Espoolainen Pirita Laukkanen on jo lapsena elänyt kiinanharjakoirien keskellä. Hän korostaa, että kiinanharjakoirat ovat olleet helppoja perhekoiria arjessa ja ne osallistuvat aktiivisesti perheen toimintaan. Niille on kuitenkin pitänyt opettaa motivaatiota yhdessä tekemiseen enemmän kuin perheen toiselle koiralle, novascotiannoutajalle, jolla on ollut luontaisesti motivaatiota harrastamiseen ja oppimiseen. Pirita Laukkanen hankki novascotiannoutajan omaksi lenkki- ja harrastuskaveriksi, ja he päätyivät nopeasti metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin eli mejän pariin. Novascotiannoutajan autoimmuunisairaus on kuitenkin asettanut kiinanharjakoira Ludwigin perheen kilpailukoiraksi. Laukkaset kertovat, että Ludwigilla on hyvä keskittymiskyky ja into tehdä, mutta palkkaamisessa se on valikoiva. Välillä kelpaavat herkut ja välillä leikkiminen lelulla. Ahneeksi Ludwigia ei kuitenkaan voi kutsua, kuvailee Pirita Laukkanen.
Myös Saara Takku on harrastanut erirotuisten koirien kanssa. Kaksi hänen koiristaan, bordercollie ja belgianpaimenkoira, ovat roduiltaan tavanomaisempia tokokentillä, mutta pian Takku aloittaa kisauran myös chihuahua Kiisun kanssa. Aiemmin pelkkien bordercollieiden omistajana hän kertoo, että nykyinen kotona oleva lauma on toimiva ja tuntuu omalta. Jokainen koira on kuitenkin oma yksilönsä ja hyvin erilainen kouluttaa.
Saara Takku sanoo tavoitteekseen, että kaikki hänen kolme koiraansa olisivat tulevaisuudessa tottelevaisuusvalioita. Ennen päälajimme oli palveluskoiralajit, mutta nykyään keskitymme tokoon ja rally-tokoon sekä noseworkiin, kertoo Takku. Hän jatkaa, että on tyytyväinen siihen, että näissä lajeissa kelpuutetaan kaikki koirarodut ja harrastajat.
Pienen koiran kanssa harrastaminen
Kiinanharjakoira Ludwigista on moneen: mejään, agilityyn ja rally-tokoon. Mejässä haistelusta innostunut Ludwig on edennyt jo voittajaluokkaan omistajansa Pirita Laukkasen kanssa. Myös Laukkasen tytär, Nonna Laukkanen, harrastaa Ludwigin kanssa. Heidän lajeinaan ovat agility ja rally-toko. Tarkoitus olisi päästä kesällä starttaamaan mejän voittajaluokassa, jonka jälkeen voisimme aloittaa kilpailemaan agilityssa, kertoo Nonna Laukkanen. Hän jatkaa, että Ludwig nauttii vauhdin huumasta, jota se pääsee toteuttamaan agilityradoilla, mutta toistojen määrää pitää rajata, ettei koiran motivaatio laske.
Mejäharrastuksessa kevytrakenteinen Ludwig hyppii ketterästi varvikossa ja jäljestää taitavasti. Osa maastoista on helppoja kulkea ja toisista löytyy haasteita. Ludwigille onkin esitelty pienestä pitäen erilaisia maastoja, joissa se on saanut opetella kulkemaan. Esimerkiksi pienelle koiralle isommat puunrungot voivat tuottaa vaikeuksia. Toisaalta ohjaajan voi olla vaikea kulkea pienistä risukon koloista, joista korkeampaan kasvustoon maastoutunut Ludwig on juuri kulkenut. Helposti ilmavainuun taipuva Ludwig kulkee kuitenkin tarkasti jäljen päällä ja harjoittelun edessä vauhti on vain kasvanut. Metsän risut ja muut roskat tarttuvat pidemmässä turkissa Ludwigiin kiinni, joten mejän ja arjen kannalta puolipitkä turkki on helpompi kuin rodun täyspitkä karvapeite, kertoo Pirita Laukkanen.
Koiratanssi sopii erikokoisille koirille, sillä jokainen ohjaaja valitsee itse kehässä tehtävät liikkeet, eli luo itselleen koreografian.
Koirani varmaan valitsevat lempilajikseen mejän, arvelee mäyräkoirien kanssa harrastava Outi Tastula. Tastula tutustui mäyräkoiriin jo lapsuudenkodin naapurustossa, mutta hänen ensimmäiset harrastus- ja koulutuskokemuksensa ovat saksanpaimenkoirien kanssa. Paimenien sijaan Tastula hankki aikuisiällä perheelleen sopivamman kokoisen mäyräkoiran, jonka pitkä turkki oli valloittanut Tastulan pienen tyttären.
Vaikka rotu on itsenäinen työskentelijä ja osaa tehdä ilman ohjausta, harrastaa Tastula nykyään neljän mäyräkoiransa kanssa myös aktiivisesti kontaktia ja yhteistyötä vaativaa koiratanssia. Mejän ja koiratanssin lisäksi hänen mäyräkoiransa ovat harrastaneet agilitya, tokoa, näyttelyitä ja noseworkia sekä erilaisia etsimislajeja. Mäyräkoirat ovat siis etsineet tositilanteissa niin kantarelleja kuin kadonneita eläimiäkin. Agilityssa Tastulan mäyräkoira Manteli keräsi nopeasti menestystä ja siirron seuraavaan luokkaan. Tastula kuitenkin mainitsee haasteeksi esimerkiksi A-esteen, jossa mäyräkoiran lyhyet raajat yhdistettynä pitkään selkään ei ollut varsinainen kilpailuetu. Suurin intohimo musiikkia rakastavalla Outi Tastulalla on kuitenkin koiratanssiin, jossa hän toimii kouluttajana ja ylituomarina.
Koiratanssi sopii erikokoisille koirille, sillä jokainen ohjaaja valitsee itse kehässä tehtävät liikkeet, eli luo itselleen koreografian. Outi Tastulan mäyräkoirille valikoituu koirille mukavia sekä fyysisesti mahdollisia tehtäviä, kuten tassuillaan korokkeella pyöriminen, hypyt ja sivuaskeleet. Lisäksi Tastulan koirat ovat pitäneet tassutempuista, vaikka mäyräkoiran lyhyiden jalkojen nostot tai tassun antaminen eivät näykään kovin kauas. Peruutus ja kieriminen eivät ole olleet sujuvimpia tai helpoimpia temppuja kaikille koirilleni, kertoo Tastula. Hän hyödyntää opetustilanteissa kosketuskeppiä sekä naksutinta ja lisäksi hän tekee paljon asioita koirien korkeudella, eli lattiatasossa. Hän kuitenkin toteaa, että paimenen kanssa käytettävissä olevien temppujen määrä olisi todennäköisesti monipuolisempi.
Tastula korostaakin, että tärkeintä on miettiä liikkeitä rodulle ja yksilölle sopiviksi. Suurimmaksi kilpailemisen haasteeksi hän mainitsee oman jännittämisensä, joka vaikuttaa hänen herkempien koiriensa suoritukseen kisakentällä. Kisajännitystä Outi Tastula lieventää humoristisuudella ja ottamalla koreografiaansa aina jonkin roolin, jossa oleminen helpottaa esiintymistilannetta. Lisäksi hän pyrkii tuomaan koiraansa esiin sekä valokeilan keskipisteeksi olemalla esityksessä välillä matalalla ja lattian tasossa.
Kun Saara Takku aloitti treenaamaan pienen chihuahua Kiisun kanssa, hänen selkänsä kipeytyi jatkuvasta kumartelusta. Ajan kuluessa hän on oppinut palkkaamaan koiraa kyykkäämällä aiemman kumartelun sijaan. Lisäksi Takku hyödyntää heitettäviä palkkioita pienen Kiisun kanssa, jolloin hänen ei aina tarvitse laskeutua koiran korkeudelle. Pieni koko haastaa kouluttajaansa myös siinä, että esimerkiksi kaukokäskyissä on vaikea huomata, liikuttiko koira jalkojaan vai ei. Lauman ikiliikkujan tittelin saa Takun laumassa chihuahua, mikä vaatii ohjaajaltaan kärsivällisyyttä.
Takku nimeää omaksi isoksi haasteekseen vasemman kätensä sijainnin. Kun hän harjoittelee seuraamista isompien koirien kanssa, on mahdollista, että vasen käsi on koiran tiellä, tai käsi ja koira jopa osuvat toisiinsa. Vasen käsi ei voi osua chihuahua Kiisuun, mutta senkin kohdalla käden sijainnilla on merkitystä, sillä Kiisu on opetettu katsomaan kainaloon. Ohjaajan silmiin asti katsominen olisi sille fyysisesti hankalaa.
Rotu pysyy, vaikka harrastukset vaihtuisivat
Marika Koski kertoo, että landseerit ovat vieneet hänen sydämensä, ja hän sanookin olevansa ensisijaisesti rotuharrastaja, ei lajiharrastaja. Ihmisystävällinen, vesirakas, sopeutuvainen, helppo motivoida ja hyvä perhekoira, näin Koski kuvailee koiraansa Hildaa. Hildan kanssa harrastuspolku ei ole ollut kivinen, vaan rally-tokovalion arvo on tavoitettu ilman suurempia karikoita. Välillä on toki pidetty taukoa kisaamisesta ja oltu äitiyslomalla puolin ja toisin.
Ykköslajina on ollut vesipelastus, jonka sivussa Marika Koski on harrastanut esimerkiksi tokoa. Tokotreeneissä hän pääsi tutustumaan rally-tokoon, joka vei mennessään. Hän aloitti rally-tokon jo veteraani-ikäisellä landseerilla, joka oli jo aiemmista harrastuksistaan kolmoisvalio. Koski kertoo, että he etenivät voittajaluokkaan asti, johon päästyään hän huomasi, että oikean puolen seuraaminen oli haastavaa, sillä hän oli vuosia seurauttanut koiraansa vain vasemmalla puolella. Kun uusi pentu, Hilda, saapui, Koski päätti aloittaa pennun kanssa kaikkien luokkien tehtävien harjoittelun jo alusta asti. Takapäänkäyttö ja ketteryys ovat Hildan vahvuuksia, vaikka kokoa riittääkin. Koko ei ole ollut este myöskään putkelle, vaan hypyt ja putki ovat Hildasta mukavia ja helppoja tehtäviä. Verrattuna pienempään koiraan, isoa koiraa voi olla helpompi palkita herkuilla, sillä koiran pää on sopivalla korkeudella namipalkkaukseen, pohtii Marika Koski.
Rotuharrastajaksi itseään kuvailee myös Marjo Alander, sillä hänellä on ollut vuosia tanskandoggeja ja hänen aavistuksensa on, ettei tulevaisuudessakaan luovu tästä rodusta. Rodussa viehättää sen rauhallisuus ja rehellisyys eli koira on sellainen kuin on, kuvailee Alander. Hän jatkaa, että sääntöjä pitää kuitenkin olla, kuten kaikilla koirilla. Arjen tottelevaisuuden tueksi Alander harrastaa tokoa ja rally-tokoa. Toko tekee arjesta helpompaa, toteaa Marjo Alander. Aiemmin hän on harrastanut lisäksi hakua, mutta hyvän hakuryhmän löytäminen on haastavaa. Tokoryhmästään hän kertoo kehuen: kaikki otetaan lämpimästi vastaan, riippumatta koiran rodusta tai taitotasosta. Tokokehässä tanskandoggi ei ole ollut intensiivisin tai nopein ruutuun juoksija, ja äkkipysähdykset ovat hankalia koiran suuren koon vuoksi, mutta näistä ei ole rokotettu koetilanteissa, kertoo Alander.
Alanderin uusin harrastus on koiratanssi, jota hän kuvailee hyväksi kuuntelutreeniksi. Koiratanssissa he ovat kilpailleet kummassakin kilpailulajissa eli freestylessä ja heelwork to musicissa (HTM). Rintamasuunnan merkitys korostuu koiratanssin HTM:ssä, jossa koiran pitää osata seurata ohjaajaansa eri positioissa ja eri kulkusuuntiin. Yhtä positiota Marjo Alander ei tule ison koiran kanssa kuitenkaan tekemään, nimittäin jalkojen välissä kulkemista.
Freestylessä Alander on valinnut tempuiksi esimerkiksi tassutemppuja ja pään kääntöjä, joissa koiran iso koko tekee liikkeistä näyttäviä. Harjoittelun apuna hän on käyttänyt ulottuvuutta tuovaa kosketuskeppiä ja käsimerkkejä. Alanderin tanskandogit eivät tunnu seuraavan ohjaajan jalkoja, joten jaloilla tehtävät vihjeet tai ohjaukset eivät ole avuksi.
isolla koiralla on panostettava erityisesti suoruuteen ja rintamasuunnan harjoitteluun.
Suuri koko voi korostaa pieniä virheitä
Vino perusasento näkyy kauas paljon selvemmin isolla tanskandogilla kuin pienellä koiralla, toteaa Marjo Alander. Siksi hän panostaa suoruuteen ja rintamasuunnan harjoitteluun, vaikka ne voivatkin olla haastavia isolle koiralle. Rintamasuunnan ja yhdenaikaisuuden säilyttäminen on ollut haaste myös landseer Hildan kanssa kilpailevalle Marika Koskelle. Rohkea ja hyvähermoinen landseer Hilda seuraa helposti käsimerkkejä, välillä tosin liiankin herkästi, eli ohjaajan tulee olla hyvin selkeä, jotta ylimääräisiä liikkeitä ei synny ja liikkeet olisivat yhdenaikaisia. Yhdenaikaisuudessa haasteena on koiran vaatima tila, kuvailee Koski. Tämä näkyy esimerkiksi rally-tokon tulppaani-käännöksessä, jossa koirakon pitäisi kääntyä vastakkain samaan aikaan.
Sekä Marjo Alander että Marika Koski kertovat, että rally-tokoradat eivät ole väljiä ja kylttitehtävät tulevat eteen nopeasti, sillä koiran suoritukset vievät paljon tilaa. Radat tuntuvat välillä ahtailta, varsinkin spiraalit, pujottelut, houkutukset ja tiukat käännökset, luettelee Koski. Harrastuksen edetessä hän onkin harjoitellut suorituspaikkojen sijainteja ja opetellut antamaan koiralleen riittävästi tilaa, esimerkiksi kun koira on oikealla puolella. Koiran pitkä runko on tuonut haasteita esimerkiksi pyörähdykseen ja myös edestä puolenvaihtoon, sillä siinä liikkeessä käsien ulottuvuus tuntuu loppuvan kesken, kun käytän käsimerkkiä, toteaa Marika Koski.
Rohkeasti harrastamaan rodusta riippumatta
Pirita Laukkanen kannustaa kokeilemaan jo pienen pennun kanssa erilaisia harrastuslajeja. Hän jatkaa, että harrastuskokeiluista löytyy varmasti jokaiselle koiralle se mieluinen laji. Outi Tastula täydentää, että harrastamiselle ei ole esteitä millään rodulla, kaikkea voi harrastaa vaikkapa pienin muokkauksin, kunhan harrastus ei ole vaarallinen.
Toimittaja: Sanni Lempiäinen
Haastattelut artikkelia varten on tehty keväällä 2022.
MAINOS
