Keski- ja Etelä-Euroopassa koirakulttuuri on hiukan vapaampaa kuin mihin meillä Pohjoismaissa on totuttu.

Lähtövalmistelut

Kilpailureissun lähestyessä on tärkeää miettiä, mikä on optimaalisin tapa valmistautua itse kilpailuun. Mikäli koira stressaa matkustamista tai sille on hyväksi totutella kilpailupaikkaan rauhassa ennen suoritusta, kannattaa reissuun lähteä jo hyvissä ajoin. Tärkeisiin kansainvälisiin arvokisoihin, kuten esimerkiksi tokon tai agilityn MM-kisoihin useimmat kilpailijat saapuvat jo muutamaa päivää ennen kilpailuiden alkua. Monissa arvokisoissa onkin järjestäjien puolesta varattu aikaa harjoittelulle ja kisakenttään tutustumiselle muutamaa päivää ennen varsinaisten kilpailusuoritusten alkua.

Reissupäivän koittaessa lentämällä matkustettaessa kentälle kannattaa mennä hyvissä ajoin, mutta ei toisaalta liian aikaisin, jotta koira ei joudu odottelemaan turhan kauan lentohäkissä. Koiran lähtöselvityksessä voi kestää melko kauankin, ja riippuen lentoyhtiöstä koira ja lentohäkki saatetaan punnita ja tarkastaa. Ruumassa matkustava koira häkkeineen luovutetaan yleensä erikoismatkatavaroille tarkoitetussa pisteessä lentokenttähenkilökunnalle, ja häkki lastataan ruumaan yhdessä matkatavaroiden kanssa. Lennon saavuttua määränpäähän koira luovutetaan takaisin omistajalle yleensä matkatavarahihnojen läheisyydestä erikoismatkatavarapisteestä. Lentohäkin ovi usein suljetaan lennon ajaksi lukitusmekanismien lisäksi nippusiteillä, joten koiran kanssa matkustavan kannattaa varata käsimatkatavaroihin esimerkiksi pienet kynsileikkurit, joilla nippusiteen saa leikattua auki.

Lentokenttähenkilökunta siirtelee koirien lentohäkkejä usein erilaisin kärryin, joten sellaisia kannattaa pitää silmällä koiraa odotellessa lennon jälkeen.

Eurooppalaista koirakulttuuria

Keski- ja Etelä-Euroopassa koirakulttuuri on hiukan vapaampaa kuin mihin meillä Pohjoismaissa on totuttu. Suuressa osassa Euroopan maita koiria pidetään vapaana lähes missä tahansa tai ainakin koirien irtipidolle on varattu omia aitaamattomia alueita, kuten rantoja tai metsiä. Junissa, busseissa ja vuokra-autoissa koiran kuljettaminen on useimmiten sallittua, mutta siitä saatetaan periä pieni maksu. Majapaikan löytäminen koiran kanssa on hiukan helpompaa Keski-Euroopassa kuin Suomessa, mutta toki löytyy myös sellaisia hotelleita ja lomataloja, joihin koirien tuominen on kielletty. Ravintoloihin ja terasseille koiran tuominen on useissa maissa sallittua ja varsin yleistäkin, ja ystävälliset tarjoilijat saattavat tarjota myös koirille vettä virvokkeeksi. Koirien jätökset kannattaa korjata hoidetuilta alueilta, sillä ulkomailla koirankakkojen korjaamatta jättämisestä saattaa saada jopa sakot.

Kisapaikoilla telttojen pystyttäminen kilpailualueelle on tavallista jopa ”kyläkisoissa”. Monet säilyttävät koiriaan autoissa samaan tapaan kuin Suomessa, eikä ulkomaillakaan kisatessa ole koskaan tarvinnut pelätä, että koira tai tavarat varastetaan. Koiraihmiset taitavat olla melko rehtejä ja lojaaleja kaikkialla maailmassa.

KNHS-center Hollannissa Ermelossa. KNHS on ratsastuskeskus, jossa on järjestetty World Agility Open -kilpailuita useana vuonna ja jossa tullaan järjestämään vuoden 2018 tokon MM-kisat.

Kisakentillä ulkomailla

Suurin ero ulkomaisissa kilpailujärjestelyissä kotimaisiin verrattuna taitaa olla aikataulu. Suomalaisten tapaan minuutin tarkkuudella laadittuja aikatauluja ei kovin monista kilpailuista löydy, ja aikataulut ovat pikemminkin suuntaa antavia. Suomalaisten tapa mennä kisapaikalle, keskittyä tiukasti omaan suoritukseen ja lähteä kotiin heti kun suoritus on tehty ja palkinnot jaettu, taitaa olla pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Jopa muissa Pohjoismaissa kilpailut ovat usein ajanvietettä: kisoihin mennään koko päiväksi, siellä nähdään tuttuja, pidetään rauhassa lounastauko eikä kenelläkään ole kiire kotiin. Keski-Euroopassa saatetaan jopa nauttia alkoholijuomia kisojen lomassa, eikä se aiheuta lainkaan paheksuntaa.

Kilpailupaikat ulkomailla ovat hyvin vaihtelevia. Muissa Pohjoismaissa koirayhdistyksillä on todella hienoja ”klubitaloja” eli yhdistyksen kentän ohessa olevia huoneistoja, joissa voidaan pitää buffettia kisapäivänä ja jonne voidaan jäädä istumaan iltaa kisojen jälkeen. Monilla koirayhdistyksillä on myös suuria, hienoja nurmikenttiä toko-, agility- ja palveluskoirakisoja varten. Toisaalta ulkomailla kisatessa on nähty myös kilpailupaikkoja, joista Suomessa nostettaisiin todennäköisesti hirveä meteli ja valitus. On pahasti metsittyneitä ruohokenttiä, joista noutokapulat tai merkit eivät erotu juuri lainkaan, vaarallisen liukkaita mattopohjia agilityhalleissa ja kirjavia mattoja, joiden seasta edes ohjaaja ei meinaa katseellaan löytää ruutua.

Tanskassa Bornholmin saarella sijaitseva koirahalli, jossa järjestetään tokokokeita. Hallin pohjana on erivärisiä plyysimattoja!

Kilpailusäännöt ovat luonnollisesti maakohtaiset, mutta pieniä eroavaisuuksia löytyy jopa FCI:n kansainvälisiä sääntöjä noudattavien maiden kesken. Tokossa esimerkiksi noutokapulat ja ruutumerkit ovat hiukan eri näköisiä joka maassa ja arvostelu voi olla hieman erilaista. Monissa maissa on kansainvälisen FCI:n sääntöjä noudattavan ylimmän luokan (meillä EVL) lisäksi omat kansainväliset alempien luokkien säännöt, ja esimerkiksi Tanskassa koiran palkkaaminen alemmissa luokissa on sallittua liikkeiden välillä kehässä. Agilityssa kokoluokat voivat olla erilaiset kuin Suomessa ja samoin luokkanousuihin vaadittavien tulosten määrä. Myös rataprofiilit ovat usein erilaisia kuin Suomessa: Keski-Euroopassa on perinteisesti vauhdikkaita, melko suoraviivaisia ratoja, joissa haasteina on esteosaamista testaavat hankalat kulmat sekä ansaesteet.

Valionarvosäännöissä on myös suurta vaihtelua. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Virossa käyttöpuolen valionarvot toimivat melko samalla tavalla kuin Suomessa, mutta monissa Keski-Euroopan maissa ei ole lainkaan valionarvoja esimerkiksi tokosta tai agilitysta. Joissakin Euroopan maissa valionarvoja on, mutta niiden saavuttamiseen ei riitä yksi 1-tulos tai sertifikaatti kuten Pohjoismaissa.

Suuren urheilujuhlan tuntua

Ulkomaisille arvokisoille, kuten tokon tai agilityn MM-kisoille, PM-kisoille, EO:lle, WAO:lle ynnä muille, on usein varattu hienot puitteet jossakin urheilu- tai ratsastuskeskuksessa. Yleisöä on usein paljon, ja yleisölle onkin varattu katsomot. Etenkin eteläeurooppalaiset kisaturistit ja kannustusjoukot saattavat olla hyvin äänekkäitä ja varustautuneita esimerkiksi erilaisin torvin tai pillein. Myös jalkojen tömisyttely aplodien ohella katsomon lattiaa vasten on mahdollista ja kannattaa ottaa huomioon, mikäli koira pelkää ääniä. Tunnelma arvokisojen finaaleissa on yleensä erittäin korkealla, yleisö elää mukana suorituksissa ja aplodit sekä kannustushuudot ovat äänekkäitä. Kansainvälisille kilpailukentille tähtäävä koira onkin syytä totuttaa hyvin erilaisiin ääniin ja tilanteisiin, jotta häiriöstä huolimatta koira pystyisi kisatilanteessa suoriutumaan normaalisti.

Isoihin kilpailuihin liittyy usein muutakin oheistoimintaa kuin itse kilpailusuoritus. Kisat alkavat yleensä avajaisilla, joihin myös koirien odotetaan osallistuvan. Arvokisoissa on käytännössä aina eläinlääkärin tarkastus ennen varsinaisen kilpailun alkua ja agilitykilpailuissa koirat mitataan. Tokossa arvokisoissa koirilta saatetaan tarkastaa esimerkiksi mikrosiru juuri ennen kehäänmenoa. Tokossa arvokilpailuissa saattaa olla normaaleista kisoista poiketen kuulutus, jossa esitellään koirakko ja kerrotan suorituskohtaiset pisteet. Kilpailuiden lähestyessä loppuaan on tavanomaista, että eri maiden joukkueiden jäsenet vaihtavat keskenään edustuspaitoja muistoksi kisoista.


MAINOS

Olen 28-vuotias eläinlääkäri ja intohimoinen koiraharrastaja. Harrastan tavoitteellisesti tokoa, agilitya ja palveluskoiralajeja kolmen bordercollieni kanssa, kisakoiran virkaa tällä hetkellä toimittaa 4-vuotias bordercollienarttu "Fisu", FI&NO TVA PM-17 FI AVA FI AVA-H JK3 PAIM1 PPR1 BH Tending Piraya.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän