Blogi: Koirien kanssa kuukausi Norjassa, osa 2

Reissupäiviä on nyt takana 6. Näistä parina päivänä olemme tehneet hieman pidemmän yksittäisen vaellusretken. Matkaa ei ole tullut kerralla 5-7 km enempää, mutta usean sadan metrin nousut ja laskut tekevät siitä huomattavasti raskaamman, ja rasitukseltaan vastaa varmaankin tuplamatkaa.

Koirat hallinnassa mutta miten?

On ollut hieman hakemista, miten nyt ensimmäistä kertaa kolmen koiran kanssa vaeltaminen sujuisi parhaiten. Riippuen paikasta, olemme käyttäneet eri taktiikoita. Jos mennään polkua pitkin, on helppo käyttää opetettua käskyä “perässä”, jolloin koirat voivat kulkea “vapaana” kahden ihmisen välissä polkua pitkin, jolloin etenkään jyrkissä alamäissä ei tule vaarallisia sotkeentumisia remmeihin: jos itse esim. liukastuu märillä kivillä. Koirilla ei ole kuitenkaan lupaa tuolloin poistua polulta, vaan kulkevat nätisti koko ajan perässä ja ovat täten heti tarpeen tullen kytkettävissä.

Opetettu käsky on ollut ihan hyvin hallussa, joskin nuorella Vainulla voi matkan loppuvaiheessa väsymyksen alkaessa painaa, hieman keskittyminen herpaantua. Tällöin on tarvinnut ottaa remmit käyttöön, samoin alkumatkasta, kun virtaa on vielä liikaa. Itseltäni toki unohtui juoksuvyö, johon olisi ollut koirat helppo kiinnittää, pakkausurakassa kotiin, mutta hätä keinot keksii. Hyvin on onnistunut laittaa remmit kiinni myös vaellusrepun vatsaremmiin tai tarvittaessa normaaliin vyöhön. Joustoremmit ovat tässä ihan ehdottomat, jottei esim. liukastumisen aiheuttama nykäisy tee pahempaa jälkeä, samoin hyvät valjaat. Yksi remmin mitta tuntuu olevan kuitenkin liian lyhyt, sillä se aiheuttaa helposti koirilla peitsaamista ja antaa muutenkin haasteellisessa maastossa liian vähän liikkumavaraa koirille. Niinpä olen virittänyt joustoremmin ja nahkaremmin yhteen pitkäksi remmiksi ja se tuntuu olevan aivan toimiva yhtälö, kunhan koirat vaan pysyvät tarpeeksi reippasti liikkeessä, ettei remmit sotkeudu omiin jalkoihin. Vanhimmalla koiralla Sisulla on käytetty fleksiä, jotta se saisi mahdollisimman hyvin liikkumavapautta.

Vuoristojärviä ja -jokia

Eilen samoilimme Lisjebøvatnetin ympäristössä. Lähdettiin järven korkeudelta noin 650 metristä ja kiivettiin katsomaan myös Trollvatnet-järveä muutama sata metriä ylempänä. Tuo järvi oli vielä tähän aikaan vuodesta jäässä. Norjassa parasta tähän vuodenaikaan on se, että yli tonnisilla vuorilla on vielä lunta, alhaalla laaksoissa ja rinteillä on todella vehreän vihreää ja kaikki joet pauhaavat täynnä vettä. Myös Trollvatnetilta virtasi upeasti todella iso puro alaspäin. Vuoristojärviä ja -jokia tulee myös vastaan yllätyksenä lähes joka nurkan takaa, mikäli ei ole etukäteen kaikkia kartalta katsonut. Itse tykkään seikkailuhenkisestä vaeltamisesta, että suunnat ovat tiedossa, mutta fiiliksen mukaan mennään.

Upea Norangsdalen

Tänään vietimme vähän helpompaa retkipäivää ja teimme pääosin retkeä roadtrip-hengessä. Vierailimme Norangsdalenissa (“The Queen’s Route”), joka on todella upea alppimainen paikka. Kapea sola, jossa on useita pienempiä järviä. Vehreä laakso, jyrkät vuorenseinämät ja lumihuiput. Yksi upeimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Suosittelen todella tämän paikan kokemista!