Canicrossin harrastajamäärät ovat jatkuvassa nousussa Skotlannissa. Vaikkei se yllä läheskään samoihin lukemiin kuin agility tai flyball, viedään kilpailupaikat aina hyvin nopeasti ilmoittautumisten auettua. Harrastajia on laidasta laitaan, mutta yhdistävänä tekijänä on se, että yleisesti ottaen porukat ovat hyvin ystävällisiä ja opastavat mielellään täysin aloitteleviakin harrastajia.

Laaja harrastajakunta

Canicrossin aloittaminen on Skotlannissa tehty todella helpoksi, sillä eri yritykset järjestävät aloittelijoille sopivia tunteja, ja eri alueilla olevat kerhot opastavat uusia harrastajia sekä antavat mahdollisuuden lainata varusteita, jottei koirakon tarvitse heti hankkia omiaan, jos laji ei tunnukaan omalta. Monet aloittavat canicrossin Skotlannissa nykyään ilman sen kummempaa koiraharrastustaustaa siksi, että he haluavat pysyä paremmassa kunnossa ilman, että he joutuvat käymään työpäivän jälkeen vaikka salilla ja jättämään koiran yksin kotiin, joten kerhojen ja yritysten apu on todella hyödyllistä etenkin heille.

Harrastajakunta on varsin laaja, sillä koirien rodut vaihtelevat laidasta laitaan ja kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita mukaan treenaamaan ja kilpailemaan. Monet ihmiset hyödyntävät canicrossia kodinvaihtajien ja löytökoirien sosiaalistamisessa, sillä se antaa koirille tehtävän, mihin keskittyä, mutta samalla ne näkevät erilaisia ihmisiä ja koiria. Reaktiiviset, aggressiiviset tai arat koirat ovat kaikki yhtä tervetulleita kuin sosiaaliset kaikkien kaverit, sillä suurin osa harrastajista osaa antaa koirille tilaa. Joidenkin organisaatioiden (Cani-Fit, CSS, CSE) kilpailuissa koirat voivat pitää kuonokoppaa juostessaan vahinkojen välttämiseksi. Tärkeintä on, että juoksija pystyy itse pitämään oman koiransa hallinnassa sen mahdollisista ongelmista huolimatta.

Monta eri kilpailuorganisaatiota

Kuten agilityssäkin, canicrossissa kilpailuita järjestää useampi eri taho Skotlannissa. Keski-Skotlannissa kilpailuita järjestävät Cani-Fit, Cani-Sports Scotland ja Cani-Sports Edinburgh, Highlandseilla on vuosittain The Highland Canicrossers -yhdistyksen ”Highland Fling” ja The Sled Dog Association of Scotland (SDAS) järjestää kilpailuita niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Kennel Club hoksasi canicrossin suosion hieman jälkijunassa, joten ainakaan vielä KC:n alaisia canicrosskilpailuita ei Skotlannissa ole näkynyt.

Keski-Skotlannin kilpailut

Cani-Fit, CSS ja CSE käyttävät pitkälti samoja sääntojä, vaikka eri yhdistysten/yritysten kilpailuissa onkin omakohtaisia eroja. Kaikki kolme yhdessä saavat aikaan aktiivisen kilpailukauden syyskuusta toukokuuhun asti Keski-Skotlannissa. Ne ovat myöskin järjestäneet yhdessä kahtena vuotena peräkkäin uuden mestaruuskilpailun, joka kulkee nimellä ”Scottish Canicross Championship Series”.

Kaikkien kolmen järjestävän tahon kilpailuissa kilpailijat jaetaan iän ja sukupuolen perusteella kategorioihin. Nuorimmat kilpailijat voivat olla 7-vuotiaita: kunnes kilpailija on täyttänyt 11 vuotta, hänellä täytyy olla aikuinen mukana radalla juostessa turvallisuussysistä. 11-15-vuotiaat saavat juosta ilman aikuista, ja kaikilla junnuilla radan pituus on 2,5-3 kilometriä kilpailusta riippuen.

Aikuisten luokkiin siirrytään kilpailijan täytettyä 16 vuotta, ja suurin luokka on 16-39-vuotiaille. Osa yhdistyksistä pitää vain 40+ vuotiaiden luokan vanhimmille kilpailijoille, kun taas toiset lisäävät 50+ vuotiaiden luokan mukaan. Kahden koiran kanssa juokseville on iästä riippumatta sama luokka, joka saatetaan jakaa kahtia sukupuolen perusteella riippuen kilpailijoiden määrästä. Kahden koiran luokat eivät tosin ole avoimia nuorille lähinnä turvallisuussyistä. Kilpailuissa on usein epävirallinen 2-3 kilometrin rata aikuisille, jotka eivät halua juosta pitempää rataa (4-5 km) tai haluavat vasta kokeilla lajia.

Näiden kolmen organisaation kilpailuissa sama koira voi juosta sekä lyhyen radan (2-3 km), että pitkän radan (4-5 km) saman päivän aikana, joko saman tai eri juoksijan kanssa, kunhan koiran kunto riittää. Niissä kilpailuissa, joissa mahdollisuutena on kilpailla bikejoringissa täytyy kilpailijan vaihtaa koiraa eri lajeihin samana päivänä, sillä sama koira ei saa juosta kahta pitkää rataa niin lyhyen ajan sisällä.

BSSF ja SDAS

BSSF on Brittein saarten virallinen kattojärjestö valjakkourheilulle (kansainvälisen IFSS:n tunnustama), ja SDAS on sen alaisuudessa toimiva yhdistys, joka järjestää kilpailuita kaikkialla Skotlannissa.

BSSF järjestää kansallisen mestaruussarjan kilpailut, joita on tänä vuonna kolme: yhdet Walesissa, toiset Englannissa ja kolmannet Skotlannissa. Kaikki nämä kestävävät kaksi päivää, ja kilpailutuloksista lasketaan neljän parhaan suorituksen yhteistulokset kansallisen mestarin tittelin saajia selvitettäessä. Nämä kilpailut myöskin mahdollistavat World Cup -pisteiden keräämisen, jotka auttavat (kansallisen mestaruuden lopputulokset vaikuttavat myös) BSSF:ää valitsemaan kilpailijat, jotka pääsevät edustamaan Britanniaa IFSS:n maailmanmestaruuksissa.

SDAS:n kilpailukausi kestää lokakuusta maaliskuuhun, ja kilpailuissa käytetään IFSS:n kilpailusääntöjä muutamilla muutoksilla. Canicrossissa kaikki 7-15-vuotiaat juoksevat samassa luokassa, joka jaetaan sukupuolen perusteella kahtia. Näissä kilpailuissa ainoastaan 7-vuotiaiden täytyy juosta aikuisen kanssa.

Kennel Club

Kennel Club innostui canicrossista vasta viime vuoden puolella yhtäkkiä lisäten sen Kennel Clubin tunnistamien kilpailulajien listaan ja keksien aivan omat sääntönsä lajille. KC on ainut, joka vaatii koiran rekisteröimistä, jotta sen kanssa voi kilpailla. Rotukoirat on jo pentuina lisätty viralliseen rekisteriinsä, ja sekarotuiset voi omistajan toimesta lisätä activity-rekisteriin. Koiran rekisteröiminen activity-rekisteriin maksaa £15.

Nuorimmat kilpailijat ovat 8-vuotiaita, eivätkä alle 14-vuotiaat saa juosta yli viittä kilometriä. Kilpailijan vanhetessa saa koirakko osallistumisoikeuden pitemmille kilpailuradoille. Vajaan 20 kilometriä juostakseen täytyy koirakon olla juossut vähintään 10 kilometriä ja itse juoksijan täytyy olla yli 18-vuotias puolimaratoneja varten.

Skotlannin mestaruussarjat

Skotlannissa on kaksi eri mestaruussarjaa. Scottish Canicross Championship Series on CSS:n, CSE:n, Cani-Fitin ja The Highland Canicrossersien yhdessä järjestämä neljän kilpailun sarja, jossa jokainen organisaatio pitää yhden kilpailun. Toinen mestaruussarjoista on SDAS:n järjestämä.

Ensimmäiseksi mainittu on ollut pystyssä kahtena vuonna CSS:n, CSE:n ja Cani-Fitin toimesta, mutta tänä vuonna Highlandsien canicrossseura otettiin mukaan laajentamaan kilpailuiden maantieteellistä aluetta. Kilpailuissa jokaisen luokan (luokat ovat samat kuin tavallisissa kilpailuissa) mestari määritellään yhteistulosten perusteella, joissa mukaan lasketaan jokaisen juoksijan kolme parasta suoritusta.

SDAS:n kilpailusarja kulkee nimellä SDAS CSJ Championship Series, missä SDAS:n kilpailuista jokainen saa pisteitä sijoitustensa perusteella, kunhan kilpailu ei liity kansallisiin mestaruuksiin, World Cup -pisteiden keräämiseen tai anna kilpailuoikeutta IFSS:n isoihin kilpailuihin. Yksinkertaisesti vuoden mestarit selvitetään sen perusteella, kuka sai eniten pisteitä luokassaan.

 

Harjoituskilpailut & Ruff Dugger

Cani-Fit on tämän vuoden aikana järjestänyt muutaman harjoituskilpailun, joissa on merkitty noin viiden kilometrin pituinen reitti, mikä juostaan samalla tapaa kuin kilpailuissakin, ja jokainen juoksija saa talteen oman rata-aikansa harjoituskilpailun jälkeen. Nämä tapahtumat ovat erityisen hyviä niille, jotka haluavat kerätä kilpailukokemusta rennossa ilmapiirissä.

Park Runit ovat viikoittain ympäri Skotlantia järjestettyjä viiden kilometrin juoksuja, joista voi saada oman juoksuaikansa, mutta ne eivät silti ole kilpailuita. Osaan näistä voi ottaa koiran mukaan ja harjoitella ruuhkaisemmassa ja nopeatempoisemmassa ympäristössä canicrossaamista.

Ruff Dugger on hauska mutainen juoksukilpailu. Siinä pointtina on, että rata on hyvin mutainen ja siellä on erilaisia esteitä, kuten kuravettä täynnä olevia ojia, jokia, puunrunkoja ja hyvin mutkittelevia polkuja. Nykyään suorituksista ei oteta aikaa turvallisuussyistä, sillä tapahtuma on tarkoitettu hauskanpitoa varten. Koska kyseessä on kuitenkin juoksutapahtuma, Cani-Fit suosittelee, että koirilla on canicrossvarusteet niskassa myös Ruff Duggerissa. Itse olen ollut yhdessä Ruff Duggerissa vuosia sitten kilpailijana, ja se oli ehdottomasti osallistumisen arvoinen tapahtuma. Minulla ja Jetillä oli ainakin hurjan hauskaa!

Monipuolisuus on rikkaus

Skotlannissa canicrossissa todella positiivista on se, että valinnanvaraa löytyy kilpailuiden kuin myös treenipaikkojen perusteella. On mahdollista treenata kerhojen kanssa ja käydä ohjatuilla ryhmä- tai yksityistunneilla kokemustaan kartuttamassa omasta tasostaan riippumatta.

Itse Jetin kanssa aikoinaan canicrossatessa rakastin oman alueeni canicrossporukkan kanssa juoksemista, sillä Jetkin innostui silloin vetämään eikä pimeässä metsässä juokseminen ollut hullumpaa useamman juoksijan seurassa. Sieltä löytyi myös aina lainakoira, jos Jet oli sairaslomalla, kuten se tohelona koirana usein oli. Jonkin verran olen myöskin ollut Cani-Fitin ohjatuilla tunneilla, niin Jetin kuin lainakoirienkin kanssa. Koko tunti on aina hyvin järjestetty, ja kunto nousee varmasti jo muutaman kerran jälkeen!


MAINOS

Olen Alicia, vuonna 2000 syntynyt tyttö, joka asuu Skotlannissa pienessä kylässä kukkuloiden ja laaksojen keskellä. Olen pienestä pitäen ollut enemmän tai vähemmän koiraihminen, mutta vasta vuonna 2014 Skotlantiin muuttamisen yhteydessä innostuin kunnolla koiraharrastuksista aloittaessani agilityn. Sen jälkeen uteliaisuuteni heräsi, ja kokeilin canicrossia, sekä retkeilyä/vaeltamista koirieni kanssa, joista jälkimmäisestä tulikin minulle erittäin tärkeää, vaikka canicrossiakin treenasin säännöllisesti agilityn tavoin, kunnes sen hetkisellä koirallani, Jetillä, tuli seinä vastaan terveyden puolesta. Nykyisin seikkailuillani mukana on briardimix Lexa, jolla on ikää vuoden verran.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän