Teksti: Anna Vättö
Kuvat: Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi. Julkaistu luvalla.
Sonia ja Stella niittävät menestystä arvokisoista toiseen: saavutuksiin kuuluu MM-kisamenestyksen lisäksi jo kuusi SM-mitalia sekä valinta vuoden 2018 agilityurheilijaksi.
Vain 29-vuotias agilityurheilija Sonia Delatte on ammatiltaan psykologi, mutta niin vapaa-aika kuin ystäväpiirikin pyörivät agilityn ympärillä. Edustusseuransa Agility Team Turku ry:n riveissä hän kouluttaa myös muita agilityn pariin. Nuoresta iästään huolimatta koiraharrastusvuosia Sonialla on takana jo yli kymmenen: into koiria kohtaan syttyi jo nuoruudessa. Ensimmäinen harrastuskoira Sonialla oli hänen äitinsä sheltti Sulo, jonka kanssa hän harrasti tokoa.
Tällä hetkellä Sonialla on kisakoirana minikokoinen sheltti Stella, FI & SE AVA FI & SE AVA-H Shetwood Dazzling Lady. Stellan kanssa harrastus alkoi jo vuonna 2012 agilityn pentukurssilla. Koirakko on kerännyt menestystä siitä lähtien: vuonna 2014 ensimmäiset SM-kisat toivat yksilöpronssia, vuosi 2017 SM-joukkuekullan ja vuosi 2018 halliSM-yksilökisoista hopeaa. Yhteensä SM-mitaleita on kertynyt kuusi. Stella on ollut kaksi kertaa mukana myös Suomen agilitymaajoukkueessa: vuonna 2016 PM-joukkueessa ja 2018 PM-, EO- ja MM-joukkueessa. Yhteisen uran merkittävin saavutus on MM-yksilökisojen 8. sija.
– Stella merkitsee minulle kuitenkin paljon enemmän kuin nämä tulokset yhteensä, Sonia tarkentaa.
Stellan lisäksi perheeseen kuuluu myös medikokoinen shelttiuros Raichu, jonka koulutustasoa Sonia pyrkii edistämään siten, että koiran kisaura alkaisi mahdollisimman pian. Raichussa on potentiaalia, mutta se ei vielä ole päässyt starttaamaan virallisissa kisoissa. Alun perin Sonian oli tarkoitus paneutua Raichun kouluttamiseen jo aiemmin, mutta Stellan ura lähtikin yllättäen uuteen nousuun. Erilainen tulokulma koulutukseen pienemmässäkin määrin on kuitenkin arvokasta:
– Medikoiran kouluttaminen on kehittänyt minua entisestään agilityohjaajana, Sonia arvioi.
“Lajin tempo kiehtoo, minkä lisäksi agility tarjoaa rajattomat mahdollisuudet kehittyä ohjaajajana ja kouluttajana.”
Agility vei mukanaan
Agility alkoi kiinnostaa Soniaa jo nuorena, mutta käytännön syistä toko vei silloin voiton. Toisin kuin agilitya, tokoa pystyi treenaamaan missä ja milloin vain, ajasta ja paikasta riippumatta.
– Kokeilin lajia jo Sulon kanssa. Tuntui hauskalta ohjata koiraa esteillä, mutta silloin en vielä ymmärtänyt lajista mitään, Sonia kertoo.
Opiskelut veivät Sonian uudelle paikkakunnalle, ja samalla myös mahdollisuudet harrastaa paranivat. Agility hiipi jälleen Sonian elämään, ja hän viihtyi esteillä jo viikottain. Stellan kanssa käyty agilityn pentukurssi sytytti kipinän lopullisesti liekkiin: halu oppia lisää ja ymmärtää lajia entistä paremmin oli syntynyt. Sonian lisäksi lajiin tykästyi myös Stella, eikä koirakolle enää riittänyt päämäärätön huvittelu esteillä. Oma laji oli löytynyt, ja loppu on historiaa.
Liikunnalliselle Sonialle agility on mieluisa laji. Ei riitä, että koira on kisakuntoinen, vaan myös ohjaajan on oltava huippukunnossa. Räjähtävä voima ja nopeus tulevat tarpeeseen, minkä lisäksi koiraa on pystyttävä ohjaamaan koko suorituksen ajan. Paine on kova: rata on opeteltava ulkoa, ja tieto on saatava välittymään myös koiralle. Suorituksen kesto mitataan sadasosasekuntien tarkkuudella. Agility onkin haastavaa myös henkisesti, ja hyvä paineensietokyky on tarpeen.
– Lajin tempo kiehtoo, minkä lisäksi agility tarjoaa rajattomat mahdollisuudet kehittyä ohjaajajana ja kouluttajana, Sonia tiivistää.
Ydin löytyy kuitenkin rakkaudesta koiriin: tärkeintä Sonialle on koirien kanssa yhdessä tekeminen. Hän nauttii siitä, että omalla koulutustyöllä on merkitystä. Koiran kouluttaminen on mielekästä, kun työn jäljen näkee konkreettisesti. Yksi lajin hyvistä puolista onkin se, ettei tekeminen koskaan lopu kesken.
Myös lajin yhteisöllisyys on Sonialle tärkeää: koiran lisäksi harrastukseen kuuluu olennaisesti valmentaja ja muu treeniporukka. Hän jakaa mielellään osaamistaan myös muille, ja kouluttaa kaikentasoisia harrastajia sekä seuransa talkootyönä että oman toiminimen kautta.
– On hienoa tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, ja omalta osaltaan edistää lajikehitystä Suomessa, Sonia riemuitsee.
Lepoa ja treeniä
Jotta kokonaisuus lepojaksoineen ja kisamatkoineen olisi helpommin hallittavissa, tekee Sonia suuntaa-antavan treenisuunnitelman puoleksi vuodeksi kerrallaan. Stellan kanssa tehdään lajitreeniä 1-2 kertaa viikossa, joista yksi treenikerta on ohjattua rataharjoittelua ja toinen omatoimista este- ja ohjaustaitojen vahvistamista. Mikäli viikkoon sisältyy kisat, on treenikertoja viikossa vain yksi. Yksittäisen harjoittelukerran rakenteen ja sisällön Sonia suunnittelee treenikohtaisesti.
Treenisuunnitelmaan kuuluu olennaisena osana myös lepo. Stella on kisakumppanin lisäksi myös perheenjäsen, ja koira saa rentoutua sohvalla rapsutuksista nauttien. Myös pitkät, rauhalliset metsälenkit kuuluvat palauttavaan ohjelmaan. Kisaviikonloput ovat raskaita sekä koiralle että ohjaajalle, ja niiden jälkeen uni ja ruoka ovat molemmille ykkössijalla. Treenitaukoihin Stellalle ajoitetaan myös eläinfysioterapeutin käsittely, jossa Stella käy säännöllisesti.
Agility vaatii kovaa kuntoa myös ohjaajalta. Sonia käykin juoksemassa ja kävelemässä koiriensa kanssa, treenaa salilla ja tekee porrastreeniä, painopistettä elämäntilanteen mukaan vaihdellen.
– Tasapainotan istumatyötäni liikkumalla vapaa-ajallani mahdollisimman paljon, Sonia kertoo.
Lajivalmentajana koirakolla toimii Elina Jänesniemi. Sonia on ollut Elinan ohjauksessa jo Stellan pentukurssilta saakka. Valmentajan kanssa ajatusmaailmojen kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeää.
– Hyvä valmentaja jakaa minun näkemykseni ihanneagilitysta ja tavoista, joilla siihen pyritään, Sonia summaa.
Jännitystä, pettymyksiä ja onnistumisen iloa
Kisoissa Sonia ei niinkään kilpaile toisia vastaan, vaan tavoittelee aina omaa parasta suoritustaan. Kanssakilpailijoita voi käyttää vertailukohtana, mutta oma tekeminen ja itsensä haastaminen on hänelle aina pääasia. Erityistä riemua tuo asioiden loksahtaminen kohdalleen: koulutuksen tulokset näkyvät myös kisamenestyksessä.
Koirankaan iloa ei voi vähätellä: Stella nauttii kisatunnelmasta, ja mitä isompi tapahtuma on kyseessä, sitä paremmassa vireessä koira on. Stella on varma suorittaja, joka toimii kisatilanteessa hyvin pitkälti samoin kuin perustreeneissäkin. Onnistumisen kokemuksista molemmat saavat uutta virtaa.
Kilpailemiseen kuuluvat kuitenkin myös pettymykset, joiden käsittelemisen Sonia kokee toisinaan hyvinkin haastavaksi. Vuoden 2018 SM-kilpailussa Sonia ja Stella tekivät erinomaisen radan, mutta Sonian liukastuminen johti tuloksen hylkäykseen.
– Kesti useamman päivän, ennen kuin pääsin yli pettymyksen tunteesta, Sonia kertoo.
Myös jännittäminen on osa kilpailemista, eikä sitä aina ole helppo hallita. Sonia on nuoruudessaan esiintynyt tanssinäytöksissä, ja tottunut käyttämään jännitystä hyväkseen parantaakseen suoritustaan. Agilityharrastuksessa jännitys on kuitenkin erilaista: vastuu on itsensä lisäksi myös koiran suorituksesta. Jännitystään hän pyrkii hallitsemaan kisasuoritukseen valmistavilla rutiineilla. Ennen kisavuoroa hän tekee tiettyjä lämmittelyliikkeitä ja rentouttavia taivutuksia sekä itselleen että Stellalle. Rutiineiden puuttuminen ei kuitenkaan pilaa suoritusta, sillä yllättäviä tilanteita tulee aina eteen ja suoritukseen on niistä huolimatta pystyttävä keskittymään.
“Yritän muistaa nauttia jokaisesta startista. Yhteinen matkamme Stellan kanssa on ollut uskomattoman hieno.”
Rohkeutta hyväksyä myös epäonnistuminen
Sonian ja Stellan työskentely on hienoa katseltavaa. Vuosien harrastaminen yhdessä on luonut koirakon välille siteen, joka näkyy saumattomana yhteistyönä ja toisen täydellisenä tuntemisena.
– Parhaimmillaan yhteinen meno radalla on kuin lukisimme toistemme ajatuksia, Sonia naurahtaa.
Menestystä ei voi perustella vain yhdellä, yksittäisellä tekijällä, vaan se on monen asian summa. Erityisesti esille nousevat kuitenkin päättäväisyys ja periksiantamattomuus: unelmiaan on uskallettava tavoitella, ja omiin kykyihin on opeteltava luottamaan. Uransa alkuvaiheessa Sonia piti menestystään vain hyvänä tuurina, ja usko omaan osaamiseen on opittu vasta vuosien varrella.
– Onnistuminen vaatii myös rohkeutta hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuus, Sonia tiivistää.
Myöskään tukiverkoston merkitystä ei voi tällä menestyksen tasolla vähätellä. Harrastus vie runsaasti aikaa ja täyttää koko elämän, ja lähipiirin ymmärrys on korvaamatonta. Tukea tarvitaan niin henkisesti kuin käytännön asioissakin. Sonia on onnekas: hänen avopuolisonsa on harrastuksessa aktiivisesti mukana kannustaen ja tukien.
– Avopuolisoni lisäksi olen erityisen kiitollinen äidilleni: ilman hänen tukeaan en olisi voinut toteuttaa itseäni näin menestyksekkääsi, Sonia kiittää.
Tulevaisuuteen koiraa kuunnellen
Stella on jo tähän mennessä ylittänyt kaikki odotukset, joita Sonia on koskaan edes uskaltanut toivoa. Kun harrastuskaverina on elävä eläin, on varauduttava kaikkeen: koiran harrastusura voi päättyä milloin tahansa.
– Yritän muistaa nauttia jokaisesta startista. Yhteinen matkamme Stellan kanssa on ollut uskomattoman hieno, Sonia riemuitsee.
Stella on pysynyt terveenä ja nauttii vielä vuosienkin jälkeen agilitysta. Sonian ajatuksena onkin harrastaa Stellan kanssa niin pitkään, kuin koiran kunto vain kestää. Aktiivisia vuosia Stellalla toivotaan olevan vielä kahdesta kolmeen, mutta koiran kuunteleminen on kuitenkin tärkeintä.
– Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Sonia hymyilee.
MAINOS
