    Kannattaa etsiä aktiivisesti parempia ja parempia palkkoja, joilla voitat kisan “maailman ihmeiden” kanssa. Aina saattaa löytyä vielä astetta parempia palkka….

    Lisäksi kaikki onnistuneet luoksetulot lasketaan, myös esimerkiksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella tehdyt harjoitukset!

    Tsemppiä treeniin!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän