Viime viikolla aloitin ”100 paikkaa, minne mennä koirien kanssa”-bucket-listani toteutuksen Jetin kanssa vieraillessamme Beecraigsin luonnonpuistossa. Viikon seikkailut eivät tyssänneet siihen, vaan seuraavana päivänä lansukaksikosta vanhempi, Patches, pääsi mukaan rantareissulle Ayriin. Millainen Beecraigsin luonnonpuisto sitten oli? Entä millaista oli käydä rannalla pellossa asuneen landseerin kanssa?

Beecraigs sijaitsi kohtuullisen kokoisen kukkulan päällä, mistä oli kauniit maisemat joka suuntaan katsoessa.

Beecraigsin luonnonpuisto

Beecraigsin luonnonpuisto sijaitsee Linlithgowissa, joka on noin 40 minuutin ajomatkan päässä Edinburghista. Puisto oli yllättävän suurikokoinen, ja oli melkeinpä ”regional parkkien” kokoluokkaa (jotka ovat siis kansallispuistoja pienempiä, mutta luonnonpuistoja suurempia). Beecraigs sijaitsi kohtuullisen kokoisen kukkulan päällä, mistä oli kauniit maisemat joka suuntaan katsoessa. Itse puistossa oli ehtaa skotlantilaista kuusimetsää jättimäisiksi kasvaneine puineen ja lehtikuusineen, ja metsässä oli pieni järvikin. Siellä oli kaiken pituisia kävely- ja pyöräreittejä, ja koko puiston koluamiseen menisi vähintään kokonainen päivä, mutta eri osiin puistoa oli helppo ajella monien kylttien ansiosta.

Jet oli varsin innoissaan päästessään tutkimaan uutta paikkaa, sillä nivelrikkodiagnoosin saatuaan useampi kuukausi alkuvuodesta on mennyt hoitojen säätelemisessä ja eläinlääkärissä ramppaamiseen. Ensiksi päätin antaa koiran juosta pahimmat höyryt pois, kun pikkuveljeni meni äitini kanssa leikkipuistoon. Leikkipuiston lähellä olevan parkkipaikan vieressä oli jonkin sortin niittymäinen hakkuualue, jossa oli pari puukasaa, mutta myös varsin isoja ja tuuheita kuusia. Jet sai viihdyttää itseään etsimällä heinikosta ja puiden seasta lelujaan leikkiessämme samalla kahden lelun leikkiä, ja oli ihanaa nähdä energisen lansupojan olevan iloinen juostessaan niityllä. Leikimme niityllä puolisen tuntia kadottamatta kumpaakaan lelua, minkä jälkeen poikkesimme pienehkön lammen kautta, ennen kuin suuntasimme autolla toiselle puolelle puistoa keskelle metsää.

Toisella puolella puistoa oli järvi, lehtikuusia ja uskomattoman korkeiksi kasvaneita ikivanhoja kuusipuita. Alkumatkasta Jet sai seisoskella pariinkin otteeseen puron yläpuolella olevalla sillalla kuvia varten, vaikka koira olisi todellisuudessa halunnut enemminkin kerjätä pikkuveljeni makkarasämpylää… Järvi näytti parkkipaikalta katsottaessa huomattavasti suuremmalta, kuin mitä se oikeasti oli, mutta sen viertä oli joka tapauksessa mukava kulkea katsellessa erilaisia vesilintuja ja hieman epätyypillisempää metsää, sillä Skotlannissa suurin osa metsistä tuntuu olevan lehtimetsiä.

Kävimme järven päässä olevalla venelaiturilla seisoskelemassa hetken verran, kunnes se oli landseerin mielestä turhan pelottava keikkuessaan rauhallisesti järven päällä, ja päätimme suunnata takaisin kotiinpäin.

Retkellä Ayrin rannalla

Seuraavana päivänä vietettyäni aamun koiratarhalla aitauksia putsaamassa lähdimme taas kerran äitini ja pikkuveljeni kanssa matkaan, mutta tällä kertaa mukana olikin 9-vuotias Patches, joka ei hetkeen ole käynyt ihmisten ilmoilla, sillä täällä olevat lenkkireitit ovat ihan oikeasti keskellä peltoja. Retkikohteena oli Ayrissä oleva ranta, jolla olemme vierailleet ennenkin.

Rannalla tuli lähinnä talsittua Patchesin tahtiin, mutta mummokoirasta oli hauskaa ulvoa parin koiran perään, kun se ei niitä päässyt haistelemaan, sillä järkevästi koiriin tutustuminen on sillä hieman hakusessa, koska vasikan kokoinen täyttä vauhtia päin juokseva koira ei ole edes Skotlannissa erityisen toivottu, vaikka se kuinka kiltti olisikin. Paria tanssinäytöstään lukuunottamatta Patches oli rannalla varsin siivosti, ja etenkin vilkkaassa leikkipuistossa se käyttäytyi erinomaisesti kiinnittämättä yhtään huomiota jatkuvaan hälinään. Jäätelöllä käytyämme ja Patchesin esiteltyä kaikki osaamansa temput palasimme hiljentyneen rannan kautta autolle.

Retkikohteena oli Ayrissä oleva ranta, jolla olemme vierailleet ennenkin.

Kaiken kaikkiaan oli todella kivaa päästä pitkästä aikaa seikkailemaan, ja vieläpä käymään kummankin koiran kanssa eri paikoissa. Jet on koostaan huolimatta todella helppo ottaa mukaan kaikkialle hyvien käytöstapojensa vuoksi, eikä Patchesistäkään ole vanhennuttuaan ja viisastuttuaan tullut hassumpi reissukaveri. Beecraigissä haluan ehdottomasti tulevaisuudessa käydä tutkimassa puistoa paremmin, ja rannalla tulee varmasti vierailtua kesän tullen hyvin monta kertaa.


MAINOS

Olen Alicia, vuonna 2000 syntynyt tyttö, joka asuu Skotlannissa pienessä kylässä kukkuloiden ja laaksojen keskellä. Olen pienestä pitäen ollut enemmän tai vähemmän koiraihminen, mutta vasta vuonna 2014 Skotlantiin muuttamisen yhteydessä innostuin kunnolla koiraharrastuksista aloittaessani agilityn. Sen jälkeen uteliaisuuteni heräsi, ja kokeilin canicrossia, sekä retkeilyä/vaeltamista koirieni kanssa, joista jälkimmäisestä tulikin minulle erittäin tärkeää, vaikka canicrossiakin treenasin säännöllisesti agilityn tavoin, kunnes sen hetkisellä koirallani, Jetillä, tuli seinä vastaan terveyden puolesta. Nykyisin seikkailuillani mukana on briardimix Lexa, jolla on ikää vuoden verran.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän