Koiran ja ohjaajan välinen suhde ja luottamus. Miten se syntyy ja millaisen ihmisen koira näkee tärkeänä osana omaa elämäänsä? SporttiRakki haastatteli tätä mielenkiintoista aihetta varten eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittanutta päätoimista eläintenkouluttajaa ja eläinkoulutusyrittäjää Miira Hellsteniä Koira- ja kissakoulu Heiluvasta Hännästä.

Hyvä huoltajuus on sitä, että osaa ennakoida ja suunnitella tilanteita niin, että koira voi heti oppia toivotut käytökset ja kokee ne motivoiviksi itselleenkin. 

Tunne koiran perustarpeet ensin

Ihmisen ja koiran yhteistyö lähtee koiran perustarpeiden ymmärtämisellä. Jo ennen koiran ottamista olisi hyvä opiskella, mikä eläin koira on, miten eläin oppii ja mitä tarpeita koiralla on. Hellsten viittaa koiran perusoikeuksiin, jotka jokaisen eläimen huoltajan tulisi ottaa huomioon (Five Provisions/Welfare Aims, Mellor 2016): http://www.companionanimalpsychology.com/2017/01/the-five-domains-model-aims-to-help.html

Koiran viisi perusoikeutta

  1. Oikeus olla kärsimättä nälästä ja janosta
  2. Oikeus miellyttävään elämään
  3. Vapaus elää ilman tarpeetonta kipua, loukkaantumisia ja sairauksia
  4. Vapaus tyydyttää lajin- ja rodunmukaisia käytöstarpeita
  5. Vapaus elää ilman pelkoa ja stressiä

Hellsten on huomannut, että koirista on vallalla edelleen valtavan paljon vanhoja uskomuksia, vaikka eläinten käyttäytymistieteissä on jo opittu valtavasti tietoa eläinten oppimiskyvystä ja tarpeista. Jotta ihmiset saisivat oikeaa ja ajantasaista tietoa, Hellsten suosittelee etenkin biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Helena Telkänrannan kirjojen lukemista (Millaista on olla eläin?, Ihminen ja eläin). On tärkeää ymmärtää esimerkiksi eläinten motiiveja, eli miksi ne toimivat kuten toimivat.

Koiran hyvä huoltaja osaa lukea koiran elekieltä ja tietää, millaista on koiran luontainen käytös.

Koiran kiintymys ansaitaan ystävällisyydellä

Lempeästä ja itsevarmasta huoltajasta muodostuu koiralle erittäin tärkeä. Hellsten muistuttaakin, että tieteissä on todettu koiran kiintyvän meihin ihmisiin yhtä lailla kuin lapset vanhempiinsa. Mutta jos koiran huoltaja käyttää perheväkivaltaa, eli käyttää kipua, uhkaa tai pelkoa koulutusmetodeina, ei tällaista syvää kiintymystä pääse muodostumaan. Tätä koiran kiintymystä on tutkittu muun muassa magneettikuvaamalla koiran aivoja (Gregory Berns: How Dogs Love Us). Myöskään susi- ja koiralaumassa johtajuus ei synny väkivallasta, vaan luottamuksellisesta kunnioittamisesta ja ystävällisistä, itsevarmoista eleistä. Koirat seuraavat tarkoin ihmisten eleitä ja ilmeitä ja jopa haistavat meidän tunnetilamme.

”Until proven otherwise, I believe the right course of action is to assume that dogs (and probably many other kinds of animals) have a level of self-awareness and emotion that bears more in common with humans than we had ever anticipated. Dogs are surely our first friends for always.”

– Gregory Berns –

Ennakointia, suunnitelmallisuutta ja leikkiä

Ystävällinen ohjaus merkitsee koiralle myös sitä, että ihminen osaa ehkäistä ei-toivottuja käytöksiä, eli suunnitella ja ennakoida tilanteita, niin että konflikteja syntyy mahdollisimman vähän. Hellsten muistuttaa, että tärkeää on ehkäistä, ettei koira pääse palkitsemaan itseään jollakin ympäristön palkkiolla ja että koiran käytöstä ohjataan toivottuun suuntaan pyytämällä koiralta ennestään opetettu parempi vaihtoehto, kuten esimerkiksi luopuminen, luoksetulo, lähellä pysyminen tai paikallaan istuminen. Tämä tarkoittaa siis koulutettujen toimintojen pyytämistä koiralta ei-toivotun käytöksen tilalle. Kun koira luopuu ei-toivotusta tekemisestä ja suorittaa pyydetyn toiminnon, saa se hyväksyntää ja kehut. Ei-sanan huutaminen koiralle ei kerro sille, mitä sen kannattaisi tehdä. Hellsten kehottaa miettimään asiaa omakohtaisesti. Jos itse olisit ulkomailla ja joku huutaisi sinulle vihaisella äänellä vieraalla kielellä lyhyen sanan, ymmärtäisitkö sinä, mitä sinun kannattaisi tehdä?

Ystävällinen ennakointi merkitsee myös esimerkiksi pennulle luvallisen puremisen tarjoamista ja samalla yhteistyön ja leikkimisen vahvistamista. Eli kun pentu lähestyy ihmistä, tarjotaan sille lelu, johon hampaat saa asettaa ja jonka kanssa voi yhdessä leikkiä pennun kanssa. Pennun kanssa leikkiminen todella vahvistaa suhdetta – koirat säilyvät leikkisinä jopa aivan kuolemaansa asti, jos ne vain ovat pienestä pitäen saaneet leikkiä.

Hyvä huoltajuus on sitä, että osaa ennakoida ja suunnitella tilanteita niin, että koira voi heti oppia toivotut käytökset ja kokee ne motivoiviksi itselleenkin. Hyvä koiranomistaja oppii siis käyttämään monenlaisia palkkioita oikea-aikaisesti ja toisaalta ehkäisemään ei-toivotun käytöksen – ettei koira pääse vaikkapa palkkaamaan itse itseään karkaamalla luoksetulon sijaan naapurin koiran luo leikkimään. Hyvä huoltaja tekee itsestään vielä mielenkiintoisemman leikkikaverin kuin mitä naapurin koira on. Hyvä huoltaja on monien resurssien portinvartija: kun koira huomaa saavansa haluamiaan asioita ihmistä seuraamalla ja ihmisen kautta, tulee ihmisestä mielenkiintoinen ja merkityksellinen.

Hyvä huoltaja on luottamuksen arvoinen ja motivoiva – luottamussuhde ansaitaan joka päivä arjessa koiran kanssa eläessä.

Ymmärrätkö koiran elekielen oikein?

Koiran omistajan olisi tärkeää myös opiskella koiran elekieltä, jotta huomaamme, milloin se tarvitsee lisää tilaa. Hellsten huomauttaa, että pakottamalla koira sille jännittäviin tilanteisiin ei opeta koiralle rohkeutta. Tutkitusti eläimestä tulee rohkeampi, kun ymmärrämme sen stressieleitä ja annamme sille tällöin lisää tilaa, jotta se voi tulla omaan tahtiinsa tutustumaan häiriöihin lähempää. Tunne, että pystyy kontrolloida omaa tilan tarvettaan, on hyvin tärkeää niin ihmisille kuin eläimille. Hellsten kehottaa jälleen kuvittelemaan tilannetta omakohtaisesti. Mitä jos itse jännität esimerkiksi käärmeitä tai hämähäkkejä? Voitatko pelkosi, jos sinut vain raahataan pelon kohteen eteen? Vai voitatko pelkosi ennemmin, kun tiedät koko ajan pääseväsi tarvittaessa kauemmas ja lähestyessäsi kohdetta saatkin siitä mukavaa palautetta huomaamalla esimerkiksi sen olevan ystävällinen?

Tämän vuoksi Hellsten kouluttaa itse asiakkailleen jatkuvasti elekielen ymmärrystä ja turvallista tapaa käyttää pitkää 3-5 metristä hihnaa kiinnitettynä mieluiten hyvin istuviin valjaisiin tai hyvin leveään pantaan. Pidemmässä hihnassa koiralla ei myös ole niin suurta tarvetta vetää, koska sillä on enemmän tilaa liikkua ja haistella tienvarsien postilähetyksiä. Hajuaistihan on koiran tärkein aisti.

Tunne, että pystyy kontrolloida omaa tilan tarvettaan, on hyvin tärkeää niin ihmisille kuin eläimille.

Hellsten on työssään huomannut, että koiran elekielen ymmärryksessä on pennun ottajalla monesti väärinymmärryksiä. Luullaan esimerkiksi, että jos pentu nuolee ihmisen naamaa tai hyppää ihmisen päälle sohvalla, että se veisi tällä ”johtajan paikan”. Jos katsoo pentujen ja emon suhdetta, niin huomaa, että pennuthan nuolevat jatkuvasti toistensa ja emonsa suupieliä, koska se on ystävällinen ele. Koiran elekielestä Hellsten suosittelee lämpimästi lukemaan esimerkiksi Barbara Handelmannin kirjan Koiran kieli ja käyttäytyminen.

Koirat eivät osoita mieltään

Hellsten huomauttaa, että yleinen väärinkäsitys on myös se, että koirat ns. ”näyttäisivät meille keskisormea” tai osoittaisivat mieltään. Hellsten itse kuuli viimeksi tämän kommentin, kun kurssitoverin koira karkasi agilityradalta haistelemaan kentän laidalla olevaa koiraa. Kun mietitään asiaa tieteellisesti tutkittujen faktojen pohjalta, eli mihin koira kognitiivisilta taidoiltaan kykenee, tämä ei ole mahdollista. Koira ei kykene kokemaan näitä: syyllisyyden tunne (mm. Disambiguating the ”guilty look”: salient prompts to a familiar dog behaviour. Horowitz Alexandra), mielenosoitus, häpeä, kostaminen tai tunne, että mitähän tuo toinen minusta ajattelee.

Jotta koirat pystyisivät tällaisiin rationaalisten ajatusten ja tunteiden monimutkaisiin yhdistelmiin kuten ihmiset, niillä tulisi olla samanlainen aivorakenne, jossa on poimuttunut myöhäisaivokuori, mutta tätä koirilla ei ole. Mikäli koirien kognitiot kiinnostavat, Hellsten kehottaa lukemaan lisää Helena Telkänrannan kirjoista.

Kyse on motivaatiosta

Jos koira siis vaikkapa tosiaan kiinnostuu jostain muusta kuin ohjaajansa toiminnasta, on kyse motivaatiosta. Voimme treenata kentän ulkopuoliset asiat koiralle yksi kerrallaan häiriöiksi tai käyttää niitä suunnitellusti palkkioina – koira saa halutun asian itselleen yhteistyön kautta. Motivaatio on siis kaikki kaikessa. Oletko itse mielenkiintoisempi leikkikaveri, saako sinulta mahtavampia herkkuja, leluja, toimintoja kuin kentän laidalla seisovalta koiralta?

Toisaalta karkailuun voi löytyä myös muita motivaatioon liittyviä syitä:

  • Onko koira stressaantunut? Jokin elämässä, kyseisessä tilanteessa tai paikassa jännittää sitä?
  • Onko koira terve? Aina, jos ilmenee ei-toivottua käytöstä, kannattaa myös poissulkea kivun mahdollisuus. Kipeänä niin eläin kuin ihminenkin on helpommin poissaolevampi tai ärhäkämpi
  • Onko tilanteessa uusia asioita, joihin koira ei ole vielä siedättynyt?
  • Oletko pilkkonut treenattavan tehtävän ensin pieniin paloihin ja treenannut osissa? Hyvän kouluttajan ominaisuus on se, että osaa pilkkoa koulutustehtävät ensin helppoihin paloihin ja treenata ärsykkeen kyseiselle yksilölle sopivissa määrin häiriöksi. Koiralta ei voi pyytää mitään, mitä sille ei ole ensin kouluttanut kannattavaksi.

Millaisen huoltajan koira itselleen ottaisi?

Koira seuraa sellaista ihmistä, jonka se kokee kannattavaksi seurata. Hellsten muistuttaa, että kaikki lähteekin motivaatiosta. Millaista vanhempaa itse seuraisit? Millaista vanhempaa olettaisit nelijalkaisen perheenjäsenesi mieluiten seuraavan? Hyvä huoltaja on luottamuksen arvoinen ja motivoiva – luottamussuhde ansaitaan joka päivä arjessa koiran kanssa eläessä.

Hyvä huoltaja hoitaa myös turvallisuusvastuun. Hyvä huoltaja ei vie koiraa liian vaikeisiin paikkoihin, joissa koira ei pärjää ja jätä koiraa vieläpä oman onnensa nojaan esim. viemällä koirapuistoon tai keskelle ostoskeskusta pennun tai aikuisen koiran, jota pelottaa. Elekielen tunnistaminen on siis olennaista, että oppii huomaamaan, milloin koiran lihakset ovat rennot niin kehossa kuin kasvoissakin, se pystyy kääntämään helposti katsettaan poispäinkin ärsykkeistä, se hengittää rauhallisesti eikä tekeydy pieneksi tai todella suureksi, se ei yritä paeta tai rynnätä luotisuoraan ärsykettä kohti tai jäädy paikoilleen. Mikäli koiraa pelottaa, sillä on neljä eri keinoa selviytyä:

  • FIGHT – Taistella eli häätää vihollinen pois
  • FRIGHT – Paeta
  • FREEZE – Jäätyä paikoilleen pelosta
  • FOOL AROUND – Sinkoilla, tehdä sijaiskäytöksiä stressin takia

Hellstenin mukaan hyvä huoltaja tekee hyviä aloitteita, mutta antaa myös koiransa tehdä hyviä aloitteita ja osaa seurata myös koiransa toiveita, tarpeita ja elekieltä. Susilaumassakaan vanhemmat eivät tee kaikkia päätöksiä, vaan antavat myös jälkeläistensä päättää monista asioista.

Hyvä huoltajuus tiivistetysti

• Luottamus ja motivoiva vanhemmuus
• Tekee hyviä aloitteita
• Leikkii – koirat ja kissat säilyvät leikkisinä koko ikänsä (toisin kuin sudet), jos ovat saaneet leikkiä ja kokeneet sen mukavaksi
• Käyttää taitavasti erilaisia palkkioita
• Osaa ehkäistä ei-toivottuja käytöksiä eli suunnitella ja ennakoida tilanteita
• Itsevarmuutta – mitä enemmän oppii eläimen oppimiskyvystä ja elekielestä, sitä itsevarmemmaksi koiransa ohjaajaksi voi tulla

Millainen ohjaaja itse olet?

Rajavartiolaitoskin on jo Euroopan laajuisesti laatinut säännöt koirien koulutukselle niin, että koulutus perustuu tutkittuun tietoon, palkitsemiseen, suunnitteluun, sosiaalistamiseen ja pienissä erissä siedättämiseen. Näin saatiin luottamussuhde ja toimintakyky paremmaksi koiran ja ohjaajan välille ja koulutus tehokkaammaksi tuloksellisesti ja taloudellisesti, mukavammaksi kouluttajille ja stressittömämmäksi koirillekin. Mitä stressittömämpi koira tai ihminen on, sitä paremmin se myös pystyy oppimaan uutta.

Loppujen lopuksi on hyvä kysyä itseltään, millaisen ohjaajan lähellä sinä haluaisit asua ja elää perhesuhteessa? Sama pätee koiriin ja muihinkin tutkittuihin eläimiin.

Miira Hellstenin haastattelusarja jatkuu. Seuraavassa artikkelissamme Miira kertoo tarkemmin pennun sosiaalistamiseen ja kouluttamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Artikkelikuvat: Oona Pesonen