Sopivaa jännitystä tarvitaan suoritukseen kuin suoritukseen. Sopiva kilpailujännitys eli se pieni kutina vatsanpohjassa, on välttämätön, jotta urheilijan suorituskyky herkistyy huippuunsa. Jos kilpailu on arkirutiinia, ei urheilija useinkaan saa parasta itsestään irti ja huippusuoritus on harvoin mahdollista.
Älä siis yritä poistaa jännitystäsi, vaan sen sijaan pyri kasvattamaan rohkeuttasi ja itseluottamustasi.
Kun jännitys ei ole mukavaa
Koiraurheilussa ei koskaan urheilla yksin, vaan koirakko on tiimi, jonka osapuolet vaikuttavat toinen toisiinsa. Koiratkin ovat yksilöitä ja kestävät ohjaajan liiallista hermoilua eri tavoin. Ohjaajan tehtävä kilpailutilanteessa on kuitenkin olla koiralle turvallinen kiintopiste, jolla on homma hanskassa. Koiralle tulee välittyä tunne siitä, että sinä ohjaajana tiedät, mitä olet tekemässä. Omat ajatuksesi ja tunteesi vaikuttavat toimintaasi ja sitä kautta koiraasi. Jos olet kilpailutilanteessa täysin erilainen kuin treeneissä, saattaa koirasi reagoida siihen yllättävällä tavalla.
Jännittämisen perimmäinen tehtävä on valmistaa meitä tärkeään suoritukseen. Sen tehtävä on kertoa, että jotain tärkeää ja keskittymistä vaativaa on tapahtumassa. Jännittäminen on tunne, joka liiallisena voi kääntyä kielteiseksi asiaksi silloin, kun paineet kasvavat omassa mielessä liian suuriksi eikä urheilija koe hallitsevansa tilannetta. Mielessä pyörivät ajatukset ovat epävarmoja ja suoritusta heikentäviä. Ohjaajan on vaikea tehdä suorituksen kannalta nopeita päätöksiä. Fyysiset tuntemukset saattavat olla häiritseviä: sydän hakkaa, jalat tutisevat, kädet tärisevät… Urheilija saattaa hätääntyä reaktiostaan ja keskittyminen karkaa suorituksen kannalta epäolennaisiin asioihin. Tällä tavoin urheilija lietsoo itseään jännittämään yhä enemmän ja noidankehä on valmis.
Liiallinen jännitys eli stressi suoritustilanteessa näkyy joko toiminnan suuntaan ilmenevänä yliyrittämisenä tai hermojärjestelmän lamaantumisena eli alisuorittamisena. Suoritustilanne muodostaa aina stressitekijän, jonka tulkinta vaikuttaa psykofysiologisiin reaktioihin. Tilanne itsessään ei siis saa ketään jännittämään liikaa, vaan oma tulkintasi siitä.
Tee jännityksestä kaveri
Tyypillistä on, että jännitystä pyritään ajatustasolla ”juoksemaan pakoon” tai tuo tunne pyritään kieltämään. Tunteita on kuitenkin vaikea paeta – ne kyllä seuraavat mukana. Kaikki lähtee tuon sinänsä epämiellyttävän tunteen hyväksymisestä. Jännitystä tai pelkoa ei siis kannata kieltää, vaan tunnetila on parasta hyväksyä. Jännityksen kontrolloimisen sijaan jännityksen tunteeseen tulisi suhtautua hyväksyen ja ajatella tuon epämiellyttävän tunteen olevan osa luonnollista reaktiota. Se ei siis ole vaarallista ja sen kanssa voi toimia! Tunteet kuuluvat elämään ja urheiluun/harrastamiseen, eikä niiden kannata antaa rajoittaa omaa tekemistä. Epämukavuutta on hyvä oppia sietämään, koska oppiminen tapahtuu omien taitojen rajoilla, oman mukavuusalueen ulkopuolella. Älä siis yritä poistaa jännitystäsi, vaan sen sijaan pyri kasvattamaan rohkeuttasi ja itseluottamustasi.
Hyväksyvän asenteen tai taidon myötä urheilija oppii suuntaamaan huomion tunteista itse suoritukseen ja toimimaan erilaisista tunteista huolimatta, jolloin luottamus omaan tekemiseen vahvistuu. Jännitys ei hallitse enää suoritusta, vaan urheilija hallitsee tilanteen. Urheilija voi luottaa siihen, että hän pystyy toimimaan; kilpailemaan ja harjoittelemaan näiden tunteiden kanssa tai niistä huolimatta. Urheilijan/koiranohjaajan tulee pystyä keskittymään suoritukseensa tässä ja nyt. Jos mieli vaeltaa murehtimassa tapahtunutta virhettä tai huolehtimassa siitä, mikä voi mennä vikaan tulevaisuudessa, ei keskittyminen ole nykyhetkessä. Urheilijan on tärkeä tuntea itsensä, omat reaktionsa ja oma tapansa keskittyä.
Hyvään suoritukseen pääsee hyvinkin erilaisten tunnetilojen avulla. Negatiivinen tunnetila ei välttämättä johda huonoon suoritukseen ja päinvastoin. Huono fiilis kisapäivänä ei automaattisesti tarkoita huonoa suoritusta. Sinun ei tarvitse olla fokusoituneesti keskittynyt koko kilpailupäivän ajan. Riittää, kun kanavoit tunteesi ja keskittymisesi suoritushetkellä olennaiseen ja jätät häiritsevät ajatukset oman kuplasi ulkopuolelle. Suorituksen ulkopuolisena aikana huono fiilis ei haittaa, jos et anna sen haitata. Koskaan ei kannata luovuttaa etukäteen. Muista, että tulos tulee vasta maalissa, eikä se ole ennalta määrätty.
”Vain yksi asia tekee unelman saavuttamisen mahdottomaksi: epäonnistumisen pelko” – Coelho
Miksi jännitän?
Jännittämisen syitä on yhtä paljon kuin meitä koiraharrastajia. Tilanteet vaihtelevat ja pysyvää on vain muutos. Kysy itseltäsi, mitä pelkäät? Onko pelko realistinen ja voiko kyseiseen asiaan itse vaikuttaa?
Hyvin usein liiallisen jännittämisen taustalla on pelko epäonnistumisesta. Epäonnistumisen pelosta seuraava onnistumisen pakko puolestaan luo suorituspaineita ja lamauttaa. Jos haluat pelata aina varman päälle, jäävät unelmat ja haaveet toteuttamatta. Päädyt tekemään tuttuja ja turvallisia asioita samoilla vanhoilla tavoilla. Välttelet asioiden aloittamista, kun ylianalysoit, tutkit loputtomasti eri vaihtoehtoja ja stressaat oikean päätöksen tekemisestä. Ajatus ”mitä jos tämä ei onnistukaan”, on mielen suojamekanismi, sen tarkoitus on siis hyvä. Silti, jos et välillä epäonnistu, et opi luottamaan itseesi ja taitoosi selviytyä yllättävistä tilanteista. Muista, että sinulla on rajallinen määrä energiaa käytettävissäsi. Epäonnistumisen välttely vie energiaa. Käytä energiasi mieluummin sinulle tärkeiden asioiden tavoitteluun.
Toinen yleinen asia liiallisen jännittämisen taustalla on urheilijan kohtuuttomat odotukset ja vaatimukset itseään kohtaan. Vaaditko itseltäsi jatkuvasti mahdottomia? Jos alitat epärealistiset odotuksesi kerta toisensa jälkeen, alat tuntea itsesi riittämättömäksi. Turhaudut, kun et yllä vaatimuksiisi. Kun arvostelet ja kritisoit itseäsi, romutat samalla itseluottamustasi. Alentunut itseluottamus heikentää mahdollisuuksiasi onnistua jatkossa ja se saattaa johtaa negatiiviseen kierteeseen.
Ihmisillä on luontainen tarve hallita asioita, onhan hallinta turvallisempaa kuin kaaos. Elämä ei kuitenkaan läheskään aina etene juuri kuten olet ajatellut. Tulevaisuus ei ole koskaan täysin hallinnassasi. Sama pätee koiran kanssa harrastamiseen. Epävarmuutta ja epätäydellisyyttä on opittava sietämään. Liiallinen hallinnan tarve estää keskittymisesi käsillä olevaan hetkeen, jos stressaat lopputuloksesta etukäteen ja ryhdyt varmistelemaan asioita. Perfektionistiset ajatusmallit estävät kehittymistäsi, rajaavat havainnointikykyäsi ja rajoittavat elämääsi.
Täydellisen suorituksen tavoittelu on varma tapa lamaantua. Mitä jos jatkossa tekisit sen mikä on tarpeen, tavalla mikä riittää?
Ensiapua jännityksen tunteen säätelyyn
- Muista hengittää. Myös suorituksen aikana. Jos et hengitä, happi loppuu, ajatus ei kulje eivätkä jalat kanna. Hengitys rentouttaa ja rauhoittaa jännittyneen elimistön ja mielen.
- Suuntaa huomio hermostuneista ajatuksista tietoisesti hengitykseen tai aistihavaintoihin (mitä näet, kuulet, haistat, maistat…)
- Keskity hetkeen. Älä jää murehtimaan tapahtunutta virhettä, mutta älä myöskään mene asioiden edelle.
- Muista, että mieli ei ymmärrä kieltosanoja. Mielessä toisteltu ”älä jännitä” – käsky saa sinut jännittämään vielä enemmän.
- Ylläpidä positiivista ja tsemppaavaa sisäistä puhetta, palauta mieleen suorituksen kannalta tärkeät avainsanat tai -lauseet
- Kertaa aikaisempia onnistumisia. Miltä onnistuminen tuntui?
- Mitkä ovat sinun ja koirasi vahvuudet? Tee sitä, mikä toimii.
- Muista hymyillä. Tee asioita tosissaan, mutta älä koskaan liian vakavasti
- Käytä epäonnistumisia tulevaisuuden menestyksen rakennuspalikoina. Mitä kaikkea voitkaan tästä oppia?
Lisää aiheesta nettiluennolla 27.7. 😊 Varaa oma paikkasi “Kisajännitys kuriin” -luennolle! Luennolla pääset esittämään myös livenä kysymyksiä aiheesta.
MAINOS
