Jokainen tietää, miltä tuntuu, kun uusi harrastuskoiran alku saapuu kotiin. Sen kanssa on mahdollisuus korjata kaikki aiemmin tehdyt virheet ja rakentaa hieno koira koe- ja kilpakentille. Usein tekee mieli aloittaa heti pennun kotiuduttua eri lajien pentutreenit, sosiaalistaminen ja tottelevaisuuden alkeet. Minusta on kuitenkin kaikkein tärkeintä antaa pennun kasvaa ja kehittyä rauhassa, luoda siihen yhteisten kokemusten kautta hyvä luottavainen suhde ja kokea sen kanssa yhdessä maailmaa, mutta pennun ehdoilla. Keijo oli pienestä saakka hyvin reipas ja rohkea, joten saatoimme seikkailla varhain erilaisissa paikoissa. On kuitenkin edettävä pennun mukaan, ujommalle voi olla liikaa mennä suoraan rautatieasemalle. Jokaiseen pentuun pitäisi suhtautua avoimesti vertaamatta sitä vaikkapa edelliseen koiraan.
Suhteen luominen
Käytän paljon aikaa suhteen luomiseen ja jopa nukun pennun kanssa pitkään kaksistaan. Koen tämän erittäin tärkeäksi etenkin silloin, kun taloudessa on muita koiria. En eristä pentua niistä, mutta teen itsestäni sen elämän tärkeimmän ja hienoimman tyypin. Näin saadaan luoduksi hyvä pohja keskinäiselle luottamukselle, kunnioitukselle ja yhteistyölle.
Erittäin tärkeää on tarjota pennulle ja nuorelle koiralle mahdollisuus liikkumiseen vaihtelevassa maastossa. Oman kehon hallinta ja koordinaatiokyky eivät kehity hihnalenkkeilemällä taajamassa. Hyvästä fyysisestä kunnosta on toki laajemminkin hyötyä ja yleensä lenkkeilyllä on myös suhdetta vahvistava vaikutus. Koirapuistoissa tai rajujen koirien kanssa en leikitä koiraani koskaan, en pentuna enkä aikuisena. Meillä on omat koirakaverit, joihin voi luottaa ja joiden kanssa ajanvietto ei stressaa ketään osapuolta.
Ei kiirettä
Kiire ei sovi koirankouluttamiseen. Pakottamalla epävarma nuori koira toistuvasti sille epämukaviin tilanteisiin, saattaa saada vahinkoa aikaan. Etenkin opetusvaiheessa on myös syytä miettiä, kannattaako eri lajeja treenata samaan aikaan vai hieman jaksottaa. Samaa malttia tarvitaan myös silloin, kun koira sairastuu. Antibioottikuurin aikana ei treenata, vaan annetaan koiran kehon käyttää kaikki voimavarat toipumiseen. Myös sairaslomien jälkeen ei ole kiire aloittaa treenejä, mieluummin vaikka viikko kaksi varmuuden vuoksi taukoa kuin hirveällä kiireellä puolikuntoisena treenaamaan.
Eri lajeille on luonnollisesti mahdollista tehdä pennun maailmaan sopivia harjoitteita ja kannattaakin tehdä. Jo tässä vaiheessa on järkevä pitää mielessä, että määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. Monessa lajissa on paljon vaivattomampaa edetä, kun perusasiat ovat kunnossa. Tiedän koiran, joka aloitti haun treenaamisen reilun vuoden ikäisenä saavuttaen käyttövalion arvon kuudella kokeella 5-vuotiaana. 8-viikkoisen kanssa ei ole siis mikään kiire.
Keijo satutti itsensä viime vuonna toukokuun puolenvälin tienoilla pari päivää ennen ensimmäistä jälkikoetta. Monen mutkan ja takapakin kautta sairasloma pienestä vammasta vei parasta treeniaikaa yli kaksi kuukautta. Tänä aikana ehti jäsentelemään ajatuksia koiraharrastuksesta paljon – myös varautumaan siihen, ettei koira koskaan kuntoudu hyvään harrastuskuntoon. Kiitos huolellisen pohjatyön, maltin ja hyvän koiran saavutimme lokakuun alussa koulutustunnuksen JK1 ykköstuloksella. Se tuntui voitettujen vaikeuksien jälkeen maailmanmestaruudelta. Tämän asenteen haluan säilyttää ja myös jakaa, ei ole itsestäänselvyys, että koira tai ohjaaja ovat aina treeni- tai koekunnossa.
MAINOS
