Etusivu Artikkelit Terveys & liikunta Huippukuntoon monipuolisella treenillä

Huippukuntoon monipuolisella treenillä

Kirjoittaja

6.5.2017

2717

Ovatko toiset koirat luontaisesti nopeampia ja ketterämpiä? On varmasti totta, että toisten koirien fyysinen kapasiteetti on parempi huippuagilityä silmällä pitäen, mutta on pidettävä mielessä, että hyvästä ei tule erinomaista ilman oikeanlaista lajia tukevaa harjoittelua. Agilityssa tarvittavat voima ja koordinaatio rakennetaan pitkälti agilitykentän ulkopuolella.

Lajin huipulla menestyminen edellyttää koiralta kapasiteettia käyttää maksimivoimaa nopeasti, hyvää koordinaatiota ja samaan aikaan keskittymiskykyä korkeassa vireessä.

Agilityn haasteet kropalle

Agility on fyysisesti erittäin vaativa laji koiralle. Se vaatii koiran rakenteelta, lihaksilta, niveliltä ja jänteiltä erittäin paljon. Kuntohuipun rakentaminen ja hyvässä kunnossa pysyminen vaatii jatkuvaa työtä ja riittävää huoltoa. Huippu agilitykoiran fysiikan rakentaminen on monivaiheinen prosessi ja on syytä tehdä huolella, sillä se minimoi loukkaantumisriskejä ja mahdollistaa terveenä eläkkeelle jäämisen. Agilityradalla tapahtuvat nopeat suunnan muutokset, väännöt ja mahdolliset alustan aiheuttamat kitkan muutokset ovat riskipaikkoja liukastumisille, venähdyksille ja revähdyksille. Lajin huipulla menestyminen edellyttää koiralta kapasiteettia käyttää maksimivoimaa nopeasti, hyvää koordinaatiota ja samaan aikaan keskittymiskykyä korkeassa vireessä. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi koiralla täytyy olla hyvä kyky palautua rasituksesta. Palautumisessa tärkeä elementti on oikeanlainen ravinto ja riittävä nesteytys, josta ohjaajan on huolehdittava alusta asti hyvin, jotta kropassa on riittävästi rakennusaineita.

Olen harrastanut agilityä 90-luvun alkupuolelta, jolloin edellä mainittuihin seikkoihin ei kukaan osannut vielä kiinnittää huomiota. Agilityä harjoiteltiin hyvin haastavissa olosuhteissa betonilattioilla tai kylmissä maneeseissa yömyöhällä. Lajin nopea evoluutio alkoi 2010-luvulla, kun ympäri Suomea lähti syntymään halleja pelkästään agilityn harjoitteluun ja kilpailemiseen. Harjoitteluolosuhteiden muutos on mahdollistanut ympärivuotisen treenaamisen, jonka johdosta nähdään myös huomattavasti enemmän aktiivisen harjoittelun ja kilpailemisen mukanaan tuomia lieveilmiöitä, kuten kilpakoirien loukkaantumiset ja erilaiset ylirasitustilat.

Välttääkseni itse loukkaantumisia ja pystyäkseni mahdollisimman hyviin suorituksiin kauden tärkeimmissä kilpailuissa suunnittelen kauden ja tavoitteet noin vuodeksi kerrallaan. Kilpailut matkan varrella ovat eräänlaisia välitsekkejä, joihin asetan ”päivän tavoitteen”, joka helpottaa itseäni arvioidessani kuntoamme ja seuraavia harjoitusaiheita.

Nykyisellä kisakoirallani teen lajiharjotuksia tai kilpailen 1-2 krt viikossa, lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen lajiharjoituksiin kuluu 2-3 tuntia viikossa.

Monipuolisuutta, lepoa ja sopiva kakkoslaji

Nykyisellä kisakoirallani teen lajiharjotuksia tai kilpailen 1-2 krt viikossa, lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen lajiharjoituksiin kuluu 2-3 h viikossa. Harjoittelun intensiteetti ja tapa vaihtelee kuitenkin paljon, riippuen siitä missä vaiheessa kilpailukautta olemme. Lisäksi koiralle pidetään vähintään kahden kuukauden mittainen yhtäjaksoinen lepo ja palautusjakso, johon kuuluu vain rauhallisia pitkiä metsälenkkejä ja kehonhuoltoa. Agilitykoiran kunto rakennetaan muualla kuin siellä treenikentällä. Peruskunto- ja huippukuntokaudella teen lajiharjoittelua tukevaa voiman, nopeuden ja koordinaation kehittämiseen tähtäävää harjoittelua. Koirat liikkuvat päivittäin vapaana metsässä, tekevät ravilenkkejä juosten tai pyörän rinnalla, uivat, vetävät taakkaa jne.

Voimatreeni tai palauttava liikunta valitaan aina sen mukaan, mitä aiemmin on tehty ja mitä seuraavien päivien aikana tehdään lajiharjoittelun suhteen. Kunnon kehittämisessä pitää lähteä liikkeelle yksilön tilasta ja varmistaa koko ajan, että levolle ja palautumiselle on riittävästi aikaa. Ahnehtiminen kunnon rakentamisessa johtaa ojasta allikkoon.

Tasapainoa voi harjoitella esim. jumppatyynyllä muutaman minuutin päivässä.

Tasapainon ja koordinaation kehittäminen on helppoa ja hauskaa erilaisten laatikko- ja jumppatyynyharjoitteiden avulla. Näitä koirani tekevät lähes päivittäin muutaman minuutin kerrallaan. Samalla voi näppärästi treenata toisen paikalla odottamista häiriön alaisena, kun toinen suorittaa tehtäviä. Koirat oppivat myös todella paljon katsoessaan toisen harjoittelua. Syviä lihaksia ja tasapainoa on hyvä kehittää jo pikkupennusta asti. Erilaiset jalannostot ja asennot kehittävät ymmärrystä omista mittasuhteista ja totuttavat käsittelyyn, ja se antaa arvokasta tietoa koiran lihaksiston tilasta omistajalle.

Oma näkemykseni on, että aktiivisella agilitykoiralla olisi hyvä olla ns. kakkoslaji, joka mielellään tukisi koiran päälajin taitojen kehittämistä ja purkaisi nopeatempoisen lajin tuomaa mahdollista stressiä. Esimerkiksi nuorelle bc-urokselleni erinomaiseksi ”kakkoslajiksi” on kehittymässä nosework, jossa tasapainoinen, rauhallinen mutta intensiivinen haistelutyö kehittää sen ongelmanratkaisukykyä ja keskittymistä. Ylipäätään haistelu- ja etsintähommat ovat agilitykoirille hyvää vastapainoa, ja opettavat ohjaajalle kokonaan uusia puolia koirasta ja haastavat mukavasti itseäänkin oppimaan uutta.