Etusivu Artikkelit Eläinten koulutus Eikö enää saa edes sanoa ei?

Eikö enää saa edes sanoa ei?

Kirjoittaja

28.2.2021

10201

Viime aikojen ikävät viestit koirien kouluttamiseen liittyen ovat nostaneet paljon tunteita koiraharrastajissa, kouluttajissa ja yleisesti ihmisissä. Kommentit vaihtelevat syyttelystä tuomitsemiseen ja puolusteluun – varmaan aika normaaleja reaktioita, kun jotakin hätkähdyttävää sattuu. Jotkut heittävät ilmoille olkinukkeja ja muita väittelyyn liittyviä virheitä* kommenteissa: eipä näin suurta kohua tulisi tuotantoeläimistä, miksi kukaan ei puutu laji xyz koulutukseen, muuallakin toimittiin väärin, no sitten ei saa antaa kuin nakkia vaikka koira tekisi mitä tahansa, tuomitsevilla kommentoijilla ole mitään tuloksia mistään jne. Kukaan ei kuitenkaan voi väittää, etteikö tällainen koulutustapa olisi lainvastaista ja epäeettistä toimintaa. Rajanvetoa käydään eläinsuojelulaissa sanotun ”tarpeettoman kivun, tuskan ja kärsimyksen” kanssa, mitä se on koulutuksessa? Miten koiraa saa kohdella koulutuksessa? Eikö enää saa sanoa edes ei? Tässä artikkelissa tarkastellaan nimenomaan koulutustilanteisiin liittyvää koiran kohtelua.

6§ sanoo, että ”Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty.”
Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulain 3§ mukaan ”Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty.” 6§ sanoo, että ”Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty.” 12§ kertoo laitteista ja välineistä, joita ei saa käyttää ja MMM täsmentää näitä (esim. koulutuskaulaimen osalta). Eläinsuojeluasetuksen luvussa 4 sanotaan mm., että eläintä ei saa kouluttaa tai käyttää siten, että vahingoitetaan sen terveyttä tai hyvinvointia. Eläintä ei saa pakottaa yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä. Eläinten hyvä kohtelu ja hyvinvointi täytyy pitää mielessä eläinlajista riippumatta eläinsuojelulaissa.

Tarpeeton kipu, tuska ja kärsimys

Kivulla viitataan eläimen tuntemaan fyysiseen kipuun. Tuska on eläimen kokema henkinen hätä, pelko tai muu vastaava tunne. Kärsimys on eläimen kokemaa henkistä tai ruumiillista eläimen hyvinvointiin tai terveyteen kielteisesti viittaavaa tuntemusta.

Tarpeeton viittaa siihen, onko toiminta välttämätöntä tai väistämätöntä. Jos esim. eläimen terveyttä tai elämää pitää suojella, kipua, tuskaa tai kärsimystä voi joutua tuottamaan eläimelle tai jos kyse on pakkotilanteesta, esim. koira yrittää hyökätä lapsen kimppuun ja koiran toiminta pitää saada katkaistua heti. Laissa on muutamia selkeitä määritelmiä asioista, joita ei saa tehdä (esim. ei saa käyttää piikkipantaa), mutta kaikkea ei ole määritelty. Koposen (2020) työssä kärsimystä arvioidaan sen välttämättömyyden näkökulmasta: olisiko kärsimystä aiheuttava menettelyn tarkoitus ollut saavutettavissa vähemmän kärsimystä aiheuttavalla teolla. Koulutuksellisesti lähes aina on näin. Lisäksi pitää miettiä, että jos kipua, tuskaa tai kärsimystä sisältäviä menetelmiä on ”pakko” käyttää, onko tällaisia asioita vaativia lajeja oikeus harrastaa (vrt. laki), pitääkö lajien sisältöjä tai tulkintoja muuttaa tai onko koulutettava yksilö sopiva lajiin.

Aversiiviset eli välttämistä aiheuttavat asiat

Aversiivinen eli välttämistä aiheuttava ärsyke/vaikute (jatkossa ”aversiivi”) on jotain, jonka sen vastaanottaja kokee epämiellyttävänä, haluaa päästä siitä eroon tai välttää sitä. Aversiivi aktivoi puolustautumiseen, välttämiseen ja pakenemiseen liittyvää motivaatiojärjestelmää. Se voi olla luonteeltaan fyysinen tai sosiaalinen/psyykkinen. Fyysinen aversiivi on jokin epämiellyttävä tuntemus, esim. lyömiseen liittyvä kipu tai sähköisku. Sosiaalinen/psyykkinen aversiivi on esim. eristäminen tai huomioimattomuus.

Erilaiset aversiivit

Koulutuskentällä voi nähdä miedompia aversiiveja, joita voivat olla esim. ei-palkkiota-merkki, koiran toiminnan keskeyttäminen, koiran huomiotta jättäminen (jäähy), palkkion poistaminen, koiran kieltäminen, uhkaavan käyttäytymisen kohdentaminen koiraa kohti (esim. kumartuminen ja lyhyt uhkaava liike kohti koiraa), koiralle vihaisesti puhuminen, koiran pois käskeminen tai koiran toiminnan estäminen koirasta kiinni pitäen ja hihnasta pidättäen. Voimakkaampia aversiiveja ovat esim. koiralle huutaminen, valehyökkäys kohti koiraa, koiran voimakas simputtaminen esim. käskemällä se tekemään paljon tehtäviä ja ajamalla samalla koiraa virheeseen, josta sitä voi moittia, hihnasta nykäiseminen tai koiran voimakas tuuppiminen. Vielä voimakkaampia ovat esim. voimakkaasti hihnasta tempaiseminen, koiran ravistelu, koiran lyöminen tai repiminen esim. turkista.

Se, mikä toimii tietylle yksilölle aversiivina, riippuu ärsykkeen ominaisuuksista, yksilöstä ja tilanteesta. Aversiivin voima, kesto ja esiintyvyys vaikuttavat (koiran työntäminen poispäin vs. koiran lyöminen, hihnasta pidättäminen vs. nykäiseminen jne.). Eri yksilöt kokevat aversiivit eri tavoin eikä reaktiota voi aina ennustaa – joku on herkkä huutamiselle, kun taas toinen reagoi voimakkaammin kosketuksiin. Jos koiralla on kokemuksia aversiiveista elämässä, se voi tottua niihin eikä esim. reagoi paheksuvaan äänensävyyn, vaan reaktioon tarvitaan huutamista.

Koira voi myös oppia, että aversiivi kuuluu tiettyyn tilanteeseen ja täten sen reaktiot aversiivia kohtaan laimenevat tai koira osaa odottaa aversiivia (tulisi se läpsäisy jo), jonka jälkeen se on helpottunut (no niin, tulihan se, nyt voi taas jatkaa hommia hetken ilman pelkoa läpsäisystä). Jos aversiiviin liitetään palkkioita, voidaan päästä tilanteeseen, jota voi nähdä esim. eläintarhaeläinten hoidossa: eläin hakeutuu epämiellyttävää toimenpidettä (esim. verikokeen ottaminen hännästä) varten tiettyyn paikkaan, jossa se on myös tottunut saamaan palkkioita. Täten koirakin voi treeneissä vaikuttaa ”iloiselta” aversiivisessa tilanteessa (esim. rankaisun jälkeen, kun koira lopulta saa palkkion) ja jatkaa työskentelyä näistä huolimatta/näiden jälkeen. Toki aversiivin poistuminen myös tuo helpotuksen tunteen ja sitä kauttakin työskentely jatkuu. Samoin koira voi näyttää ohjaajaansa kiintyneeltä ja nauttii muusta yhdessäolosta, vaikka kokisikin kovia koulutuksessa – koirat ovat ehkä siinä suhteessa kuin pieniä lapsia, jotka ovat kiintyneitä vanhempiinsa, vaikka nämä pahoinpitelisivät tai muutoin laiminlöisivät lapsiaan.

Harva kouluttaja on sellainen, joka ei jonkinlaista aversiivia käyttäisi joskus, esim. palkkion antamatta jättämistä tai toiminnan keskeyttämistä.

Mikä on sallittua koiran koulutuksessa?

Lievimmän haitan periaatteissa (LIMA/LIEBI, humane hierarchy) ensimmäisenä tulee se, että koiralle opetetaan oikeita toimintatapoja eri tilanteisiin (ks. kuva). Kouluttaminen vaatii paljon toistoja erilaisissa tilanteissa, vahvisteiden tarkkaa hallintaa, itsehillinnän opettamista koiralle, ajoituksen tarkkuutta, oikeanlaisten vahvisteiden käyttöä jne. Paljon myöhemmin menetelmissä siirrytään erilaisten aversiivien käyttöön, joista niistäkin olisi syytä miettiä lievimmät riittävän tehokkaat menetelmät ko. tilanteeseen.

Harva kouluttaja on sellainen, joka ei jonkinlaista aversiivia käyttäisi joskus, esim. palkkion antamatta jättämistä tai toiminnan keskeyttämistä. Nämä ovat lievempiä versioita aversiiveista, mutta se ei tarkoita sitä, että niitä ei koettaisi jollain tapaa epämiellyttävinä – ne ovat vain vähemmän epämiellyttäviä kuin voimakkaammat. Koiran elekieli ja käyttäytyminen kertovat siitä, miten koira reagoi aversiiviin. Mitä enemmän koiran toiminnassa on alistumiseen tai rauhoitteluun liittyviä signaaleja, sitä voimakkaampina koira yleensä on aversiivin kokenut ja täten voi yrittää arvioida koiran kokemaan kärsimystä (lain määritelmän mukaan).

Jos koira kokee koulutuksessa kipua (esim. koiran lyöminen), tuskaa (esim. uhkaillaan koiraa niin, että se alistuu) tai kärsimystä (esim. koira kouluttaminen paikallaoloon niin, että se ei uskalla nousta paikoiltaan), voidaan jo puhua menetelmistä, joissa mennään lain rajalla ja/tai väärällä puolella.

Jokainen joutuu miettimään oman koiransa kanssa sitä, millaisia aversiivisia toimintatapoja käyttää ja miten usein. Paras toimintamalli lienee se, että kouluttaa koiraa taitavasti sellaisiin tehtäviin, jotka ovat sille fyysisesti ja henkisesti mahdollisia, miettii erilaisia mahdollisia toimintamalleja ongelmatilanteissa aversiivien sijaan ja noudattaa toiminnassaan lievimmän haitan periaatetta. ”Ei”-sanaa ei tarvitse poistaa sanavarastosta, jos sitä haluaa käyttää, kun sen merkitys on koiralle selkeä, toiminta ei vahingoita hyvinvointia eikä ole lainvastainen.