Teksti: Anna Vättö
Kuvat: Anu Hatunpää ja Sanna Laine
Niina Ojansivu ja hovawart Piru voittivat IPO-FH:n MM-kultaa Itävallassa syksyllä 2018.
Niina Ojansivu on harrastanut palveluskoiria nuoresta saakka, ja jo ensimmäisen koiransa kanssa hän teki tuloksen metsäjäljessä. Tämän jälkeen saavutuksia on kertynyt tasaisesti, ja lajivalikoima on laajentunut myös erikoisjälkeen. Ennen päätoimista koiraharrastustaan Niina harrasti hevosia niin ravi- kuin ratsastuspuolellakin, mutta lopulta koirat veivät voiton.
– En vain osaa olla ilman koiraa, Niina nauraa.
Koirat ovat ennen kaikkea perheenjäseniä, ja tällä hetkellä perheessä kolme koiraa: kaksi saksanpaimenkoiraa sekä hovawart Piru, FI KVA Uskihoff’s Demon. Vaikka kaikki koirat ovat yhtä tärkeitä, on koiran ylläpitäminen tällä koulutustasolla vaativaa. Jostain on tingittävä.
– Piru on upea erikoisjälkikoira. Tällä hetkellä panostan Pirun koulutukseen täysillä, ja saksanpaimenkoirien kanssa teen niin paljon kuin pystyn. En kuitenkaan stressaa tai ota harrastusta liian vakavasti, Niina toteaa hyväntuulisesti.
“erikoisjäljellä Koiralta on löydyttävä oma tahto, ja sen on haluttava näyttää omaa osaamistaan. Pieni ilkikurisuuskaan ei siis ole pahasta.”
Menetys toisensa jälkeen
Koulutusmeriittien lisäksi Niinan historia koirien kanssa on ollut myös täynnä huonoa onnea ja tragedioita. Alun perin Niinan ykkösrotu on ollut saksanpaimenkoira, ja vuosia sitten hänellä oli lupaava pentu kasvamassa. Eräs liukas, talvinen päivä muutti kaiken: pentu jäi auton alle kotipihassa ja menehtyi silmänräpäyksessä.
Menetyksen jälkeen Niina päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa hovawartista. Peto tuli taloon, ja Niina havaitsi koiralla olevan potentiaalia metsäjäljelle: tuloksena oli SM-pronssia. Niinan mieleen juolahti toive koirasta, jota voisi käyttää erikoisjäljellä; Pedolla ei siihen kapasiteetti aivan riittänyt. Sopiva pentu löytyi lopulta kasvattaja Seija Haapamäeltä: Piru oli saapunut.
Aluksi Piru vietti koiranelämää lähinnä perheen lemmikkinä, ja työkoirana Niinalla oli saksanpaimenkoira Kelmi. Kelmi oli lahjakas jälkikoira, ja Niinan koulutustavoitteet olivat korkealla. Kohtalo muutti jälleen tilanteen: Niinan ollessa leikkimässä Pirun kanssa pihalla, oli sisällä ollut Kelmi murtautunut talon yläkertaan. Koira hyppäsi toisen kerroksen tuuletusikkunasta alas ja kuoli Niinan jalkoihin.
Jälleen uusi menetys jätti Niinaan syvän jäljen. Onnettomuus muutti myös Pirua, ja sen ominaisuudet alkoivat nousta esiin. Niina aloitti aktiivisen koulutuksen ja havaitsi pian, että koira on täydellinen erikoisjäljelle. Haave oli toteutunut, vaikka hinta oli kallis. Alle kolmevuotiaana Pirun kanssa kilpailtiin jo SM-tasolla.
– Hyvää onnettomuudessa oli se, että Pirun kapasiteetti pääsi esille, Niina toteaa hiljaa.
Erikoisjälkikoiran ominaisuudet
Erikoisjäljessä rotukirjo on suuri, eikä tietyllä rodulla ole erityistä etua toisiin nähden. Niinalla rotuvalintaan on vaikuttanut lähinnä sattuma, eikä hovawart ole saksanpaimenkoiraa parempi jäljestäjä. Erot näkyvät lähinnä yksilötasolla, ja koirasta voi usein sanoa suoraan, mikäli sillä on lahjoja erikoisjälkeen. Metsäjäljelle sopiva koira ei välttämättä pärjää erikoisjäljellä. Koiran hermorakenteen on oltava huippukunnossa, jotta se kestää sekä koulutuksen että pitkän jäljen ajamisen. Laji vaatii sekä koiralta että ohjaajalta pitkäkestoista keskittymistä ja periksiantamattomuutta, minkä lisäksi suoritukseen on pystyttävä toistuvasti.
Koiralta on löydyttävä oma tahto, ja sen on haluttava näyttää omaa osaamistaan. Pieni ilkikurisuuskaan ei siis ole pahasta. Vaikka kisavalmistelut olisivat onnistuneet täydellisesti ja Niinan oma vire olisi huippuluokkaa, on lopulta kyse siitä, onko Piru suotuisalla tuulella.
– Piru on hyvin itseriittoinen koira, joka tietää mitä tekee. Piru tekee kaiken pyyteettömästi itseään varten, Niina nauraa.
Erikoisjäljen viehätys
Niinalla on pitkä kokemus jäljestyksessä eri muodoissaan, mutta erikoisjälki on Niinalle erityisen rakas. Laji on haastava, ja vaatii niin koiralta kuin ohjaajaltakin paljon.
– Omat siirtonsa joutuu miettimään todella tarkasti, ja tämä onkin todellista aivojumppaa, Niina hehkuttaa.
Laji on hyvin erilainen. Jälki on pitkä, ja koiran suoritusta arvioidaan koko jäljestämisen ajan. Toisin kuin metsäjäljessä, erikoisjäljessä ei saa suorituksen aikana puhua eikä kannustaa koiraa. Myös jäljen vanhentumisaika poikkeaa perinteisestä jälkikokeesta. Erikoisjäljessä on käytössä kaksi erilaista koemuotoa: kansainvälinen erikoisjälkikoe IPO-FH, sekä erikoisjälki PAEJ. IPO-FH on jäljestyksen kuninkuuslaji: kisat ovat kaksipäiväiset, ja jälki ajetaan sekä ruoho- että multapohjalla. Suorituksen on onnistuttava molempina päivinä, mikä vaatii paljon niin koiralta kuin ohjaajaltakin. Erikoisjälkikisat puolestaan ovat yksipäiväiset, ja jälki ajetaan vaihtelevasti joko multa- tai ruohopohjalla.
Harjoitellessaan Niina ajaa jälkeä yksin; harhojen tekijä poistuu useimmiten paikalta ja koirakko jää kahdestaan pellolle. Suomen luonnon hiljaisuus on rentouttavaa. Vastapainona treenien meditatiiviselle tunnelmalle Niina nauttii kisojen sosiaalisuudesta. Kisojen ilmapiiri on kannustava sekä Suomessa että ulkomailla, ja tunnelma on mahtava. Tilanteessa on helppo saada itsestään kaikki irti.
– Minulla on kova kilpailuvietti. Ilman kilpailemista minulla ei olisi mitään mittaria koulutuksen onnistumisesta, Niina kertoo.
Myös Piru nauttii koetilanteista, ja Niinan tehtävänä onkin saada yhteispeli sujumaan ja koira oikeaan vireeseen. Kun harrastusvälineenä on elävä olento, ei lopputulosta voi täysin ennakoida. Koetilanteessa voi ilmetä aivan uusia ongelmakohtia, joista aiemmin ei ole ollut mitään viitteitä. Kilpailujännitystä Niina ei kuitenkaan koe, sillä huonosti menneen kisan jälkeen saa uutta tarmoa treeniin.
– Miksi sitä jännittäisi? Jos suoritus epäonnistuu, entä sitten? Tärkeintä on nähdä koiran koulutustaso, Niina toteaa.
Tarkat treenirutiinit
Vuosien varrella Pirun treenaamiseen on muodostunut tarkat rutiinit. Treenikausi alkaa huhtikuussa, ja ylläpitotreeniä on kevään ja kesän ajan 2-3 kertaa viikossa. Syksyllä, kolme viikkoa ennen kokeiden alkua alkaa kisalaitto: ensimmäisellä viikolla Niina testaa eri osa- alueet läpi ja selvittää, missä on ongelmia. Seuraavat kaksi viikkoa koirakko treenaa päivittäin, käyden täsmäiskuilla läpi kaikki ongelmakohdat. Täyspitkiä jälkiä Niina ei kuitenkaan juuri ennen kisoja aja – ellei juuri jälki ole ongelma.
Nuorempana Pirua oli vaikea lukea, ja Niina käytti vieraan tekemää jälkeä oppiakseen tuntemaan koiran paremmin. Nykyään hän kuitenkin tekee harhoja lukuun ottamatta jäljen aina itse, eikä se vaikuta Pirun suoritukseen.
– Yleisesti ottaen minulle treenaaminen ei ole pakonomaista, minulla on muutakin elämää. Tämähän on vain mukava harrastus, Niina huomauttaa.
Syksyn kisaputki on koiralle äärettömän raskas, ja ennaltaehkäisevä huolto ja riittävä lepo ovat olennaisia optimaalisen palautumisen kannalta. Kisojen jälkeen koiran on saatava levätä. Piru käykin säännöllisesti hieronnassa, ja rentoutuu talvet viettäen kotikoiran elämää.
– Piru on talvet tyttäreni luona ja lähinnä syö, nukkuu ja ulkoilee, Niina nauraa.
“Harrastan ja teen ratkaisuni aina koiralähtöisesti. Koirani on minulle niin tärkeä, että olen valmis panostamaan siihen täysillä.”
Menestyksen salaisuus
Niinan asenne harrastustaan kohtaan on rento. Ongelmien ilmetessä hän ei vaivu epätoivoon, vaan kohtaa ne positiivisella asenteella. Menestys ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Saavutettuihin ansioihin ei kannata tyytyä, vaan itsestään on löydettävä halu kehittyä entistä paremmaksi.
– Haluan aina parantaa omaa osaamistani, mutta teen sen huumorin avulla. Harrastus ei saa muuttua liian totiseksi, Niina kertoo.
Niinan luonteenpiirteeksi onkin mainittu periksiantamattomuus, mutta hän itse vaatimattomasti listaa menestyksensä salaisuudeksi hyvän tuurin. Päällimmäisenä loistaa kuitenkin kiintymys koiriin. Nenätyötä tehtyään koira on seesteinen, rauhallinen ja nukkuu paremmin. Tätä Niina haluaa tarjota koiralleen: elämänlaatua ja virikkeitä.
– Harrastan ja teen ratkaisuni aina koiralähtöisesti. Koirani on minulle niin tärkeä, että olen valmis panostamaan siihen täysillä, Niina summaa.
Eroon ennakkoluuloista
Erikoisjäljestä liikkuu paljon vääriä uskomuksia, jotka Niinan mukaan voi yleensä jakaa kahteen ääripäähän. Toiset uskovat lajin olevan liian helppo, koska siinä ei ole tottelevaisuusosiota, ja toiset puolestaan pelkäävät sen olevan liian vaikeaa, eivätkä uskalla edes kokeilla.
– Koko laji on pelkkää tottelevaisuutta, ja usein vähättely kumpuaakin puhtaasti tietämättömyydestä, Niina arvioi.
Uusia harrastajia ja erityisesti jäljen tekijöitä on vaikea löytää, sillä pelko tiedon puutteesta ja epäonnistumisesta kalvaa potentiaalisia harrastajia. Niina kuitenkin painottaa lajin olevan vaativa, muttei suinkaan mahdoton. Pohjalla on sama ajatus kuin muissakin koiraharrastuslajeissa: eläimen kanssa tekeminen vaatii aina paljon. Tässä tai missä tahansa muussa lajissa menestyminen on aina saavutus.
– Tämä on harrastus siinä missä muutkin. Tekemällä oppii, ja apua löytyy kyllä aina, Niina rohkaisee.
Niina kouluttaa koirien lisäksi myös ihmisiä ja vetää erikoisjälkikursseja, ja toivoo omalta osaltaan pystyvänsä kitkemään lajin ennakkoluuloja. Harrastuksessa ei koskaan voi olla valmis, vaan siinä on aina uutta opittavaa. Laji antaa paljon, ja Niina kannustaakin kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan.
– Tätä tehdään täydestä sydämestä. Tervetuloa mukaan!
MAINOS
