Rovaniemi ja Napapiirin retkeilyalueen reitit ovat meille jo pitkälti entuudestaan tuttuja, mutta tällä kertaa tarkoituksena on valottaa näitä reittejä myös teille. Kävimme samalla reissulla ulkoilemassa sekä Napapiirillä, että Rovaniemen kaupunkialueen reiteillä. Tässä artikkelissa esitellään meidän suosikkireitit Napapiirin retkeilyalueelta, kun taas Rovaniemen ulkoilureitteihin pääset tutustumaan täältä. Toivottavasti nämä artikkelit saavat sinutkin innostumaan Rovaniemen ja Napapiirin retkeilyalueen reiteistä yhdessä koirasi kanssa. Retki-iloa sinulle toivottavat Saana sekä muut mukana olleet kaksi- ja nelijalkaiset!
Suoluontopolku
Suoluontopolku oli Napapiirin retkeilyalueen reiteistä ainoa, jota emme olleet aiemmin kävelleet. Nimensä mukaan reitti kulkee suoalueella ja kuumana päivänä siellä on todella kuuma. Varjoa vain siellä täällä pienten harvojen metsäalueiden ansiosta, enimmäkseen porottavaa pitkoskävelyä. Tälle reitille ei uskallettu ottaa mummokoiraa mukaan ja sen jättäminen pois reitiltä osoittautui oikeaksi päätökseksi. Kuumemmalla ilmalla en voi suositella reittiä pennuille, vanhemmille koirille tai huonokuntoisille koirille. Reitti itsessään ei ole vaativa maaston takia, mutta suoluontopolku on 9 km pitkä rengasreitti, eikä sieltä tulla kesken kaiken pois. Matkalla ei myöskään ole kunnollisia viilennys- tai juottopaikkoja koirille. Me olimme kaikki kolme etukäteen tankanneet nestettä ja silti sekä malinois että me kaksi kulutimme reitillä kaiken mukana olleen veden.
Vaikka kuumana kesäpäivänä suoluontopolku voi olla hikinen reitti, niin ehdottomasti se on käymisen arvoinen. Luonto on tuolla reitillä aivan mahtavaa ja matkalla voi kiivetä vaikka lintutorniin bongailemaan lintuja. Reitiltä löytyy myös yksi tulipaikka, joten evästäminenkin onnistuu tarvittaessa hyvin. Kuten mainittua, maastoltaan reitti on helppo. Se kulkee pääosin pitkoksilla ja lyhyitä helppokulkuisia pätkiä metsässä. Lähtöpisteenä toimii Vaattunkikönkään pysäköintialue, josta ensin täytyy kävellä (äärimmäisen kaunista reittiä pitkin) Karhukummun laavulle noin 1 km matka. Karhukummun laavulta lähtee varsinainen suoluontopolku, jonka rengasreittiosuus on 7 km pitkä. Takaisin palattaessa tulee kuljettua uudelleen Karhukummun laavun kautta.
Vaikka reitti kulkee pitkälti pitkoksilla, niin varsinkaan alkukesästä reitille ei kannata lähteä missä tahansa jalkineissa. Jossain kohtaa pitkokset olivat hiukan huonossa kunnossa ja metsäosuuksilla oli vielä selkeää kosteutta. Vedenpitävät kesäretkikengät olivat siis oiva valinta tälle reitille kesäkuun alussa. Kuvat puhukoot puolestaan, mutta sanonpahan vaan, että täällä kyllä kannattaa käydä!
Vaattunkivaaran luontopolku
Vaattunkivaaran luontopolku on jälleen yksi niitä reittejä, joille kannattaa mennä ihan vaikka vaan maisemia ihastelemaan. Reitti lähtee liikkeelle Vikakönkään pysäköintialueelta, josta ensimmäisenä ylitetään Vaattunkijoki Ystävyyden siltaa myöten ja sen jälkeen kiivetään maltillista ylämäkeä Vaattunkivaaran huipulle. Huipulta löytyy tulentekopaikka sekä näkötorni, josta tottakai kannattaa käydä ihastelemassa huikeita maisemia. Reitti vie rauhakseltaan alas Vaattunkivaaralta ja mikäli reitin on kiertänyt vastapäivään, löytyy reitin loppupuolelta toinen, varsinainen ja parempi, tulipaikka sekä tulipaikan läheisyydestä pieni lähde.
Vaattunkivaaran luontopolku on pituudeltaan vain noin 4 km, mutta maastoltaan se on monia muita reittejä haastavampi. Nousua ja laskua reitillä on jonkin verran, sen lisäksi osa reitistä on melko kivikkoista, joten kunnollisilla jalkineilla on ehdottomasti tälle reitille lähdettävä. Meidän ollessa tällä kertaa Vaattunkivaaralla, siellä tehtiin pitkosten kunnostustöitä. Joten uskallan väittää, että näiden kunnostusten jälkeen reitti on taas hiukan turvallisempi kulkea. Tämä on yksi meidän vakioreiteistä niin kesällä kuin talvellakin, enkä voi olla suosittelematta tätäkin reittiä.
Pikkurompan polku
Pikkurompan polku. Allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki, enkä oikein edes tiedä miksi. Tämä reitti on ympärivuotisesti kuljettavissa, korkeintaan kevään sulamisvedet voivat aiheuttaa haasteita. Pikkurompan polku alkaa lyhyellä suo-osuudella, jossa kuljetaan pitkoksilla. Tämän jälkeen rengasreitti kuljettaa retkeilijää pitkin metsiä, hyvinkin helppokulkuisessa maastossa. Jos rengasreitin kiertää vastapäivään, saavutaan reitin ainoalle tulipaikalle vasta, kun reitistä on kuljettu hiukan yli puolet. Tulipaikan läheisyydestä löytyy myös lähde.
Pikkurompan polun aloituspiste on Makialammen pysäköintialueella. Pituudeltaan reitti on vain 4,5 km, joten se soveltuu hyvin myös mummoikäisten koirien kuljettavaksi. Me satuttiin myös Pikkurompan polulle samaan aikaan kunnostustöiden kanssa, mutta nyt ainakin on selvää, että siellä uuden uutukaiset pitkokset odottavat retkeilijöitä. Uusista pitkoksista huolimatta kevään ja alkukesän retkeilijöille suositellaan vedenpitäviä jalkineita, suolla saattaa muuten varpaat kaastua.
Vinkki! Kaikki tässä artikkelissa esitetyt luontokohteet löytyy helposti ihan Mapsista, ei siis tarvitse tietää parkkipaikkojen tarkkoja osoitteita! Jos kuitenkin kaipaat tarkkoja koordinaatteja lähtöpisteille, löydät ne helposti Luontoon.fi-sivulta, josta löytyvät nämä ja muut Napapiirin retkeilyalueen reitit.
MAINOS
